Parempan päin

Viikonloppuna jo hieman tautitilanne helpotti ja päästiin tekemään hieman jouluisiakin juttuja.
riisipuuro tuli keitettyä ja niin, piparkakkutaikina ja ja. Eihän meillä tietenkään ollut piparkakku- muotteja joten ei kun kauppaan ja toiseen ja kolmanteen ja lopputuloksena meillä on nyt pyöreitä ja neliön mallisia pipareita. Ei siis muotteja löytynyt, eikä kyllä tullut moinen mieleenkään pakata muotteja kesällä matkalaukkuun. Ajatus ja maku kait kuitenkin tärkeintä ja ainakin Tuplan mielestä niitä oli ihan hauska leipoa, muoteista viis.
Eilisen myräkän jäljiltä meillä ei taaskaan ole aitaa ja sähkäriäkään ei ole näkynyt, joten kynttilänvalossa kohti joulua:) Helpottaneen joulutunnelmaan pääsyä, kun muuten se on ehkä hieman vaikeaa, auringon paahtaessa ja lämpömittarin pyöriessä kolmenkympin huittella.
No ei minulla kuitenkaan mitenkään kauhean ikävä päivittäisiä lumitöitäkään ole:)

Siita kun Mummi ja sisko lahtivat alkoi sitten sairastaminen…. T:lle tuli kurkku ja korva niin kipeaksi, ettei toista moista oltu aikaisemmin nahty ja kuumettakin ilmaantui sitten torstai-iltaan mennessa. Taalla flunssat ovat jokseenkin eri kaliiperia kuin Suomessa ja se on tullut jo selvaksi, mutta mikaan ei taas ollut valmistanut meita seuraavaan: Lauantaina oli tilanne jo sellainen, etta oli pakko lahtea laakariin. Ei muuta kuin Evagelicon paivystykseen tarkistuttamaan tilanne. Diagnoosi: punainen kurkku ja ulkokorvan tulehdus, kylla se siita menee korvatipoilla ohi. Korvatipat aiheuttivat lisaa kipua ja kuume nousi ja voi hyvin. Sarkylaakevarasto lahti hupenemaan hurjaa vauhtia. Sunnuntaina tilanne korvan ja kurkun valilla oli jo sita luokkaa, etta konsultaatio Suomen luottolaakariin oli paikallaan. Onneksi meilla oli kotona antibioottia, jota taman perusteella ruvettiin sitten myos kayttamaan. Tilanne vaan ei parantunut, joten maanantaina soitettiin jo SOS-palveluun. Siella oltiin sita mielta, etta jatkakaa samaan malliin, niin palataan huomenna asiaan.

Tiistaina siis takaisinsoitto SOS palvelusta, joka oli sita mielta, etta menkaa laakariin, etta joku tarkistaa ettei ole abscessia muodostumassa ( vai miten se nyt sitten kirjoitetttaisikaan suomeksi)ja ole todella paha tilanne kasilla… no olin jo aika pitkalti muutenkin sita mielta, etta pitaa menna, koska kuume oli ihan uusia huippuja saavuttanut yolla… 39,5 antibiootista huolimatta. No siis mentiin Oramecoon ( toiseen sairaalaan) yleislaakarin paivystykseen… jossa tietenkaan Visa ei toiminut ja muut aulassa odottajat olivat sita mielta, etta meilla on maksuongelmia (meilla on vakuutus, joka maksaa kaiken takaisin lyhentamatta, eli ei ole ongelma ainakaan yhden laakarikaynnin osalta)… teki mieli jo huutaa, mutta en osaa viela kiroilla vakuuttavasti/ollenkaan espanjaksi ( mika lienee ihan hyva, koska tassa kulttuurissa ei ole soveliasta naiselle kiroilla.. ja taas J olisi aiheuttanut pahennusta). No joo.. tama laakari oli siis sita mielta, etta antibiootti tai ei niin kylla se kolmen neljan kuumepaivan pasta menee… oltiin kuumepaivassa 6. Onneksi konsultaatioapuna oli sairaanhoitaja joka osaa espanjaa jo ennestaan… eika han antanut periksi niinkaan helposti.. vaan mentiin varaamaan aikaa erikoislaakarille. Jonoa oli vaan 100 km. Han otti puhelimen kouraansa ja soitti ystavattarelleen sydanlaakarille (paikallinen), jolta kysyi, onko erikoislaalaria taalla olemassa. No joo.. yksi, jolle ei SOS palvelu ollut onnistunut saamaan aikaa (on siina meilla palvelu), mutta han sai, kun mainitsi ystavansa sydanlaakarin nimen. No hyva niin… Sinne siis sitten noin tunti sen jalkeen kun oltiin sielta Oramecosta paasty. Siella oli aatamin aikaiset laitteet, mutta tuntui, etta katsoo oikeaan paikkaan ja on oikeista asioista huolissaan. Antoi jotain antiseptista suihketta kurkkuun suihkittavaksi (kuulemma maistuu ihan karmealle, mutta siis varmaan juuri siksi toimii loistavasti)… ja sanoi, etta antibioottia 10 paivaa… Varmuuden vuoksi viela labrakokeisiin, siis nieluviljelyyn, seka poika, etta isa, koska poika on ollut pari iltaa kuumeinen ja yskinyt… ei ole pikaviljelyja ei... 48 tuntia menee tulosten saamiseksi! No joo.. tulkoot tulokset sitten torstaina, mutta onpahan ainakin sitten tarkistettu tilanne. Laakareissa ja labrassa vietetty aika 3 tuntia. Aika vahan kuitenkin, kaikki asiat huomioiden.

Ei pojalla enaa ollut keskiviikkona kuumetta, joten en uskonut, etta silla samaa tautia olisi… toivoin ainakin. Ollaan yritetty pitaa lasit ja kaikki erikseen, ettei tulis mitaan tarttumisia, jos ja kun on tarttuvaa…

Tahan mennessa diagnoosit olivat: punainen kurkku ja ulkokorvan tulehdus, ulkokorvan tulehdus ja leukanivelten artriitti ja leukalihasten tensio/tulehdus korkean kuumeen aiheuttaman hampaiden pureskelun seurauksena, angiina ja viimeisen laakarin mukaan paastiin sitten kurkunpaantulehdukseen, joka tuottaa markaa… siis ei pitaisi taman mielesta olla abscessin vaaraa, kun tuolla tavalla markaa tulee ulos. Eika herralla ole palaa kurkussa. Keksiviikkoyona kuume taisi kaantya… toivottiin, etta se olisi ollut sitten siina se pahin. Ei oikein olisi jaksanut enempaa. Tama ei oikein sovi mulle, kun joutuu kaksi kertaa paivassa miettimaan mita tuolla keittiossa tekisi… ja sitten se pitaa viela siivotakin! Kamppa on kuin havityksen kauhistus, kun en jotenkin pysy perassa…

Poika meni tosiaan kouluun keskiviikkona, mutta kun siella oli sitten kaikkien toiden esittely jo klo 14.30 jonne menin katsomaan, ei enaa suostunut sinne jaamaan sen jalkeen. Autossa ehti nukahtaa ja kannoin suoraan sankyyn. Herattyaan valitti kurkkua ja oli kuuma kuin mika… voi prkl. Jaksamisastian pohjaa kaavittiin jo, mutta pitihan sita sitten ruveta miettimaan, etta mita sille tehdaan. Onneksi sairaanhoito oli puhelimen paassa ja han suostui soittamaan laakarin meille kotiin! En oikeasti jaksanut yrittaa itse, koska meilla ei ole oikeaa osoitetta… kukaan ei tieda missa on nimeton katu on jossa talon numero on 2255… Laakari oli luvannut tulevansa paikalle. Ja ihme ja kumma, poika ei ehtinyt kuin oksentaa isansa paalle ja sen verran, etta saatiin vahan suurimpia pestya pois ja lakanat vaihdettua meidan sangysta, niin laakari oli jo portilla! Pojalla oli kurkussa peitteita ja kuume viittasi siihen, etta voisi ottaa antibiootin.. siihen nahden miten huonossa kunnossa T oli, en jaksanut edes ajatella, ettei sita ehka kannattaisi ottaa. Nieluviljelyn tulos ei tietenkaan viela ollut tullut, koska 48 tuntia olisi vasta torstaina illalla ollut kohdillaan.

Torstai tuli ja niin tuli ukkonen ja sadekin. Paasin kotiin… juuri ja juuri ja sen jalkeen sielta ei ennen aamua sitten paassytkaan mihinkaan muualle kuin uimalla! Naapurin rouva oli kahlannut kotiin melkein haaroihin asti kastuen.  Mina en ajatellut tuhota autoa siihen vesimaaraan, joten en sitten niista nieluviljelyn tuloksista niinkaan huolehtinut. Joo, ei voi soittaa, ne pitaa hakea ihan itse, enka edes tieda monelta se labra on auki, joten saa nahda ehtiiko niita ikina sielta hakemaan! Ja taas apujoukot rientaa pelastamaan! ;)

Tietenkin meidan katto vuotaa ihan uusista kohdista. Menee vetta myos joihinkin lamppujen kaapeleihin kun vikavirtasuojat rappaa … siis osa valoista on nyt pimeana. Positiivisesti ajateltuna, meilta kuitenkin loytyy vikavirtasuojat, joten koko talo ei ole ilman sahkoa, vaan on saatu erotettua ongemlakohdat!  Niin kuin mulla nyt taas olisi energiaa tahan… halytysjarjestelmakin tilttaili illalla. Mulla on ikava terveyskeskusta, toimivaa infrastruktuuria ja taloja, jotka eivat vuoda (vetta, kylmaa eika lamminta)…

Kaiken taman kerrottuani pyydan syvasti anteeksi sita, etta emme onnistuneet toimittamaan postiin minkaanlaista korttia kummipojalle, jolla tanaan on nimipaivat: HYVAA NIMIPAIVAA S… tamankin koitan jollain tapaa jossain vaiheessa korvata. Hyvaa nimipaivaa myos Samille (kai sekin on tanaan?)!

... ja ei, sanon nyt ne vaaralliset sanatkin: mina en ole kipea... viela ainakaan... 

La fiesta fin del año

No juu taas on aikaa vierähtänyt ja kiirettä pitänyt. Ei paljon aikaa ole tähän blogin  päivittämiseen jäänyt. Kevään / kesän ensimmäiset vieraat tulivat ja menivät. Nopeasti se mummin ja kälyn parin viikon vierailu meni. käytiin tietty kiertelemässä pakolliset turistinähtävyydet ja muuten vaan kierreltiin ja kaarreltiin pari viikkoa pitkin kaupunkia ja vähän muissakin kaupungeissa.

 

Paikallisia ruokaherkkuja odotellessa.

 

Toki myös "turistimönkkäri" piti päiväksi vuokrata

 Tietty myös ihan vaan auringon otto ja W:n viihdyttäminen  oli tärkeässä roolissa tällä vierailulla:).

  Nyt kuitenkin talo tuntuu taas varsin tyhjältä ja ehkä jonkinmoinen koti-ikävä iski Mummin ja kälyn lähtiessä takaisin talven ihmemaahan.
Niin juu ja tietty kiitos kaikille meitä paketeillaan muistaneille.

Ohjelmaahan meillä kuitenkin riittää han näin omallakin  porukalla ja jo heti torstaina kävin hakemassa Samalla reissulla, kun vietiin matkalaiset W:n kanssa lentokentälle Monteviedosta, Uruguayn kennelliitosta Saimin rekkarit ja hänet on nyt siis virallisesti rekisteröity Uruguayn kenelliiton rekisteriin...
Kyseinen konttorihan on siis aivan Montevideon keskustassa, joka suorastaan autolla liikkuen on yhtä hel...ttiä.
Navi kyllä osasi opastaa minut ihan oikeaan paikkaan ja heti, mutta ei parkkipaikkaa, ei hajuakaan missä moinen konttori sijaitsee... niinpä pakki ja hätävilkut päälle ja ei kun peruuttamaan kohti jo naama punaisena pilliään viheltävää poliisia kohti. Noh minähän vain muina miehinä nousin autosta ulos ja kysyin missä mahtaa moinen konttori olla ja mistä voisi parkkipaikan löytää. Neuvot saatiin ja parkkipaikkakin löydettiin (hämärä luola johon auto jätettiin) Oli siellä oikein vahtikin, jolle avaimetkin piti luovuttaa epämääräistä kuittia vastaan.
Summ summaarum paperit saatiin ja autokin vielä takaisin, joten eikun kotiin valmistautumaan "kevät/ vuoden päätös juhliin".

La fiesta de fin de año olikin vuorossa tänään illalla ja kyllähän nuo varsin suloisia muksuja kaikki olivat esittässään kuka mitäkin koulun päätösjuhlassa.
Nyt siis pari viikkoa koulua jäljellä ja sitten alkaa Tuplan kesäloma.

 

 

 

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ !!!

Ensin hyvää syntymäpäivää Papalle...

 

 

Hyvää isänpäivälle ISO- Papalle, Ukille ja Papalle... Posti ei taas tällä kertaa toiminut niinkuin olisi voinut olettaa! ;)  Oheinen tuotos on pojan leikkeleista saatu aikaiseksi. Sakset pysyy kädessä jo loistavasti ja koko ajan pitäisi olla leikkaamassa jotain.. koputetaan puuta, että tähän asti paperi on riittänyt.

 

Summa summarum: hyvää päivää kaikille iseille, eritysesti niille meille tärkeille versioille!

 

MAAAAAANAAAAANTAI !!!!

Aurinkoisen ja mukavan pitkän viikonlopun jälkeen, pomppasi taas arki eteen heti herättyä.
Tai siis minä en kyllä ollut edes kunnolla herännyt.
 Ei tule vettä hanoista kun huonosti, mutta kadulle senkin eestä, oli vaimon tämän aamuinen hyvää huomenta... No oli sitten pettänyt yöllä vesijohto ja laskenut varmaan herra ties kuinka monta tuhatta litraa yön aikana vettä pitkin maita ja mantuja. Oli siis taas joki etu- ja takapihalla. No ei ehkä ihan samanmoinen kun viimeksi, mutta kuitenkin.
Onneksi joku viisaan on laittanut kuitenkin hanat vesimittarin kahta puolta, joten sain vuodon tyrehdytettyä ja eikun korjaajaa odottelemaan. Niin siis tietysti tämä kaikki vesi tuli myös vesimittarin läpi, joten laskua odotellessa.
No "taas" kerran jouduin yllättymään positiivisesti ja jo puolenpäivän aikaan, kun palailtiin kauppareissulta oli vika korjattu. Joskus siis jotain ihan kohtuu nopeastikin.
Taisipa olla tänään taas kevään lämpöennätyskin +32 näytti tuo meidän "virallinen" sääasema.

Polkupyöriä pyöriä ja istuimia

No niin, siinä ne nyt sitten vihdoin on...

 

Uudet hienot fillarit ja jopa Tuplallekin ihan oikea istuin...

 

Ja eihän siinä mennytkään, kun reilu viikko, mut tosin se nyt sitten kait tän maan mittapuun mukaan on ihan nopeasti. Tässä oli tietty semmonen pieni  nopeuttava tekijäkin matkassa.

Kun tiistainkaan kiertelyn ja koeajojen tuloksena ei oikein mitään jäänyt käteen, tai minä nyt itselleni kait jo sopivan silloin löysin, mutta J:lle sopivaa mallia ei oikein tuntunut olevan missään. Eikä ainakaan sitä istuinta W:lle.Niin eihän siinä muuta, kun netistä etsimään,  josko vaikka Montevideosta sitten. No keskiviikkona J otti puhelimen kauniiseen käteensä ja pirautti pari puhelua ja sujuvalla Uruguaylla sai varattua kolme kappaletta pyörän istuimia ja itselleen polkupyörän.

Niinpä minä sittten torstaina suuntasin Montevideoon hakemaan kamoja, noh eihän sekään mennyt ihan niin kuin...liikkeessä josta oli varattu ne kolme istuinta, ei nyt sitten ollutkaan kuin kaksi ja lisää tulee ensiviikolla...Ihan kuin nyt huvikseni ajelisin joka päivä, matkaa kuitenkin on liki 200km. suuntaansa. Otin kuitenkin ne kaksi matkaan ja suuntasin pyöräkauppaa kohti, jossa kaikki oli valmiina. Uskomatonta, mutta totta, pyörä oli kasattu kaikki säädetty ja kumit täytetty ja palvelukin mitä parhaimmasta päästä ja kaiken lisäksi, sain siltä sen kolmannenkin istuimen, joka vielä uupui.

Siis mehän ei tarvittu, kun yksi tuoli W:lle, mutta samassa luvattiin hommatta tuttavaperheenkin lapsille tuolit.

Ei muuta, kun fillari paksiin ja menoksi kohti kotia, harvoin Montevideon käynnistä selviää viidessä tunnissa, varsinkaan jos jotain tiettyä on hankkimassa, mutta tällä kertaa  näin.

No nythän olin siis vielä itse ilman pyörää, joten ei kun liikkeeeen, jossa olin jo sopivan itselle löytänyt, mutta... Kas kummaa sehän olikin myyty, mutta suuren suureksi hämmästykseksi hän kävi kaivamassa suoraan varastosta vielä yhden... Ja tätä ei kyllä taatusti ihan äkkiä uudesti kohdalleen satu. no en saanut pyörää tietysti heti samana päivänä, koska se piti kasata ja luovutushuolto suorittaa, mutta tänään aamusta sitten kauppaan ja pyörällä himaan. Tosin piti jo kerran käydä kaupassa uudestaan, säädättämässä hieman vaihteita, kun ei oikein tahtoneet pysyä päällä.

No nyt on pyörät ja kypärät ja istuimet kunnossa, joten ei muuta kun matkasuunnitelman tekoon ja polkemaan:)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myrskyn jälkeen...

On poutasää ja kait päinvastoinkin....
Viikonloppuna nautittiin oikein kevään ensi helteistä ja taisi olla perjantai kun eteläiseen suomeen tuli ensilumi ja meillä siis ensihelle:)
Polkupyöriä tuli lauantaina etsittyä ja ehkä löydettiinkin, kunhan nyt sitten pääse vielä vähän koeajolle tänään tai huomenna tai jahka nyt ehtii ja sää kuivuu. Haasteellisemmaksi taitaa muodostua tuo istuin Tuplalle, kun tarvis olla kantavuutta hieman enemmän ja täällä ei nyt ihan kovin yleisesti lastenistuimia käytetä, varsinkaan polkupyörissä. Onhan niissä tangot ja ehkä tarakat joilla lapsia voi kuljettaa..:)
Sunnuntaina Tuplan koulun järkkäämä Family Day, jonne mekin tietty suunnattiin katselemaan ja tietty syömään. Oli pomppulinnaa ja trampoliinia ja kaikenlaista, sekä tietty ruokaa...Ja karsea hulina ja meteli.
No tänään sitten herättiinkin vesisateeseen ja hieman reippaampaan sellaiseen. Olen jo aiemmin haaveillut, joskko semmoisen pienen kumiveneen hommais ja nyt sitä kyllä olis tarvittu.
Joki oli nyt kahta puolta meidän taloa.

 

Ei nimittäin ihan heti tullut mieleen lähteä autolla tuota tietä mihinkään

 

 

Ja tää täytyis ehkä lähettää kiinteistövälittäjälle, myyntikuvaksi:)

 

Onneksi sade nyt kuitenkin iltapäiväksi helpotti ja vesi tieltä väistyi. Päästiin siis Tuplan kanssa kouluun molemmat. 

Feliz cumpleaños !

Tänäänhän on siis mammalla Suomessa synttärit ja kun meidänkin teki synttärikakkua niin kovin mieli niin tehtiimpä Mansikkakakku:)

 

Siis tätäkin kautta mammalle:

 

Feliz Cumpleaños !!!

Mansikoita:)

Alkaa jo täällä olla mansikka-aika,  tai ainakin mansioita on jo tarjolla aika edulliseen hintaan. Ei maku kyllä tosin suomalaista mansikkaa vastaa, mutta kyllä ne kuitenkin hyvälle näin kesän kynnyksellä maistuu. Ainakin kermavaahdon kera:)
No perjantaina käytiin taas antamassa sormenjälkiä ja ottamassa valokuvia oleskelulupaa varten ja kait meillä nyt on jonkunlainen tilapäinen oleskelulupa. Tälläkertaa myös Tuplan piti antaa sormenjäljet ja hyvinhän se sujui... mustetta vaan sormiin ja kuvat paperiin. Vähän kuin Suomessa 70-luvulla.
Viikonlopuna päästiin nauttimaan jo sateettomastakin säästä, kun on tuota vettä ja tuulta riittänyt täälläkin puolella palloa. Lauantaina sain myös innostettua tuon J:nkin pitkästä aikaa aksa treeneihin, siis ihan niinkun treenaamaan ja näin Aarnekin sai hieman juoksennella.
No ehkäpä tuosta innostuneena Aarme von Mulkkerstam on nyt sitten ottanut taas  vielä hieman enemmän oikeuksia ja juoksentelee pitkin kyliä kaikenpäivää, Lähtee omineen pihasta lenkille ja palailee sitten joskun, kun herralle sopii.
Maanantainakin herra häipyi heti aamusta ja, kun sitten läksin iltapäivällä ajelemaan espanjantunnille tuli Muhku vastaan Ramblalla, ehkä nonin kahden - kolmen kilsan päästä kotoa. Talsien ihan muina miehinä vastaan. Hyvä ettei sentään vilkuttanut ohi ajaessani. No onneksi siinä taitaa olla sen verran katukoiran verta, jotta osaa hyvin autoja väistellä.

Punaniska...

Viikonloppuna olikin taas aika suunnistaa pääkaupunkiin. Lauantaina käväistiin Hecho Aca messuilla, jossa tarjolla oli jos jonkinlaista enemmän ja vähemmän Uruguaylaista käsityötä. jotain saatiin jopa ostettuakin ja ainakin paljon kaikkea hauskaa nähtiin. Oli siis ihan antoisat messut joissa ehkä kannattaa käväistä toistekin
Lauantai-iltana taas vakio hotellille. saunaan ja porekylpyyn.:)  Ei ne vieläkään olleet tajunneet, että meille ei riitä se, että sauna laitetaan päälle etukäteen ja me oletetaan että se on jo lämmin, kun meidän "saunavuoro" alkaa.No pienet löylyt kuitenkin ja kyllähän se nyt ihan saunan korvikkeesta käy, paremman puutteessa. Harkintaan jäi josko ensikerralla salakuljetetaan kiviä sinne kiukaaseen, kun ne yhdeksän kiveä kauniissa rivissä ritilällä kiukaan päällä ei oikein noita löylyjä riitä antamaan.
Sunnuntaina vuorossa agilityä ja tälläkertaa järjestäjät lupasivat etukäteen, jotta kisoja ei peruta vaikka sataisi:)  No sateesta ei ollut tietoakaan vaan kevään ensimmäinen helle helli meitä ja siitä muistoksi jäi todella makeasti palaneet käsivarret ja niska minulla.
Itse kisoista ei nyt paljon sen enempää, saatiin me Saimin kanssa yksi nollakin taottua, mutta kolme hassua hyllyä päälle. Siis ei mainetta ja kunniaa tällä(kään) kertaa.
Tänään käytiin myös hakemassa eläinlääkäristä Zicolle matolääke ja leima siitä, jotta voidaan viiden päivän päästä sitten taas rokottaa.

Agilityä, agilityä....

Joo, aina alkaa samalla tavalla nykyään, viikko se taas meni ja silleen...
NO kuitenkin, viikonloppuna oltiin taas pitkästä aikaa paimentelemassa ja Zicokin pääsi koittamaan, kuinka nuo pienen paimenpojan hommat hoituu ja aika makeastihan se alkoi kiertämään ja pitämään laumaa kasassa. Saimin  kanssa hommat sujui aika normaaliin tapaan, kaikiin puolin ihan siististi, mutta korvat on hieman huonosti kuulolla. Täällä varsinkin, kun nuo elukat on niin hiton villejä ja pelkäävät ihmitä kuin ruttoa. kaikin puolin kuitenkin hauska sunnuntai taas Estancialla ja kuten aina ruoka oli hyvää ja sitä oli myös riittävästi:)
Helmenä ehkä täytyy kertoa myös tuosta Tuplasta ja lapsen käsittämättömästä tavsta oppia kieliä:
pitkän aika Tupla siinä tivasi minulta katsellessamme paimennuksia: Missä on traktori, missä on traktori, missä on traktori ja minä jo siinä hieman hermostuneena totesin, että kysy tolta setältä...
Siinä herra sitten kirkkain sinisin silmin katsoi Tilan isäntää ja kysyi suoraan espanjaksi: ¿dónde está el tractor ? Hieman minulla loksahti suu auki, oispa itselle yhtä helppoa...
Ja eikun käsi kädessä sedän kanssa traktoria katsomaan:)
Muuten tää viikko onkin mennyt ainakin minun osalta sairastaessa ja toipuessa
aivan järkyttävästä vatsataudista... Mutta nyt tuntuu jo elämä taas senkin osalta voittavan.
Kattoremonttikin on jo valmis, vain nosturi on enää katolla.
Tää viikonloppu taitaakin sitten mennä jännätessä ja katsellessa, kuinka suomalaisilla aksaajilla sujuu MM-kisoissa

 

"pikkupaimenkoira töissä"

 

Tupla ja el tractor

 

 

Lounastauko

 

Välillä ehti vähän futistakin treenaamaan

 

Kilometritolkulla tällaisia teitä Vectralla, onneksi ei tällä kertaa ollut märkää...

 

Ja niistä F...kin renkaista

Juu ja joo nopeasti täytyy vielä todeta, että ei käynyt kuitenkaan niinkun...
Siinä renkaanvaihdossa meinaan, no juu meillä on nyt uudet eturenkaat ja takana sitten parhaat niistä neljästä romusta...
On kuulemma ihan normi käytäntö ja standardi, jotta vain vetävissä pyörissä täytyy olla kuviota...
Kallistahan se olisi kuulemma vaihtaa nyt neljä rengasta kerrallaan
Onneksi en ollut yksin matkassa, vaan koitin pelkästään istua rauhallisesti ja ihan hiljaa autossa...
No kait kaksikin milliä kuviotakin riittää ja onhan se Suomessakin vielä ihan lain sallimissa kuitenkin... Ja onhan sitä taas etupyörissä kumia mitä polttaa !!!

Hohhoijaa ja silleen

Niin ne viikot vaan vierii ja päivät menee humisten, ei ees blokkailla oikein ehdi...
Maanantai alkoi kuitenkin pelottavankin hyvin ja helposti. No hiukan jouduin selittelemään, mutta kuitenkin.
Ensin lähdettiin heti aamusta rokottamaan tuota Zicoa ja hiukan siinä elukkalääkäri ihmetteli, miten minulla voi olla koira jolla ei ole rokotustodistusta ja se on tuotu Brasiliasta. No kuitenkin rokotukset saatiin ja minut siis leimattiin salakuljettajaksi... Kun oikeastihan noita tuontipapereita pikkusen jouduttiin muokkaamaan ja en toki enää jatkossa halua niitä käyttää. Vaan halusin toki jatkoa ajatellen ihan aidot ja oikeat paprut:) Toivottavasti en nyt joudu linnaan kun tuon nyt näin julkisestikin olen tunnustanut.
Ohimennen voin muuten mainita, täällä koiranpennut rokotetaan 6n.,9n.,12:sta & 15:sta viikon ja sitten vuoden ikäisenä, melkoinen piikitysrupeama siis
Siitä suoraan Avikselle kysymään, josko meidän autoon vaihdettais uudet renkaat kun ne alkaa jo olla ainakin Suomalaisen mittapuun mukaan lievästi kuluneet ja sateella melko liukkaat. Vanhempi herra siinä niitä hetken tarkasteltuaan hieman pudisteli päätään ja jotain höpötti, mut sitten saapui nuorempi kaverikin niitä katsomaan ja totes että juu vaihdetaan. Tuo huomenna auto tänne ja saat  toisen tilalle siksi aikaa kunne renkaat on vaihdettu. No tiistaina vietiin auto renkaanvaihtoon ja juuri äsken minulle soitettiin, jotta valmista on. Ei siis kestänyt kuin vaivaiset kolme päivää tuo renkaanvaihto-operatio. No tietty vielä en ole autoa hakenut ja nähnyt onko renkaat oikeaasti vaihdettu, mutta luulis nyt ainakin. Vaan luulis sitä kyllä aikausein paljon muutakin.
Keskiviikkoaamuna piti sitten tulla ikkunoiden hyttysverkkoasentajien heti aamusta yhdeksältä arvatahan taas saattaa, kuinka siinä kävi. Ei kuulu kymmeneltä ei yhdeltätoista... siinä sitten jo aivan mitta täysi odotellessa pikakorjasin itse tuon meidän aidan, kun ei niitä aidan korjaajiakaan ole näkynyt ei kuulunut. Huono puolihan tässä nyt on tietty se, jos ne korjaajat sattuu tulemaan jonain aurinkoisena päivänä, niin voivat vaan todeta, että pystyssähän tuo taas on, eikä tee mitään.
Olihan ne ikkunaverkkoasentajatkin sitte käyneet, kun en ollut kotona, mut eivät tietysti voineet töitään lopppuunasti tehdä , koska olis tarvinnu sisäänkin päästä. No tänään iltapäivällä ovat taas kuulemma tulossa.
Torstaina olikin sitte vuorossa Koulujen yhteinen perinteinen kevätkulkue johon ueudutaan kuka miksikin: eläimiä kukkia ym.ym. kevät aiheisia juttuja. Tietty Tuplakin sitten osallistui. Koalaksi pukeutuneena, pick-upin lavalla... Olinhan antanut koululle luvan viedä Tuplan kulkueeseen, en tosin auton lavalla, mutta kuitenkin.

Koko luokka lavalla

"Pikku Koala"

W:n luokan tyttöjä

Ja kulkuueen jälkeen takas kouluun...

 

Aikas hauska kulkue kaiken kaikkiaan

. Viikonloppuna piti olla paimennuskurssi, mutta ikävä kyllä se peruuntui, mutta onneksi päästään kuitenkin paimentelemaan ja syömään taas paikallisia herkkuja Estancia Santa Amabeliaan.

Myrskyn jälkeen on pouta sää...

Ja paikkansahan tuo taas pitää. Eilen oli melkoinen myräkkä ja tuuli puhalteli siinä 100km/h paikkeilla kait pahimmillaan. Onneksi ei kuitenkaan tuo ennustettu 180km/h täällä meidän nurkilla toteutunut.
 No toissapäivänä meillä oli vaan pieni pätkä korjattavaa aitaa tossa etupihalla. Nyt täytyy käytännössä saada kokonaan uusi aita... Ulkovalotkin lenteli pitkin maita ja mantuja, joista rippeiksi jäi vain valtoimenaan roikkuvat johdot ja jostain kumman syytä nuo sulakkeet paukkuu...
Tänään kuitenkin Uruguayn aurinko taas paistaa ja tässä kuistilla on ihan mukavan lämmin istuskella ja kirjoitella.
Viime kesänähän meillä oli hieman ongelmia muurahaisten kanssa, kun ne tuppasi syömään kaikki istutetut pensaat ja heinät. Nyt tuo hieman suurempi muurahainen tuhoaa kaiken mitä tielle sattuu.

Aita nurin...

 

"pikkumuurahainen"

Viime kesänähän meillä oli hieman ongelmia muurahaisten kanssa, kun ne tuppasi syömään kaikki istutetut pensaat ja heinät. Nyt tuo hieman suurempi muurahainen tuhoaa kaiken mitä tielle sattuu.
Vaan on se aika makea koiran alku:) Saas nähdä mitä tuo lampaista tuumaa, josko ensviikonloppuna mennään kebuja katselemaan...

Voihan lehmän emätin...

Meni viikonloppu sitten just noin. Ainakin niiden kisojen osalta...
Perjantaina tietty juoksin eläinlääkärissä hakemassa Saimille todistuksia ja virallistamistoimistossa taas tarran ostossa, sitten lauantaina hyvissä ajoin Montevideoon ja yöpyminen hotellissa jotta ei tarvi lähteä kisoihin ajelemaan ennen kukonlaulua sunnuntai aamuna. No eipä siinä mitään, kaikki sujui ihan hyvin ja siinä sitten SAUNAN ja porealtaan jälkeen illallla köllittiin hotellissa sängyllä ja 21.45 saapui s.posti:
Kisat on nyt peruttu vesisateen vuoksi!!!
Siinä kohti nimittäin muutama V-alkuinen sana oli päästä, mutta veljeäni lainaten, kuitenkin vaan tämä lehmän...(kuulemma)...hetki tästä ja saapui vielä  englanninkielinen tekstari, jotta nyt varmasti asia oli ymmärretty... että näin täällä, kisat voidaan sis perua miten vaan, milloin vaan ja varmaan miksi vaan.
Noh päästiinpähän nyt ainakin "saunassa" käymään ja poreilemassakin. Saunassa sinänsä ei mitään vikaa ollut ja lämpöäkin riitti, kun itse sitä termostaatista lisää käänsi. Veden heitto tuolle kiukaalle sinällään saattoi olla hieman riskaapelia, kun siinä oli vaan vastukset joiden päällä oli ritilä ja kuusi kiveä kauniisti riviin aseteltuna.
Löylyt tuli kuitenkin otettua ja taas ajeltua Montevideossa varmaan juuri niissä paikoissa, mihin ei oikeasti näin turistina olisi mitään asiaa tai ainakin siltä ne kadut ja kujat näytti...
Yritettiinhän me siinä puolet lauantai päivästä etsiä myös kasattavaa metallihäkkiä tai pentuaitausta Zicolle, mutta ei niitä nyt vaan jonkun maahantuojan mukaan ainakaan koko uruguayssa ole, paitsi yksi liian pieni joka löydettiin ja onnesi jätttiin sinne kaupppaan.
Sen verran on nyt tullut ainakin kanttapäänkautta opittua, että kun tai siis jos, joskus seuraavaa muuttokuormaa rakentaa, sinne laitetaan kaikki mitä ei taatusti voisi kuvitella tarvitsevansa...
Tämä viikko onkin täällä kevätlomaa kouluista, joten saas nähdä mitä Tuplan kanssa keksitäänkään...

Katon korjauksestakin kuvia

 

Alkaa tuo kattoprojektin loppukin jo häämöttää, ei enää oo kun yksi pieni nurkka tekemättä.
Vaan on sinne hiekkaakin koijattu, varmaan joku kuus kuutiota ja sementtiä jokunen tonni...
Sitähän ei kukaan tiedä pitääkö se nyt vettä vai onko vaan komiampi, mut korjattu kuitenkin.

Siinä hiekka nousee kahdessa kymmenen litran ämpärissä...Mut hieno sähköinen vinssi kuitenkin

 

Tänään onkin tarkoitus suunnata taas Kohti pääkaupunkia, huomenna siis aksakisat.

Kotona taas.

Ja Brasilian reissustakin pikkuhiljaa toivuttu, koko eilinen päivä kyllä meni ihmetellessä ja huilatessa, mutta nyt taas tuntuu että pikkuhiljaa alkaa palautua normi kuntoon...
No reissuhan oli varsin mukava ja oli hauska tutustua taas uusiin ihmisiin ja brasilialaisiin paimennuskisoihin ja harrastajiin. Ehkäpä joskus kirjoittelen tuosta reisusta matkakertomuksen erikseen.
Mut siis syynä tuolle reissulehan oli hakea uusi paimenpoika meille. matkaa kertyi kaikkiaan n.1600km halki Uruguayan ja eteläisen Brasilian.
Matka itsessään sujui hyvin ja nopeasti, koska tuon matkakumppanini (Uruguaylainen bortsukasvattaja) kaasujalka oli kovinkin raskas volkkarin mittari huiteli tuon reissun ajan pääsääntöisesti siellä 140km/h huitteilla kapeilla ja "hyväkuntoisilla" teillä. No ehjänä kuitenkin päästiin perille ja takaisinkin, joten turvallisestihan hän sitten ajoi. Yritin kyllä muutamaan otteeseen tarjoutua ajamaan, mutta hän ei autoaan kuulemma ikinä anna muiden ajaa, kun ei luota muiden ajotaitoon. Tuli siinä matkan aikana muutamaan kertaan jo syntejään anteeksi pyydettyä... Mutta nythän on sitten taas hyvä jatkaa puhtaalta pöydältä:)
Zicon kasvattajahan oli meille sitten varannut majoituksen aivan järkyttävän hirveästä hostellista, tosin ei se nyt kyllä paljon mitään maksanut, mutta ei siellä nyt oikein nukkuakaan pystynyt. Suihku kuitenkin löytyi ja sieltä tuli jopa lämmintä vettäkin. Jo perjantai iltana käytiin päivällisellä kisapaikalla, jonne jo kaikki kisaajat olivat tietysti paikalle saapuneet. Ja siellä sitten tietysti paikalliseen tapaan suudeltiin ja halailtiin kaikki läpi, syötiin hyvin ja viimein sitten joskus yhdentoista maissa pääsi nukkumaan...
Aamusta taas ylös ja pikaisesti pikakahvit naamaan ja kisapaikalle jossa tietty aamiaiseksi grillattua lihaa ja lihaa ja lihaa... Erona kyllä Uruguaylaiseen ruokakulttuuriin oli ehkä se että makuja käytetään enemmän ja myös salaattia ja kasviksia on runsaasti tarjolla mutt yllä kaikki ruuat perustuu siihen, että lihaa varattan aina varmaa joku 1/2kg. per syöjä.
Koko päivän kun siinä sitten tuli katsottua kisoja, kuunneltua espanjaa, portugeeesia ja onneksi myös muutama tyyppi osas englantiakin, oli illalla kisojen päätyttyä kuuden maissa jo suomalaispojan takki aika tyhjä ja täysin valmis sänkyyn ja  nukkumaan.
Eihän se nyt tietenkään vielä käynyt, koska illanviettohan oli siinä vasta alkamassa ja päivällinen yhdeksältä...
Sunnuntaina paimennettiinkin sitten nautoja ja onneksi kisapäivä päättyi jo puolenpäivänmaissa, joten päästiinn ajissa lähtemään kohti kotia...
Kisoista sen verran, että ne sujui suurinpiirtein samalla tapaa kuin suomessa ja samoilla säännöillä. Taso oli kovin vaihtelevaa oli paljon hyviä, mutta myös vähemmän hyviä  koiria. Suurin poikkeus radassa oli ehkä pitkät hakumatkat : n 300/400/500m...

"Viihtyisä Majatalo"

vasémmalla kulkupelimme

maisemaa kisapaikalta

Ykkösluokan haku, lampaat jossain tuolla kaukana...

Sisarkset Samba & Zico

 

Ja ihanan hirveä, hirveän ihana Brasilian tuliainen, Zico.

Aamu aloitettiin reissulla San José:hen. Herra jatettiin sinne eraan tuttavan luokse ja he lahtivat sitten yhdessa kohti Etela-Brasiliaa... autolla. Kuulostaa extreme-reissulta? Kylla se varmaan on sita. Kuski ajoi kuulemma kovaa ( 140-160 km/h) ja perilla olivat sitten n.8 h lahdon jalkeen. 760 km matkaa rajanylityksineen... No onneksi ovat perilla ehjana. 350 pesoa muuten ostaa antelin liittymassa vastaanotettua puhelua brasiliassa n. 13 minuuttia. Onneksi "hotellissa" on langaton verkko, jolla varmaan saadaan sitten ilmainen yhteys viikonlopun aikana. On se mielenkiintoista kuulla miten siella menee.. 

Kun oltiin saatu mies jatettya matkanlahtopaikalle suunnattiin takaisin kotiin, kauppaan ostamaan syntymapaivalahja pojan luokkakaverille ja kouluun. Onneksi syntymapaivajuhla vietetiin koulussa, ettei tarvinnut enaa koulun jalkeen lahtea mihinkaan bileisiin... Olisi vaatinut minulta vahan turhan paljon keskittymista nain perjantaina. Sita huomaa perjantaina olevansa jo sen verran vasynyt, ettei oikein tuo kielen kanssa skarppaaminen enaa luista. Pojan kun sai kouluun sai tehtya toita tehokkaasti iltapaivan ajan. Tarkkana sai olla, etta oli kuitenkin suurinpiirtein oikeaan aikaan koululla hakemassa!

Ilta meni melko lailla omalla painollaan piirrellen ja ilmapallolla leikkien. Sai muuten poika syntymapaivilta lahjaksi DVD:n missa oli elokuva ja muutama muukin piirretty. Se taalla on ilmeisesti syyta muistaa, etta jos jarjestaa lapsen syntymapaivajuhlan, on syyta olla amerikkalaisille ainakin tuttu party favor kaikille lapsen vieraille kotiin vietavaksi. Nailta juhlilta tuliaisiksi kotiin oli tuon DVD:n lisaksi pieni kassillinen "rimpparamppaa", ihastuttavaa muovitilpehooria, milla kukaan ei tee mitaan muutaman leikkikerran jalkeen. 

Pitanee tasta suunnata nukkumaan, jotta huomenna taas jaksaa touhuta taydella teholla...     

Ai niin... tanaan taisi olla Jaana-tatin syntymapaiva: onneksi olkoon, postimiesten lakko jatkuu edelleen!

Odottelua...

Niinhän se viikko taas on hurantanut ja viikonloppu meni ja maanantaikin jo selätettiin...
Perjantaina piti katon korjaajien tulla jatkamaan, no arvatahan tuon saattaa, eipä näkynyt ei. Lauantai- aamuna oli keittiön patteri sylkäissyt vedet pihalle, tiskikone jätti vedet sisään, sunnuntain vataisena yönä lämminvesi systeemi sylki vedet lattialle... Että sellaista pientä.
No maanantaina piti puutarhurinkin tulla, no tänään tiistaina hän sitten kuitenkin saapui ja nyt on "pihanurmi" sentään taas lyhyt ja siisti. Ensi kerralla sitten leikellään kuulemma pensaatkin.
Eilen jo näytti hetkellisesti, että katon korjauskin alkaa edistyä mutta eipä ne muuta saanut aikaiseksi, kun jonkun härvelin nostettua katolle. Kait se on olevinaan joku nosturi, vintturi tai mikä nyt vaan.
No odottelen siis täällä nyt kattoukkoja ja patterinkorjaajaa, joka kait tänään ehkä iltapäivällä saapuukin tai ainakin poikkeuksellisesti meille ilmoitettiin ettei vielä aamulla sovittuun aikaan ehdi.
Kaikesta huolimatta ei tässä nyt kauheasti ketuta, vaan jälleen kerran Uruguayan aurinko pelastaa kyllä lämmöllään ja valollaan kaiken.
Tuplakin on jo terve ja tänään koulupäivä taas edessä.

Loppuviikosta onkin minulle luvassa extreme matkailua paikallisen kaverin
kanssa, perjantaina autolla halki Uruguayn ja Eteläisen Brasilan ja sunnuntaina takas. Majoitus missälie... Pikkusen alkaa jo ehkä jännittää, mut ehkä tuliaiset on sitten tuon matkan arvoisia.
Ja matkailuhan avartaa vai miten sitä nyt sanotaan:)

Pääsi tuo vaimokin koirien kanssa viikonloppuna sauvomaan ja palatessa silläkin mukana vain yksi koira...

Meilla on ollut tapana lahettaa syntymapaivakortteja syntymapaivasankareille.... ainakin niille, joiden syntymapaivat satutaan muistamaan, tai joskus jopa muistamaan kalenterista asiaa tarkistamaan. Koska viime viikolla postimiesten lakko jatkui edelleen, on todettava, etta jai taas yksi syntymapaivakortti lahettamatta: Olen pahoillani Oona. Laitoin kuitenkin aidille sahkopostissa skannauksen siita kortista, jonka olisit saanut! Eivat he nimittain suostuneet ottamaan edes niita vastaan siella poistissa, jotta tulisivat perille sitten joskus. Kun ei, niin ei.

Sateet ja tuulikin tuntuu taas ainakin hetkeksi hellittäneen ja päästään oikeasti nauttimaan tuosta ulkoilmasta ja auringon paisteesta. No viileä on keli vieläkin, mutta ainakaan ei sada vettä.
Tiistaina alkoi taas minunkin espanjan opinnot ja nyt tässä samalla yritän kotitehtäviä väsätä, vaan on se vaikeaa...
Rannallakin alkaa olla jo ihan kevään merkkejä ja on aika hauska tuossa sauvoessa katsella, puiden alkavan vihertää ja keväisiä kukkiakin jo kukkii:)
No tänään sitten tulikin sl päivä, kun on tuolla pojalla melkoinen kuume. Jää siis koulut väliin meiltä molemmilta:(
Katon korjauskin meinaa käynnistyä tai ainakin tänäään aloitetaan pesulla ja huomenna siitä sitten jatketaan, jos ei sada... Saas nähdä kuin käy.
Yritettiinhän me tuossa viimeviikolla postiakin lähetellä Suomen maahan, mutta ei se sitten onnannut. Ovat kuulema postinkantajat olleet lakossa täällä jo pitemmän aikaa joten posti ei kulje...
Toivottavasti sähköinen kortti nyt tänään sitten synttärisankarin tavoittaa, mutta siis:

                              

                                    ONNEA SYNTTÄRISANKARI SAMULLE !!!

"Hiihtokausi korkattu"

Tällä viikolla nyt viimeistään on sitten arki alkanut. Poika käy taas koulussa ja aika onnistuneesti
tuo on nyt sitten alkanutkin. Pari ekaa päivää hiukan tarrautui jalkoihin, kun piti iskän lähteä, mut ihan hyvin ne päivät kuitenkin on menneet ja tänään Tupla käveli taas reippaasti itse luokan ovesta sisään, kääntyi vaan minua kohti ja huusi tsau tsau...
Samoin tuo potta-asiakin on tuntunut nyt viimein menevän Tuplalle jakeluun ja tänään ekan kerran herra tuli ihan itse pyytämään potalle kun kakka tulee, ja voi sitä riemua, kun oli todella SUURI kakka ja siis NIIN ISO:).
Niin ja tulipa tuo hiihtokausikin nyt korkattua ja kaivoin siis sauvat esiin ja eikun rannalle suksimaan, no suksia ei tosin ollut, mut sauvominen kyllä tuntui pitkästä aikaa mukavalta ja miks ei tuntuis, kun ilman paitaa +25:n lämmössä painelee menemään. Siis lopputalven kelit tuntuu nyt meitä ainakin tänään hellivän.
Aarne Von Mulkkerstam:kin on taas kotiutunut ja aamulenkillä portista päästyään ei herraa paljon näkynyt. No tulihan se kuitenkin sitten miltei samalla portinavauksella takaisin.

Ihmeteltiin tuossa viime viikolla, etta mika ihmeen meteli taas kerran... pimealla talla kertaa ja kyseessa ei ollut heinasirkka, joka joskus on tuota unta hairinnyt kesemmalla... tarkemman kuuntelun jalkeen tuntiin siihen johtopaatokseen, etta kyseessa oli sammakko... ei yksi vaan niin monta, etta siita syntyi suoranainen meteli. Asken kuuntelin, niin kutuaika on ilmeisesti loppu, koska ei kuulu enaa moista. 

Viime yo meni sitten siihen, etta pikkuherra heratti itkullaan. Oli juuttunut sangyn alle paastaan. Tilaa siella on, mutta jotenkin oli unissaan sitten jumissa. Kun han siita selvisi, oli 15 minuutin jalkeen niin vasynyt, etta piti sita itkea.. silmat kiinni. Viimein klo 0300 herra ilmoitti sitten sangystaan, etta " tule hakemaan minut taalta". Ajattelin tietenkin, etta kavisin laittamassa takaisin peiton alle ja jatkaisin itse uniani. Ajattelin vaarin. Herra imoitti, etta mina tulen isan ja aidin sankyyn ja otti pupun kainaloon ja tepsutti meidan huoneeseen. Eihan siina sitten auttanut muuta kuin nostaa herra sinne, kun ei taisteluintoakaan oikein siihen aikaan aamusta ollut. Siina se sitten olikin se nukkuminen silta yolta, kun vuoroin oli pieni kasi silittamassa hiuksia ja vuoroin kaivamassa silmaa tai nenaa... Virkeana haastattelemaan laborantteja. Tanaan oli myos pikkuherran ensimmainen koulupaiva loman jalkeen. Ei se kuulemma ollut suurta vastalausetta aiheuttanut, mutta hieman hammentyneena oli sinne jaanyt. Poikkeuksellisesti mentiin yhdessa hanta hakemaan, kun olin ollut koko paivan tassa kaupungissa. Ensimmaisen kerran taisi jotain sanoa vasta sitten kotona. Kulttuurishokki on tainnut kohdata pikkuherrankin aika lailla. Positiivisena kuitenkin voidaan ottaa se, ettei mitaan itkukohtauksia ollut havaittavissa.. ja housutkin oli kuivat. Meilla kun on tuota sisasiisteytta aloitettu ihan toden teolla harjoittelemaan. 

Nyt olisi kuitenkin jo aika varmaan lahtea nukkumaan.. josko tana yona saisi nukkua.   

Koko viikon on satanut vetta, ja tassa on mietitty, etta mika ihme tama talvi oikein on olevinaan. Ei taalla varsinaisesti ole kylmaa saanut karsia, mutta sadetta on tullut... myos sisalle. Uruguay on koetellut omalla tervelleeksi toivottamisellaan, mutta tana aamuna kun auringonpaisteessa aamulenkkia heitettiin ja katseltiin kun kevaan kukat alkavat kukkimaan, ei se enaa tuntunut niin pahalta! Nytkin kirjoitan tata ulkona auringossa hihaton paita paalla ja shortsit jalassa.

Poika opettelee sisasiistiksi... ja ajoittain nayttaa silta, etta se jopa onnistuu! Ehka se tasta. Huomenna koittaa koulupaiva hanellekin ja toistaiseksi on menossa. Huomennahan se taas nahdaan miten se oleminen siella luonnistuu... mitenkohan sita selittaisi espanjaksi, etta sisasiistiksi opetteleminen on meneillaan?!? ;) Aivot ovat kieliopiskelun suhteen olleet kylla niin lomalla suomen kesan ajan, etta menee viela vahan aikaa ennen kuin paasee taas kunnolla vauhtiin. 

keittimen kansi saatiin josko vielä talonkinpäälle jostain...

Kahvinkeittimen vesisäiliön kansi saatiin, tosin joku muu nyt varmaan jää ilman, kun se otettiin esittelykoneesta kun ei muualta löytynyt. No meillä nyt kuitenkin on ja kansi ja hyvää kahvia tulee:)
Katon korjaajakin kävi taas katsomassa, kun on tuo katto alkanut vuotaa samasta paikasta kun aiemminkin. No jännityksellähän voi taas odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. viimeksihän tuo samainen kaveri suositteli sitä sateenvarjon ostoa. Näytin varmuuden vuoksi vielä kaverille tuota sateenvarjoa joka on jo hankittu ja yritin selittää, että nyt pitäis jotain muuta tehdä. No hauskaahan sillä ainakin oli, mutta asia menee kait taas jonkinmoiseen lupakäsittelyyn, mitä saa ja mitä ei saa tehdä...

Niin, tosiaan takaisin ollaan tultu.  Toista piti lahtea vahan aikaisemmin tanaan taas hoitamaan vahan asioita… vaan oli paikallisella rakennustyomiesten liitolla asiasta hieman erilainen nakemys. Kukaan ei mennyt ulos eika sisaan tyomaalta ennen klo 17.05, koska heilla on nyt tyotaistelu meneillaan… etta tervetuloa vaan takaisin, siina istuttiin sitten autossa puoli tuntia ja odotettiin.

Palattiin juuri maksamasta kaasulaskua Abitabista, jossa siis voi katevasti maksaa laskut kateisella. Luukulle tietenkin jonotetaan ja annetaan ensin laskut ja sitten rahat tiskin takana olevalle tatille. Ikavaahan se olisi istua kotona ja maksaa laskut esimerkiksi kotisohvalta.... taytyy nyt kylla sanoa, etta jotkut laskut voi maksaa jo netissa, mutta ei kaikkia...

Ostettiin siina samalla reissulla sitten uusi kahvinkeitin, kun tuo ikaloppu, puoli vuotta vanha on jo niin vaarallinen, ettei silla enaa saa aikaan muuta kuin sydamen uudelleentahdistuksen kohta.... joo, kai siina olisi mahdollisesti ollut viela takuukin voimassa, mutta korjaamollehan se olisi lahtenyt (kahvia ei olisi keitetty ties kuinka pitkaan aikaan) ja siihen on jo takuun piikkiin toisena paivana taalla asuessa vaihdettu minun rikkoma pannu, kun tuo kielimuuri teki sen, etta oli ilmeisesti helpompaa myyjalle vaan antaa uusi pannu... ei kehdattu, eika varsinkaan juuri nyt, tassa vasymysasteessa, jaksettu ruveta muuta kuin ostamaan se uusi pannu. Kuittiin viela leimattiin ensin tietenkin, etta "maksettu", sitten "tarkistettu" ja viela etta "noudettu"... ja mita me huomataan kun tullaan kotiin?!? no siita keittimesta tietenkin puuttuu vesisailion kansi... Ei jaksa lahtea takaisin tanaan. Voi helvetti, etta vasyttaa.

Kotona taas.

Niin se on "talviloma" vietetty ja palattu takaisin kotirouvan arkeen. Vaimo lähti heti tänään aamusta töihin ja minulla on pyykit koneessa ja puuro pojalle kiehumassa. Siis heti paluu arkirutiineihin.
Paluumatkakin sujui ihan miltei ongelmitta, mitä nyt sitten koiria etsittiin pitkin Madridin lentokenttää, kunnes sitten kolmannella tiskillä viimein saatiin selville että tällä kerta koirat nyt sitten menevät suoraan Montevideoon ja niitä ollaan juuri juottamassa. No taas säästettiin siinä samalla mukava summa rahaakin, joten ei siinä mitään ja koirat löytyivät Montevideon kentältä.
Kotiin tultua kaikki näytti olevan ihan niinkuin pitääkin, tosin sisällä tietysti oli aika kylmä, kun lämmitys on ollut meidän poissa ollessa pois päältä. Vaan mitäs tuosta, eikun kaasuhanat auki ja Tadaa, eihän sieltä sitten kaasua tulekkaan...
No sekin ongelma selvisi sitten illalla, kauppareissun ja lounaan jälkeen ja kun patterit alkoivat siinä hiljalleen lämmetä niin taas Tadaa ja keittiön patteri kusi kaikki vedet alleen... No onneksi mulla on nyt jo melko kattava työkalu- arsenaali, joten ei kun pakki auki ja patterin korjaukseen.
sekin vika tuli korjattua ja nyt tässä vaan ihmetellään pojan kanssa ukkosen jyrinää ja harkitaan päiväunille käyntiä...

Olen nakojaan taas kirjoittanut tuonne Wordiin pitkin viikkoa, mutten julkaissut mitaan niista... ja nyt kun ajattelen, niin en kylla ole ehtinyt laheskaan kaikkia niista asioista tekemaan, joita minun piti. Se ei kylla tarkoita sita, etten olisi onnellinen siita ajatuksesta, etta ensi viikolla tahan aikaan olen jo Suomessa, lomalla.

Tassapa naita kirjoituksia siis talta viikolta:

9.7-2012

Kituviikko on alkanut: Viimeinen viikko ennen kuin lomamatka alkaa. Ok, se matka lahtee liikenteeseen tyomatkalla, mutta kylla se silti on jo osa sita “kotimatkaa”… Hassu tuo sana koti, kun se on taalla, mutta se on myos Suomessa. Oli suunta mika hyvansa, niin aina vaan lahdetaan kotiin! Se lienee kuitenkin hyva asia.

Viikonloppuna sain kolmannen mekon valmiiksi ja ensimmaisen hameen…. Olen keksinyt itselleni tekemista. Tutustunut paikallisten kankaiden laatuun, joka selvinnee parhaiten kayttamalla niita vaatteita. Olinpahan sitten suomalaisten “kollegojen” kanssa grillaamassakin lauantaina. Mina ja pojat, niinkuin naissa piireissa on melko lailla tuon sukupuolijakauman mukaan tottunut.. Ruoka oli hyvaa, sita oli jopa hieman liikaa ( pojat varmaan teki siita sitten sunnuntaina viela pyttipannua). Perinteinen Uruguaylainen parilla-ilta, vaikkei ketaan paikallista paikalla ollutkaan! Kaikin puolin onnistunut ilta!

Onpahan tassa tullut mainostettua, ettei meilla ole talvellakaan kylma, kun on niin hyva tuo lammitysjarjestelma… valitettavasti talo ei ole niinkaan hyva tuossa lammon sailyttamisessa, mika nakyy kylla sitten kaasulaskussa… joka oli aivan jarjeton! Vaansin siis termostaattia hieman pienemmalle ja laitan koko systeemin pois paalta kun lahden. Onneksi tiedan, etta jarjestelma lampenee nopeasti, joten ei tarvitse ketaan pyytaa laittamaan sita paalle paria paivaa ennen kuin ollaan takaisin taalla. Meidan on kuitenkin mentava valittomasti kauppaan ja varmaan syomaan, niin silla valin se talokin ehtii lammeta.

Mista tulikin mieleen, etta tanaan olisi raapalle ollut kayttoa… auton tuulilasi oloi aamulla jaassa! Aviksen autojen vakiovarustukseen ei kuulu raappa… tuskin sellaista tasta maasta saakaan. Pitaiskohan pakata suomesta mukaan? ;)

10.7-2012

Eilen kaytiin toiden jalkeen naapurin rouvan kanssa lankakaupassa (kuten on varmaan tullut selvaksi, taalla ei ole mikaan kauppa itsestaanselva tai jonkin asian saanti). Tama kauppa loytyi yhden alaiseni vinkista, muuten en sita varmaan olisikaan loytanyt! Kauppaa pitava “mummo” on aivan ihastuttava tapaus. Hanellla ei ole kuin yhta Uruguaylaista lankaa, mutta kyseinen lanka on aivan ihanasti varjatty ja 100 % villaa – pehmeaa sellaista! Valitettavasti, mikali ymmarsin oikein, kyseista lankaa valmistava firma on mennyt konkurssiin samoilla tienoilla kuin Plunakin! Talla kertaa kuitenkin kutoville ihmisille saatiin tuliaiset, mutta mita sitten ensi kerralla? Pitaa keksia jotain muuta varmaan!

12.7-2012

Maanantaina kun sain sen viimeisen kankaan tehtya vaatteeksi ajattelin, etta hyva, on riittavasti aikaa viela siivota omat sotkunsa ennen lahtoa… toistaiseksi en kuitenkaan ole saanut mitaan siivousta aikaseksi. Johtuu seuraavista asioista: Tiistaina menin illalla lenkille, jolloin Carlos pysaytti minut jo lahtovaiheessa: halytin oli paivan aikana soinut 3 kertaa ja liiiketta oli rekisteroity kaikkialla talossa. Ehka meilla siis on rotta/hiiri, jokin muu jota en espanjaksi ymmartanyt tai muurahaisia… muurahaisia on ollut, muttei mitenkaan kovin paljoa, joten mita tassa nyt sitten olisi toivonut – rotita vai jotain muuta, mita ikina se sitten onkaan?! Allotti kuitenkin niin paljon, etta suihke vaan kavi, kun lenkki tuli heitettya j asen jalkeen pikaisesit suihkuun ja paikalliseen micromacroon katsomaan, josko siella olisi ainakin siihen riotta/hiiri “-ongelmaan” ratkaisu. Olihan siella, mutta siihen mennessa kun olin sen levittanyt strategisiin paikkoihin, kello oli taas kovin paljon. Ei niin, etta siina nyt olisi ihan hurjan paljon nukuttanut, kun mietti, etta mikakohan taalla joutessaan liikuskelee ja haluaako se nukkua minun vieressa....

Yleisen lakon takia, ei tanaan ole ruokala auki toissa, joten eilen illalla piti metsastaa lounaan lisaksi mm. tarroja kalyn siskon auton paksiin ( kaly sai tuliaisiksi hauskat tarrat, joissa on esitettyna koko perhe ja siskonsa haluaa siis myos sellaiset), deshumidificadorin (jotta kosteudesta paasee talon sisalla eroon) ja C-vitamiinia (jottei popot iske). Siina se sitten taas menikin melkein koko ilta. Takaisin tultua en sitten saanut muuta aikaiseksi kuin silitettya pestyt vaatteet j asen toisen lankavyyhdin purettua. Talla kertaa se onneksi meni paremmin kuin aikaisemmin (ei tullut sita puolen vyyhdin solmua!). Sen verran oli pakko kokeilla, etta tein ensimmaisen “mummon ruudun”, joka onnistui aika hyvin. Tassa siis suunniltema Atlantin ylitykselle: virkata “mummon ruutuja”, mikali minulta ei oteta turvatarkastuksessa virkkuukoukkua pois, se kun taitaa olla alumiinia. Pitanee ottaa varasuunnitelmaksi kirja mukaan.

Tanaan on jo aloitettava siivous…  



Tasta on nyt kohta viikko kun pojat ja koirat lahti kohti Suomea. Ensimmaiset pari paivaa sita pyori kotona kuin eksyksissa, kun ei oikein tiennyt mita silla ajalla ja kaikella tilalla tekisi. Tilaa en ole kylla yhtaan enempaa tayttanyt (ja vaikka olisin yrittanyt, se varmaan olisi epaonnistunut nain lyhyella aikavalilla), mutta hiljaisuuteen alkaa tottua. En sanoisi, etta siita mitenkaan liiallisesti nautin, muttei se enaa ole niin ahdistavaakaan. En mina pysty pojan kanssa skypessa olemaan ilman, etta itken, mutta se on ainakin minulle normaalia… muut voi halutessaan ajatella, etta olen hullu. Toissa osa varmaan onkin sita mielta, mutta olkoon (aikaerosta johtuen hyvaa yota sanotaan tyoaikana)… minulla on ikava minun pienta poikaa, piste, PUNTO. No onhan minulla ikava sita miestakin, mutta se on helpommin kasiteltavissa, vahemman kyyneleita.

Ensimmaisena iltana kavin sauvakevelemassa. Se on aina yhta hauskaa taalla, kun ihmiksten naamalta voi melkein lukea, etta hei, loco, unohdit varmaan jotain, eihan taalla ole edes lunta!  Toisena iltana oli ison herran jarjesatama illallinen ( ei iltapukuversio onneksi… varsinkaan kun taalla aina annetaan hyvassa lykyssa kaksi paivaa varoitusta, huonossa muutaman tunti.. ei sellaisessa ajassa ehdi toteuttaa mitaan iltapukuja!). Kolmantena piti miettia jo, etta mista kodin putkimiesta, koska meidan makkarin vessa ei oikein veda… no micriksestapa hyvinkin. Sen kahden viikon remontin j asen, ettei siella kukaan voinut toita tehda yksin asian jalkeen ajattelin, etta kokeilen mieluummin ensin kemikaaleja. Sitten joskus myohemmin mietitaan… Nukkuminen oli vaikeaa. Perjantai kun siis koitti, ja vaikka taalla olisi joku yhteispohjoismainen illanvietto ollutkin, en siina vaiheessa enaa jaksanu. Klo 21 kun olisi pitanyt menna syomaan, mina olin valmis nukkumaan. Se olikin ensimmainen yo, kun tuli nukuttua jotenkin laadukkaasti.

 Lauantaille olin suunnitellut reissua kangaskauppaan ja sielta sitten etsimaan kaavoja paikallisesta “lehtipisteesta”, josko jotain olisi ja olihan siella, argentiinalainen vastina Burdalle, joka tietenkin piti ostaa sokkona, kun oli niin tiukasti muoviin pakattuna. Arkipaivat selivisi tyopaikkaruokailulla ja hedelmilla, mutta viikonloppuna oli tehtava ruokaakin... siis hedelmakauppaan ja menin muuten paikalliseen luontaistuotekauppaankin. Ostin soijarouhetta, kun oli naapourin rouva sita kokeillut ja totesi ihan hyvaksi. Taalla kuitenkin tuota lihaa saa syoda ihan riitttamiin, joten nyt kun olen yksin saatan kokeilla kaiken maailman “mielenkiintoisuuksia”… ja niista sita tuleekin, kun ei tuota ruokaa tule juuri laitettua muuten… pannukakullakaan ei viitsi oikein elaa!  Voin kuitenkin raportoida, etta maku oli hyva! Maara olisi ruokkinut useammankin. Poika totesi Papalle, etta aiti teki ruokaa ja sotki Iskan keittion… Pappa siihen, etta “kylla se varmaan siivoaakin sitten”. “No, EI se osaa”, oli vaan tullut vastaukseksi! Ja varmaan oli siina samassa pyoritellyt silmiaan, vahvistaakseen pointtiaan.

Koko viikon kestaneen taistelun jaljet muurahaisia vastaan alkoi jo nakya lattialla ja joka paikassa, joten sunnuntaina oli aika siivota, eli tassa kohtaa tarkoitti imurointia. Sitten paatin tukkia ainakin osan niista reiteista, joita muurahaiset kayttaa silikonilla. Silla sai kylla aikaa kulutettua. Pesin siina samalla innolla sitten pojan rattaiden kankaatkin. Siina se oli se meikalaisen juhannus. Ei se juuri tuntunut juhannukselta.

Tassa kuitenkin kuva siita meidan portilta, kun oli tuo keli aika hieno.

Ja voi tätä Suomen valoisaa kesää jajaja...

Jep, saavuttiin siis Tuplan kanssa eilen kotimaahan ja nyt ihmetellään molemmat mitä kello mahtaa olla...
Sehän on siis nyt 03.30 ja me ollaan molemmat valveilla. Uruguayssahan se tosin olisi vasta nukkumaanmenohetki, mutta me nyt sitten herättiin.
Lentomatkakin oli tälläkertaa hieman haastavampi kun Herra sitte päätti ettei tuossa kahdentoistatunnin  Atlantin ylityksen aikana tarvii nukkua kuin pari tuntia. ja lopusta piti kyllä hyvin huolen Uruguaylainen eläkeläisryhmä jonka ympäröimänä istuttiin koneessa ja yritettiin edes nukkua, mutta ei niin ei. Heidänhän täytyi ehdottomasti kävellä ja pälättää ja käydä vesasssas jajaja, aina kun W oli miltei nukahtamassa tuli tietenkin joku hänen valkoista siilitukkaa silittämään tai sinisiä silmiä ihmettelemään.
No onneksi sitten Madridista Helsinkiin jo nukutti, mutta on se viisi tuntia vuorokaudessa kaksivuotiaalle pikkupojalle kyllä aika vähän ja on se sitä kyllä tuon pojan isällekin.
Oman hasteensa matkaan teki myös koirat jotka matkustivat meidän mukana Suomeen. Oli välillä lentokentällä hieman kädet vähissä kun piti työntää yhtä kärryä, vetää toista ja tietty jollain lailla piti myös yrittää huolehtia että lapsikin pysyy mukana matkassa.
Vaan hyvinhän me selvittiin ja nyt ollaan siis turvallisesti perillä...
Koirien matkustamista vartenhan oli taas käyty kahdesti eläinlääkärillä, hankittu taas virralliset virallistamistarrat ja lisäksi piti vielä leimauttaa kaikki paperit ihan ministeriössä asti, jotta päästään liikkeelle...No mitä sitten tarvittiin:
Uruguayn päässä kysyttiin onko koirilla passit, totesin että on ja näytin. Se siitä, ei edes rokotuksia katsottu. Ei muuta kuin koirat boksineen päivineen läpivalaisuunn ja koneeseen kohti Madridia ja sieltä suoraan Helsinkiin ja suomessa ei sitten kysytty edes passeja...
Olin kyllä täysin varautunut siihen, että minun täytyy ottaa koirat ulos ja tsekata ne uudestaan sisään tuossa välilaskulla kuten toiseen suuntaan mennessä, mutta ei. Ei ainakaan tälläkertaa.
Varsin positiivisena pidin myös tuota hinnoittelua, maksoihan tuo koirien lennätys etelään lähelle 800€ ja nyt pohjoiseen 300Usd:tä. En siinä sen enempiä tiskillä alkanut kinaamaan, mutta kyllä hieman jännäsin koneessa kohti Helsinkiä, näinkö mahtaa nuo haukut olla tulossa perille saakka. Ja sieltähän ne Helsinki-Vantaalla hetken odottelun jälkeen saapuivat ja vielä varsin hyvinvoivan oloisina. Joten ehkä niitä joku oli jopa Madridissa ulkona käyttänyt, mun ei edes Muhku ollut mitään tarpeitaan boksiin tehnyt ja 26h on kuitenkin aika pitkä aika.
No näyttää tuo poikakin nyt taas nukkuvan, mutta itse taidan lähteä nyt aamukahvin keittoon kun ei enää kannata oikein nukkumankaan mennä ja eiköhän me kohta muiden herättyä suunnata tuonne saaristoon nauttimaan tästä valoisuudesta ja yöttömän yön juhlasta:)

LOMALLE !

Remonti on nyt valmis ja homeongelmat poistettu...Lattiastahan tuli sitte semmonen marmorintapainen, kun se ennen oli harmaa, mutta kuitenkin nyt vaan odotellaan että kuivuu niin hyvä tulee. Laatoitus ja saumaushan tehtiin ihan siinä sitten samana päivänä, supersaneerauslaastilla.:)
Nyt on kuitenkin laukut pakattu ja odotellaan Tuplan ja koirien kanssa kyytiä kyytiä lentokentälle, J: jäädessä vielä tänne muutamaksi hetkeksi. Saas nähdä kuinka kädet riittää, koska koirathan on otettava Madridissa ulos ja tsekattava uudelleen sisään...
Sikäli mikäli koirat nyt pääsee tästä maasta pois, leimoja ainakin on taas kerätty kaiken edestä ministeriöstä asti, joten eiköhän ne nyt jotenkin...

Loppusuoralla.

Alkaa jo tämänkertaisen remontin lopuusuora häämöttää ja siis kosteuden aiheuttaja viimeinkin löydettiin, kunhan nyt ensin piikattiin yhden vessan ja ns. kodinhoitohuoneen lattia auki kokonaan... niin ja pari seinää. eihän siellä nyt muuta kun yksi vaivainen lattiakaivo, joka on vaan rakennusvaiheessa päätetty jättää tekemättä, peitetty yhdellä laatalla ja kas kummaa lattiavalun yhteydessä on päässyt pikkusen betonia kaivoon valahtamaan. Ja mikä tuon kaivon tarkoitus sitten on: No pesukoneen poistovedet kulkee sen kautta, joten me ollaan siis muutama satalitraa tässä viiden kuukauden aikana pumpattu vettä tonne talon alle, joten ei siis mikään ihme, jos  seinätkin alkaa pikkusen kasvaa.
No vika on nyt siis paikallistettu ja jopa samantien korjattukin:) Eilen sitten olikin vuorossa täyttö soralla, uuden lattian valu, tänään laatoitus ja huomenna saumaus, joo ihan oikeasti jotain täällä tehdään näinkin nopeasti. Niin joo  ja sehän kuivuu siellä sitten pikkuhiljaa varsinkaan kun mitään vesieristeitä täällä ei tunneta.. Ja jo tuon betonin valmistus... Pihalle kasa hiekkaa, päälle kasa sementtiä, sitten vettä ja ei kun lapiolla sekaisin ja hyvä tuli...
No nyt ei kun jännäämään minkälaista laattaa lattialle saadaan, kun yllätys yllätys tuota samanlaistahan ei tietenkään enää mistään saa...

Ohjeita 3-vuotissyntymäpäivien järjestämiseksi...

Perjantaina Tuplis sai sitten ajoissa tietenkin kutsun syntymäpäiville, jotka olivat siis tänään. Facundon syntymäpäiville. T oli sitä mieltä, että kyseessä on poika, minä sitä mieltä, että kyseessä on tyttö... internethaku tuotti tulokseksi sekä että. Poika väitti, että kyseessä on tyttö... lopputulos oli se, että meillä oli lahja tytölle, mutta oli vielä tänä aamuna varmistettava asia ostamalle lahja pojalle. Onneksi ostettiin, koska tämä Facundo oli  poika.
Tilaisuushan siis oli vuokrattavalls juhlasalilla. Siellä oli iso trampoliini ja tietenkin pomppulinna. sisällä oli tarjoilut ja televisio päällä koska tänään tulee parhaillaan Uruguay - Peru jalkapallomatsi televisiosta... MM-karsinnat 2014 ovat käynnistyneet. Tarjottiin siinä sitten juotavaakin: vettä, mehua, kaljaa, viskiä? Mitä sais olla? No ei meille sitten kuitenkaan kelvannut mikään näistä, toivottavasti ei aiheutettu pahennusta. Piti lähinnä keskittyä siihen, että tuo ujopiimä pystyisi menemään vähän irti jaloista. No, sen verran on katsellut tätä latinomeininkiä jo, ettei siinä ihan tuhottoman kauaa mennyt, kun herra saattoi mennä pomppulinnaan istumaan. Eikä oikeasti kauaakaan, kun rupesi jo naureskelemaan ja flirttailemaan tyttöjen kanssa... istualtaan.

Sen verran noita pieniä autettiin, ettei piñataa tarvinnut hakkaamalla avata vaan siinä oli naru, josta pohja aukesi ja mitäs muuta kuin karkkia ja kaikkea rimpparämppää sieltä paljastuikaan... Poika katseli ihmeissään, moista touhua. Pitihän sitten olla vielä pussillinen karkkia lahjaksi kaikille vieraille, johon voi sitten vielä piñatasaalistaan säilöä... karkkia karkin perään! Piñatasta tuli kuitenkin yksi kiva asia - vappupilli!

Voi miten hauska asia moinen saattaakaan olla. Kun muut söi karkkia minkä ehti, tämä poika hihkui riemusta vappupillinsä kanssa pomppulinnassa, yksi ja sama karkki suussa koko ajan.
Syntymäpäiväsankaria kuvattiin kakun kanssa yhden sun toisen sukulaisen kanssa ja lopulta, kun laulut oli laulettu ja kynttilät puhallettu vielä kolmannen kerran, oli aika sytyttää "tulisuihku".. joita on joskus enemmin tullut nähtyä lähinnä elokuvissa eksoottisissa drinkeissä, mutta kuitenkin. Heti kun oli taas mahdollista poika suunnisti pomppulinnaan. On nyt löytänyt tänään kaksi asiaa, jotka ovat pop. Muutamaan kuvaan tuo valkotukkainen sinisilmäkin pääsi. Läksiäisiksi vielä vähän karkkia ja sinisellä marengilla kuorrutettu leivos...

Uruguailaisia vaikutteita on kyllä tarttunut...sekä isään että poikaan... onneksi ei kuitenkaan ihan kaikissa asioissa.

... ja huomenna taas remontti jatkuu (jos luoja suo)... selvittämättä on vielä se, mitä tapahtuu, kun herrat lähtee Suomeen ja minä olen töissä koko päivän, jos ei töitä voi tehdä silloin kun ei ole ketään paikalla, kun ei edes voi olla sisällä kun ketään ei ole paikalla. Hohhoijaa.