Parempan päin

Viikonloppuna jo hieman tautitilanne helpotti ja päästiin tekemään hieman jouluisiakin juttuja.
riisipuuro tuli keitettyä ja niin, piparkakkutaikina ja ja. Eihän meillä tietenkään ollut piparkakku- muotteja joten ei kun kauppaan ja toiseen ja kolmanteen ja lopputuloksena meillä on nyt pyöreitä ja neliön mallisia pipareita. Ei siis muotteja löytynyt, eikä kyllä tullut moinen mieleenkään pakata muotteja kesällä matkalaukkuun. Ajatus ja maku kait kuitenkin tärkeintä ja ainakin Tuplan mielestä niitä oli ihan hauska leipoa, muoteista viis.
Eilisen myräkän jäljiltä meillä ei taaskaan ole aitaa ja sähkäriäkään ei ole näkynyt, joten kynttilänvalossa kohti joulua:) Helpottaneen joulutunnelmaan pääsyä, kun muuten se on ehkä hieman vaikeaa, auringon paahtaessa ja lämpömittarin pyöriessä kolmenkympin huittella.
No ei minulla kuitenkaan mitenkään kauhean ikävä päivittäisiä lumitöitäkään ole:)

Siita kun Mummi ja sisko lahtivat alkoi sitten sairastaminen…. T:lle tuli kurkku ja korva niin kipeaksi, ettei toista moista oltu aikaisemmin nahty ja kuumettakin ilmaantui sitten torstai-iltaan mennessa. Taalla flunssat ovat jokseenkin eri kaliiperia kuin Suomessa ja se on tullut jo selvaksi, mutta mikaan ei taas ollut valmistanut meita seuraavaan: Lauantaina oli tilanne jo sellainen, etta oli pakko lahtea laakariin. Ei muuta kuin Evagelicon paivystykseen tarkistuttamaan tilanne. Diagnoosi: punainen kurkku ja ulkokorvan tulehdus, kylla se siita menee korvatipoilla ohi. Korvatipat aiheuttivat lisaa kipua ja kuume nousi ja voi hyvin. Sarkylaakevarasto lahti hupenemaan hurjaa vauhtia. Sunnuntaina tilanne korvan ja kurkun valilla oli jo sita luokkaa, etta konsultaatio Suomen luottolaakariin oli paikallaan. Onneksi meilla oli kotona antibioottia, jota taman perusteella ruvettiin sitten myos kayttamaan. Tilanne vaan ei parantunut, joten maanantaina soitettiin jo SOS-palveluun. Siella oltiin sita mielta, etta jatkakaa samaan malliin, niin palataan huomenna asiaan.

Tiistaina siis takaisinsoitto SOS palvelusta, joka oli sita mielta, etta menkaa laakariin, etta joku tarkistaa ettei ole abscessia muodostumassa ( vai miten se nyt sitten kirjoitetttaisikaan suomeksi)ja ole todella paha tilanne kasilla… no olin jo aika pitkalti muutenkin sita mielta, etta pitaa menna, koska kuume oli ihan uusia huippuja saavuttanut yolla… 39,5 antibiootista huolimatta. No siis mentiin Oramecoon ( toiseen sairaalaan) yleislaakarin paivystykseen… jossa tietenkaan Visa ei toiminut ja muut aulassa odottajat olivat sita mielta, etta meilla on maksuongelmia (meilla on vakuutus, joka maksaa kaiken takaisin lyhentamatta, eli ei ole ongelma ainakaan yhden laakarikaynnin osalta)… teki mieli jo huutaa, mutta en osaa viela kiroilla vakuuttavasti/ollenkaan espanjaksi ( mika lienee ihan hyva, koska tassa kulttuurissa ei ole soveliasta naiselle kiroilla.. ja taas J olisi aiheuttanut pahennusta). No joo.. tama laakari oli siis sita mielta, etta antibiootti tai ei niin kylla se kolmen neljan kuumepaivan pasta menee… oltiin kuumepaivassa 6. Onneksi konsultaatioapuna oli sairaanhoitaja joka osaa espanjaa jo ennestaan… eika han antanut periksi niinkaan helposti.. vaan mentiin varaamaan aikaa erikoislaakarille. Jonoa oli vaan 100 km. Han otti puhelimen kouraansa ja soitti ystavattarelleen sydanlaakarille (paikallinen), jolta kysyi, onko erikoislaalaria taalla olemassa. No joo.. yksi, jolle ei SOS palvelu ollut onnistunut saamaan aikaa (on siina meilla palvelu), mutta han sai, kun mainitsi ystavansa sydanlaakarin nimen. No hyva niin… Sinne siis sitten noin tunti sen jalkeen kun oltiin sielta Oramecosta paasty. Siella oli aatamin aikaiset laitteet, mutta tuntui, etta katsoo oikeaan paikkaan ja on oikeista asioista huolissaan. Antoi jotain antiseptista suihketta kurkkuun suihkittavaksi (kuulemma maistuu ihan karmealle, mutta siis varmaan juuri siksi toimii loistavasti)… ja sanoi, etta antibioottia 10 paivaa… Varmuuden vuoksi viela labrakokeisiin, siis nieluviljelyyn, seka poika, etta isa, koska poika on ollut pari iltaa kuumeinen ja yskinyt… ei ole pikaviljelyja ei... 48 tuntia menee tulosten saamiseksi! No joo.. tulkoot tulokset sitten torstaina, mutta onpahan ainakin sitten tarkistettu tilanne. Laakareissa ja labrassa vietetty aika 3 tuntia. Aika vahan kuitenkin, kaikki asiat huomioiden.

Ei pojalla enaa ollut keskiviikkona kuumetta, joten en uskonut, etta silla samaa tautia olisi… toivoin ainakin. Ollaan yritetty pitaa lasit ja kaikki erikseen, ettei tulis mitaan tarttumisia, jos ja kun on tarttuvaa…

Tahan mennessa diagnoosit olivat: punainen kurkku ja ulkokorvan tulehdus, ulkokorvan tulehdus ja leukanivelten artriitti ja leukalihasten tensio/tulehdus korkean kuumeen aiheuttaman hampaiden pureskelun seurauksena, angiina ja viimeisen laakarin mukaan paastiin sitten kurkunpaantulehdukseen, joka tuottaa markaa… siis ei pitaisi taman mielesta olla abscessin vaaraa, kun tuolla tavalla markaa tulee ulos. Eika herralla ole palaa kurkussa. Keksiviikkoyona kuume taisi kaantya… toivottiin, etta se olisi ollut sitten siina se pahin. Ei oikein olisi jaksanut enempaa. Tama ei oikein sovi mulle, kun joutuu kaksi kertaa paivassa miettimaan mita tuolla keittiossa tekisi… ja sitten se pitaa viela siivotakin! Kamppa on kuin havityksen kauhistus, kun en jotenkin pysy perassa…

Poika meni tosiaan kouluun keskiviikkona, mutta kun siella oli sitten kaikkien toiden esittely jo klo 14.30 jonne menin katsomaan, ei enaa suostunut sinne jaamaan sen jalkeen. Autossa ehti nukahtaa ja kannoin suoraan sankyyn. Herattyaan valitti kurkkua ja oli kuuma kuin mika… voi prkl. Jaksamisastian pohjaa kaavittiin jo, mutta pitihan sita sitten ruveta miettimaan, etta mita sille tehdaan. Onneksi sairaanhoito oli puhelimen paassa ja han suostui soittamaan laakarin meille kotiin! En oikeasti jaksanut yrittaa itse, koska meilla ei ole oikeaa osoitetta… kukaan ei tieda missa on nimeton katu on jossa talon numero on 2255… Laakari oli luvannut tulevansa paikalle. Ja ihme ja kumma, poika ei ehtinyt kuin oksentaa isansa paalle ja sen verran, etta saatiin vahan suurimpia pestya pois ja lakanat vaihdettua meidan sangysta, niin laakari oli jo portilla! Pojalla oli kurkussa peitteita ja kuume viittasi siihen, etta voisi ottaa antibiootin.. siihen nahden miten huonossa kunnossa T oli, en jaksanut edes ajatella, ettei sita ehka kannattaisi ottaa. Nieluviljelyn tulos ei tietenkaan viela ollut tullut, koska 48 tuntia olisi vasta torstaina illalla ollut kohdillaan.

Torstai tuli ja niin tuli ukkonen ja sadekin. Paasin kotiin… juuri ja juuri ja sen jalkeen sielta ei ennen aamua sitten paassytkaan mihinkaan muualle kuin uimalla! Naapurin rouva oli kahlannut kotiin melkein haaroihin asti kastuen.  Mina en ajatellut tuhota autoa siihen vesimaaraan, joten en sitten niista nieluviljelyn tuloksista niinkaan huolehtinut. Joo, ei voi soittaa, ne pitaa hakea ihan itse, enka edes tieda monelta se labra on auki, joten saa nahda ehtiiko niita ikina sielta hakemaan! Ja taas apujoukot rientaa pelastamaan! ;)

Tietenkin meidan katto vuotaa ihan uusista kohdista. Menee vetta myos joihinkin lamppujen kaapeleihin kun vikavirtasuojat rappaa … siis osa valoista on nyt pimeana. Positiivisesti ajateltuna, meilta kuitenkin loytyy vikavirtasuojat, joten koko talo ei ole ilman sahkoa, vaan on saatu erotettua ongemlakohdat!  Niin kuin mulla nyt taas olisi energiaa tahan… halytysjarjestelmakin tilttaili illalla. Mulla on ikava terveyskeskusta, toimivaa infrastruktuuria ja taloja, jotka eivat vuoda (vetta, kylmaa eika lamminta)…

Kaiken taman kerrottuani pyydan syvasti anteeksi sita, etta emme onnistuneet toimittamaan postiin minkaanlaista korttia kummipojalle, jolla tanaan on nimipaivat: HYVAA NIMIPAIVAA S… tamankin koitan jollain tapaa jossain vaiheessa korvata. Hyvaa nimipaivaa myos Samille (kai sekin on tanaan?)!

... ja ei, sanon nyt ne vaaralliset sanatkin: mina en ole kipea... viela ainakaan...