ei enää sää ennustuksia...

No joo, en siis enää ennustele säitä koska oikesti se tiistaiöinen myrsky oli jo todella myrrsky ja isolla M:llä. No viimeyönä ei sitten taas kovin nukuttu, ei tosin johtunut myrskystä vaan joku helkkarin vinkuava ötökkä veisasi varmaan jotain soidinhuutoaan siinä makkarin ikkunan alla koko h...yön, joten näin.
Eilen viimein oli sitten se kattilakauppakin auki, tai siis ainut kauppa josta täällä saa oikeasti kattiloita ja puhun nyt siis kattiloista enkä kaasuliekkiä joten kuten kestävistä peltipurkeista, joita täällä kattiloiksi nimitetään. Ja oikeastihan tuo kyseinen kauppa on siis rautakauppa:) joten ostoslista olikin pitkä, mutta varmaan ensimmäistä kerta, löydettiin Tupliksen kanssa kaikki mitä listassa luki ja ehkä vähän enemmänkin. Ja tikkaatkin löytyi joten nyt päästään laittamaan lamputkin kuntoon ja valaistus kohdilleen. Iltapäivällä sitten käytiin ajelulla ja hakemassa tuo meidän perheen tienaava osapuoli töistä kotiin ja pankkiin, jotta saadaan se Masterikin viimein toimimaan, eikä vaan lompakkoa koristamaan:)

Tänään olikin vuorossa taas W:n koululla käynti  (pienten lasten vanhempien tapaaminen ja tutustuminen koulun toimintaan ja toimintatapoihin.) Ja kuinka ollaakkaan kun hetken aikaa olin kuunnellut keskustelua ja muiden esittämiä kysymyksiä (tietty espanjaksi kaikki, koska muuthan puhuvat espanjaa äidinkielenään) Hiukan ihmettelin tuota kovin keskeiseksi ja tärkeäksi päiväksi muodostuvaa huomista. Minulle selvisikin: Haa, koulu alkaakin jo huomenna eikä viidestoista päivä niinkun tähän asti me ollaan luultu. Joten ei kun koulutarvikkeiden hankintaan, mikä onneksi sujui kuitenkin aika vaivattomasti, paria puutosta lukuunottamatta. Ja pukuhan oli jo aiemmin valmiiksi hankittuna, joten ei muuta kun huomenna koulutielle:)
Niin ja joo, tänään varmistui myös se että me päästään lauantaina ensin paimentamaan, treenaamaan ja tutustumaan Uruguayn agilityyn ja sen jälkeen syömään "Asadoa" koko "treeniseuran" kera. Siitä kuitenkin enemmän sitten jälkeepäin, mutta innolla kyllä odotan paikallisten aksaajien ja lampaiden kohtaamista. saas nähdä mitä Saimi noista lampaista sanoo, kun ovat täällä yleensä ainakin hiukan isompaa sorttia kun Suomessa...

Hyvin nukutun yön jälkeen on kyllä ilo mennä töihin! Niin varmaan... viimeöinen ukkosmyrsky oli sitten pahin tähän astisista (joka siis tuli myös tälle puolelle jokea), rakeita tuli klo 03.01 muuten on tullut vettä erilaisissa kulmissa, välkkynyt kuin ois disko pihalla ja rymissyt niin kuin peruskalliota räjäytettäis tuossa naapurissa (tontilla, ei Argentiinassa)... veden tulo jatkuu.Jos vesi pitää peltikatossa (vertausta Suomen kattoon) meteliä, niin kyllä lähtee melkoinen meteli siitäkin kun se tulee vaakasuoraan 6*6 m ikkunaan.
Vaikka minulla olisi sateenvarjo, siitä tuksin olisi mitaanhyötyä samassa asennossa kuin nuo palmutkin ovat ja kaikki sadetta pitävät vaatteet ovat toivottavasti torstaina Montevideon satamassa, josta ne ehkä kulkeutuvat meille saapumisesta seuraavan 10 työpäivän jälkeen (tarkoittanee ihan mitä vaan aina hamaan tappiin). Niin, että huomenta vaan kaikille...

Makea maanantaiherätys...

Iskä Iskä ! kädet on ihan tahnassa, täytyy ne pestä! No tuohon on todella mukava herätä ja kauhunsekaisin tuntein raottaa silmiä auki. Ja mitä siinä sitten näkyykään, poikahan on löytänyt keittiöstä sokeripurkin ja kuorruttanut itsensä sokerilla kuin hillomunkin konsanaan:) ja minä siinä vaan olen vedellyt hirsiä tyytyväisenä...
Eipä siinä, kun poika ammeeseen ja imuri käyntiin. Pidettiinpä sitten samantien siivouspäivä.

Illalla ihailtiin taas melkoista valo näytöstä, kun joen toisella puolen Argentiinassa Buenos Airesin yllä salamoi ja jyrisi, eipä tainut kuitenkaan meille tälläkertaa osua.

viikonloppu taas takana

Ja niin eihän se rouvan Masteri sitten toiminutkaan. Rehvakkaasti käytiin perjantaiostoksilla Tupliksen kanssa TaTa:ssa ja löin kassalla kortin tiskiin... Eikä vaan toiminut joten , oma Visa oli kaivettava esiin, joiten se sitä sitten ja omaan piikkiin...

Lauantaina lenkkeilyä aamusta ja iltapäivästä yrittiin tikkaita ostaa, mutta kaikki niitä myyvät kaupat tietysti oli jo kiinni, joten lamppujen putsaus- ja vaihto-operaatio saa vielä odottaa itseään.
Samalla W:n päiväunireissu, jonnekin maalle ja törmättiinpä osaan Uruguayin rautatiehistoriaan. Kiskot löytyi, mutta ihan äkkiä niitä ei junaliikennöintiin ole käytetty.

Ja siis kun oikein tarkkaan katsoo, voi kuvasta kiskotkin löytyä

Illalla alkoi taas tuuli pauhata, kuin sormien napsautuksesta. Koko päivän oli aivan tyyntä, mutta iltakymmeneltä yks kaks alkoi nurkissa viheltää ja verhot lepattaa. Jotain tuulen voimakkuudesta kertonee se, että naapurin isäntä sai aamulla keräillä puisia puutarhakalusteita tien varresta.

No koko sunnuntaipäivä olikin sitten tuulista, aamulenkki tällä kertaa suunnattiin rantaan ja lonnittiin käpyjä keräillen hiljalleen, niinkun täällä nyt on tapana. Treenasimpa siinä samassa Saimin ja vähän Muhkunkin kanssa "aksaa" esteinä puut...Siis takaakiertoja poispäin käännöksiä...
Illalla sitten saatiin viimein sitä kakkua olihan tänään juhlapäivä. No kakku oli tosin pannukakkua ja Sankarin itsensä tekemää W:n avustamana. Tuplishan on siis aivan innoissaan noista keittiöhommista ja suosikkiohjelmia mm. masterchef, kurjat kuppilat...

Niin ja tulipa meille keittiöön  uusi lemmikkikin käymään, joka kyllä sitten sai samantien lähtöpassit.

EILEN SE SITTEN VIIMEIN TULI !!!

Kesiviikkoaamuna olin jo päättänyt, että tänään tuo helkkarin ruoho kaatuu, hinnalla millä hyvänsä ja oltiin Tuplan kanssa miltei jo lähdössä hakaemaan omaa siimaleikkuria, kun portille ilmestyi kuin tilauksesta kaveri joka aiemmin oli jo jättänyt tarjouksen "pihanurmen" kaadosta
Alkuperäinen hintahapyyntöhän oli ihan mahdoton 900, no nyt kuitenkin sain tingittyä sen 700:aan ja kahden viikon päästä se on sitte 500. joten aina kannattaa tinkiä. Ja kyllähän kaveri raukka sai siinä helteessä ihan koko rahan edestä huhkia miltei  neljä tuntia tais siinä mennä,  ennen kuin piha oli siisti ja kasa heinää portin ulkopuolella.
Joo siis, jossain vaiheessa kaveri sitten minulta kysyi, minne hän voi haravointi jätökset laittaa ?
No mistä minä moista tietäisin, mutta näytti olevan naapurin portin ulkopuolella kasa,  joten ei kun heitä vaan aidan yli siistiin kasaan ja siellähän ne sitten lepää. Ehkä joku ne siitä  joskus hakee tai sitte ei. Nimittäin juuri katselin, että naapurin kasa lähtee, mutta sen näyttää vievän heidän oma puutarhurinsa...No ainahan voin vaan todeta Que?  No comprendo, hablo no español... ja levitellä käsiä...

No niin, mutta siis eiliseen. Muhku taas päätti loistaa suurella älykkyydellään ja heti kun aamulla raotin ovea, koska sitähän ei siis voinut paljon avata, sillä tuuli oli aivan törkeä ja mutenkin kylmä sää +17...
Niin herra siis siitä sitten livahti ulos, eikä enää antanut kiinni, joten lenkille lähti vaan Saimi ja Muhku sai olla sitten pihalla ja ihme kyllä se oli vielä reilu tunnin päästäkin siellä, kun me palattiin kotiin.
Mut siis sitten siihen juttuun. Iltapäivällä lähettipoika toi minulle sen jokaisen kotirouvan tärkeimmän...Eli siis täsä tapauksessa vaimon Santanderin tilin MASTERCARDIN minun nimellä:) , Joten tänään ehkä saatamme Tupliksen kanssa suunnata ostoksille, kenties:)
Hauskintahan tässä kait on kuitenkin se, että minulla on kortti tuolle tilille, mutta J:llä vielä ei.
No joo, illalla odotti vielä hauska yllätys, kun tultiin "kaupunpilta" Saimi oli sitten päättänyt tyhjentää keitttiön pöydältä ruuat, jotka olivat päivällisen jälkeen siellä jäähtymässä oman naamaansa ja kyllä, tällä kertaa en edes yritä syyttää Muhkua tuosta, koska se ei edes yletä ja olen jo aiemminkin Saimin moisista touhuista yllättänyt... No Eihän se oikeasti ole Saimin vaan SWEDUN vika :)...
Terkkuja vaan Sweepulle. Paimennuspaikkakin on jo tiedossa, kunhan saadaan vaan auto,  jossa koiria voi kuljettaa...

No taidetaan tästä suunnata kalakauppaa kohti, koska tänäänhän on perjantai ja siis kalapäivä:)

Tuulista...

Tänään tiistaina siis todella kova tuuli. Kokopäivän on nurkissa viheltänyt ja tuntuu jatkuvan aina vaan. Joskin juuri kun pääsin sanomasta, taitaa hieman helpottaa tai ainakaan nuo väliovet ei enää kolise, eikä sukatkaan pyöri jaloissa. Tosin mulla ei kyllä ole sukkia ollut jalassa neljään viikkoon. Niin siis neljä viikkoa on nyt täällä asusteltu.
No TaTa:ssa  käytiin ruokaostoksilla ja tulihan sieltä taas: Kymmenen muovikassillista tavaraa, kun siis ei olla käyty kaupassa, kun viimeksi lauantaina ja silloin saalis oli muistaakseni 13 "kassillista".
No mainittakoon, että täällä kassit ei todellakaan ole kokoa Prisma ja ostoksia ei pakata itse, vaan kassaneiti tekee sen puolestasi. Ja siis yhteen kassiin on ehkä maks n.3kg tai 3kpl. tavaraa...
Voisin kyllä alkaa myös pakkaus neuvojaksi ja kauppiaat täällä säästäisivät välittömästi miljoonia...
Ja luontoäitiäkin siinä samalla helpottais, koska tuo muovin kulutus ja tavaroiden pakkaaminen muutenkin on täällä jotain aívan järkyttävää.
Iltapäivä ajelulla, käytiin viimein hakemassa kirves parillapuiden tekoon ja samalla löytyi myös lapio, joten ehkä huomenna menemme kaivelemaan kaikenlaisia taimia, tuolta "yhteisiltä" plantaaseilta. Koska kait se siis on täysin luvallista tai siis ehkä tai ei kait se ketään haittaa, vai haittaakse ???

Päivän tuulikuva, noilla aalloilla pääsis jo hyvin laudallakin, jos vaan olis... No onneksi ei kuitenkaan ole...

Maanantai...

Tänään hieman viileämpää ja jopa miltei koko päivän varjoisaa, vaikka kyllähän tuo Colonian aina paistava aurinko sitten illalla päätti näyttäytyä ja Buenos Aireskin näkyi kauniisti siintäen joen toisella puolella ajellessamme Ramblaa ja ihmetellessämme urkkien touhuja. Tänäänhän kuulemma on oku karnevaali tai jotain sinne päin, siis virastot ja vastaavat kiinni ja ihmiset lorvivat lorvimistaan koko päivän.
Aamulenkillä bongasimme todella komean paikallisen makailuauton.

Tuolla kun Suomessa aksakisoihin pöräyttäis, saattais ehkä katseet kääntyä...

Päiväuni ajelulla suunnattiin Tupliksen kanssa maalle, josko vaikka sopivia lampaita löydettäis. Ja vastaan päristeli taas myös melkoisen hauskan näköinen lava-auto:

siitä värkistä ei todellakaan tiennyt miten päin se mahtaa oikeasti vastaan tulla:)
Tänään myös sähköpostitse yritettiin ottaa yhteyttä paikalliseen agility harrastajaan tai koulutajaan, josko sitä taas vaikka kokeilis vähän reenata ja kait se kisaaminenkin mielessä siintää...
Saas nähdä kuuluko vastauksia, toivottavasti jo piankin.

Pyhäpäivää...

Vietettiin sitten ihan vaan akkuja lataillessa ja valmistautuessa uuteen viikkoon... No siis aamulla käytiin aika pitkä  lenkki koirien kanssa, kun ei ollut muka niin lämmin niin voi hyvin lähteä reippaasti hieman pidemmällekin lähiympäristöä tutkailemaan. Tosin joo puolessa matkassa hiki virtasi kuin...ja kaikki vaatteet läpimärkiä, joten siis se siitä viileämmästä päivästä ja ei kun lenkin jälkeen rannalle ja uimaan:)

Tuolla rannalla näin myös minulle varsin vieraan verkkokalastus tavan, kun kaveri siinä kahlaillen koki verkkojaan...Taisi jopa jotain kaloja saadakin ainakin koirat sieltä jotain maukasta suuhunsa löysi:).

Iltapäivästä lähdettiinkin Tupliksen päiväunille, siis autoreissulle, koska herrahan on täällä asuessa päättänyt, että ei enää päiväunia sängyssä nuku, kun ei väsytä, eikä tarvi nukkua. Ja tulihan sitä nyt sitten ajeltua taas reilut 100km., kun piipahdettiin katsomassa tuota nousevan sellutehtaan alkua ja maisemia sielläpäin Urulandiaa...Ja kyllä taas tuonkin matkan aikana monta kertaa kerkesin Canonin Eos:ää kaipailla, joka ehkä kuitenkin joskus tänne saapuu kun tuolla kännykkä kameralla vaan ei oikein onnaa tallennella kaikkea... No kait se sitten joskus tai sitten ei.
Eikä muuten taaskaan keretty ajaa varmaan puolta kilsaa pidemmälle, kun meillä jo takapenkillä joku veti suu auki sikeitä. Onneksi ei ollut kärpäsiä autossa, ois muuten kyllä ollut suu täysi proteiineja.
No siinähän sekin päivä mukavasti taas vierähti ja niinhän ne taitaa vaan mennä, huomenna taitaa tulla jo tasan neljä viikkoa siitä kun me viimeksi ollaan nähty lunta ja pakkasta...;)

alkaa olla taas viikonloppu taputeltu

No niin se on taas  viikko vierähtänyt ja viikonloppukin meni yhdessä hujauksessa.
No eilen lauantaina käytiin sitten koulupukuhankintoja tekemässä, koska täällähän siis käytössä on tuo suomalaisesta tavasta poikkeava koulupukupolitiikka. Siis kaikki käyttävät samanlaista koulupukua.
Ja  kaupassahan Tuplis ei sitten ollutkaan yhtään yhteistyökykyinen, eikä siis suostunut mallailemaan saatikka sovittamaan yhtään mitään päällensä. Liekkö vain ujostelua tai niin, koska yleensä herra on vaateostoksilla varsin halukas sovittelemaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. (mistä lienee tuon perinyt)...
 No hämmästyttävää kyllä löytyi kuitenkin kaikki tarvittavat tai siis ainakin myyjän mukaan, koska siis tietenkään mitään selkeitä ohjeita ei ole koulusta tullut, mutta eiköhän näillä...Jää nähtäväksi,  mistä muut koulunkäyntiin tarvittavat vehkeet löytyy

Ja sitten kotona jo sopii tuo sovittaminenkin ja tässähän herra nyt sitten uusissa kouluvermeissään.

Ja kootkin osuivat oikeaan, kuten kuvasta näkee vaikkei soviteltukaan, mutta osattiin kuitenkin valita 3 ja 4-vuotiaille tarkoitettuja kokoja, jotka meidän pienelle pojalle 2v. on juuri sopivat...
Niin no, tulipa todettua myös sekin, että ei kannata tai siis ei ole mahdollista imuroida ja pitää tuota ilmalämpöpumppua samaan aikaan päällä, koska sulakkeet ei sitä vaan kestä. Enkä muutenkaan kyllä ymmärrä niiden kestoa ja sarjoitusta oikein mitenkään, mutta joo sehän nyt täälllä on kait ihan normaalia sinne päin meininkiä.

Kotimatkalla satoi niin paljon, että muutama joki oli muodostunut tien yli. Ensimmäisessä kohdassa joku oli tusauttanut sitten Chryler aveon jokeen ja vastaantulevien kaistan puoleiseen ojaan. Oli todennäköisesti vaan kastunut ja säikähtänyt pahemman kerran, mutta seuraavassa joessa olikin sitten rekka linkussa. Ei sielläkään ruumiita näkynyt, mutta kyllä tuli selväksi, että sateella kannattaa täällä ajaa varovaisesti, kun noille teille tulee niitä jokia alta aika yksikön.

Juhlapäivä oli juu... poika esitteli innoissaan mitä paketista oli saanut ja sitten syötiin kalaa. KEVYTTÄ ruokaa, jota meidän työpaikan ruokalassa ei tunneta, jos ei ole jotain lääkärin todistusta millä mennä sitä anomaan.. voisko joku kirjoittaa mulle korkean kolesterolin (eikä kyllä varmaan tarvii enää noilla ruoilla paljon satuilla)? Saisin edes joskun ruokaa, joka ei koostu kokonaisuudessaan jostain lihasta?!? Tämä töissä siis... kotona on ollut varsin hyvät ruoat... tänään oikein erityisesti! Lenkilläkin käytiin katselemassa vähän taas ympäristöä.

Nyt nautitaan hetkestä kahdestaan, kun poika nukkuu, katsellen telkkaria takan äärellä...

 Kyllä siellä on tuli! ;)

perjantai ja juhlapäivä monessakin mielessä.

Tänään suunnattiinkin heti aamusta Tupliksen koulun ilmoittautumis "palaveriin", jossa kait jotain asioita käsiteltiin tai siis saatiin ainakin lista tavaroista joita koulua varten tulee hankkia. Meitähän oli siis siellä palaverissa minä ja kaksi muuta kotirouvaa, toinen suomesta ja toinen Canadasta, sekä oisko ollut viisi opettajaa. No opettajista kaksi puhui vain espanjaa, joten tietty oli luonnollista että pääasiassa keskustelu käytiin espajaksi...
No onneksi nyt jotain ymmärsin ja kyllä siellä sitten tulkatakin yritettiin.
Kaiken kaikkiaan kyllä jäi ehkä hieman sekava kuva tuosta koulusta, mutta varsin ystävällisiä ja mukavan tuntuisia olivat nuo opettajat, joten eiköhän se siitä lähde sujumaan ja siis ainakin Tupliskin siellä kierteli huoneita ihan innoissaan, joten ei kun huomenna koulupuvun ostoon:)
Sittempä muistin, että on perjantai ja siis kalakauppiaspäivä, joten ei kun chevyn keula kohti Ramblan alkupäätä ja kauppiaan autolle. Saaliina merluzaa, jonka suomenkielinen nimitys kait kummeliturska tai jotain sinnepäin. Ainakin kala näytti tuoreelta ja on tuollaista vaalealihaista siis aika liki turskaa varmaan. tänään siis meillä syödään kalaa ekaa kertaa koko reissun aikana, joten juhlan aihetta kait siinäkin.
No suurin juhlan aihehan meillä on tietty Tupliksen nimpparit, niimpä sitten päätettiin mennä lelukaupan kautta kotiin ja mitä sieltä sitten mahtoikaan löytyä,

  Parkkitaloa lähdettiin katsomaan, mutta herra sitten viime metreillä päätyikin Duploihin  ja siis matkailuauto ja pakettiauto laittettiin pakettiin. Ja kuinka jännää voi ollakaan mitä sieltä löytyy, vaikka juuri on nähnyt mitä pakettiin laitettiin. Mutta EN TIIÄ MITÄHÄN SIELLÄ ON...

Olis kyllä ollut valikoimissa sairaan hieno kuusikerroksinen parkkitalo, mutta näin tällä kertaa.
Ehkä sitten pääsiäisen tienoilla käydään taas katselemassa uudestaan.:)
Ja tuntui tuo olevan hyvä valinta, kun tänään ei ole ollut minkäänlaista kitinää, vaan herra tyytyväisenä harrastaa karavaanari elämää omassa huoneessan.

Katto korjattu...

Tai siis, no tämä päivähän alkoi varsin mukavasti, kun Tuplis sai hieman tyttöseuraa: Maija 6v. oli pari tuntia leikkimässä meidän kanssa ja tuntuivat kyllä hyvin viihtyvän keskenään ja varmaan tuo poikakin jo kaipasi hieman nuorempaa seuraa, kun on kuitenkin kaiket päivät nyt vaan vanhempiensa kanssa, ennen  koulun alkua. Tupliskaan ei vierastanut yhtään pätkääkään Maijaa, vaan ehkä noin kymmenen sekunnin miettimisen jälkeen oli heti valmis esittelemään lelujaan ja huonettaan Maijalle. Toivottaasti taas pian uudestaan tavataan:)
No niin siihen kattoon, kauppakierroksella sain sitten  puhelun,  josko korjaajat tunnin päästä tulevat niin ollaanko kotona, no joo oltiinhan me, mutta korjaajia ei kyllä näkynyt ennenkuin parituntia oli kulunut...Sen sijaan paikalle saapui kuitenkin pyytämäni puutarhuri, joka mahdollisesti tulee leikkaamaan tuon meidän pihanurmen laskettuan nyt ensin hinnan mitä se mahtaisi maksaa, jos joka toinen viikko tuon kaataa, tosin hänkin lupasi laittaa vielä sähköpostia illalla, mutta ei ole kuulunut. Niin ja tulihan siinä väliinkin jo taas nuo hälyttimen korjaajat ja taas hälytinkin on kunnossa... Kohta senkin voi ehkä jo poistaa, kun ei sitä kuitenkaan voi silloin käyttää, kun koirat on kotona ja onko siitä sitten mitään hyötyä, silloin kun koirat ei ole kotona ja aina se on rikki. Tosin kyllähän nuo tuntuvat sen huomaavan ettö jotain on vialla, koska saapuvat korjaamaan aina pyytämättä.
No katon korjaajat viimein sitten saapuivat kun pari tai kolmekin tuntia oli kulunut ja hetken kuluttua kiipesivät katolta alas vain todetakseen:  en nyt muista miten se espanjaksi meni, mutta kuitenkin.
Korjaava toimenpide on seuraava: OSTA SATEENVARJO... ja kaverit kiittivät kumarsivat ja lähtivät.
Siinäpä sitten vaan hölmönä hymyilin, mielessäni muutama V&P alkuinen sana, kiitin kuitenkin kohteliaasti ja toivotin hyvää päivänjatkoa...
Arvatkaa vaan mitä olisin Rannilan pojille moiseen kommenttiin vastannut. Tuskin ainakaan hymyillyt ja.... Odottakoot vaan kunhan hieman tuota kieltä opin:)
Illalla vielä käytiin kattilan metsästyksessä ja tietysti ainut kauppa josta saa tuotteita joita kattilaksi voi nimetä (siis lämmitettäviä peltikippoja hyvään hintaan kyllä löytyy) on seuraavan kerran auki 25.02 joten siihen asti ainakin tulee selvitä yhdellä kattilalla, tai toivoa, että muuttokuorma saapuu etuajassa...HEH HEH... siellä kuitenkin joku taisi muistaa muutaman kattilan mukaan pakata.
No huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet, ainakin Tupliksen kanssa koululle ilmoittautumaan.
Nyt ukkosen taas pauhatessa ja tuulen viheltäessä ja täällä se muuten oikeasti viheltää, silloin kun tuulee, muistui mieleen. Tänään paikallisen mittausaseman mukaan päivän korkein lämpötila oli +38, jotta hyvin tarkenee.
Niin ja ensimmäiset postitkin saapuivat tänään tosin tuonne emännän työmaalle, eikä koti- postilaatikkoon, mutta kuitenkin.
Ja myöskin meidän Renun rekkaripaperit piti Trafin mielestä kierrättää tätä kautta, eikä niitä suoraan voinut veljelleni antaa, joka nyt on siis kyseisen auton holhooja. Siis kyllä suomessakin osataan ja tulihan heti rekkaripapereille 27000km lisää mittariin.

Keskiviikko: katto on edelleen korjaamatta, vaikka jo maanantaina piti jonkun tulla sita korjaamaan.. ei ole näkynyt kuulemma ketään sellaista, joka siihen asiaan olisi voinut jotain tehdä. Putket Suomen talossa kuulemma jäässä, joten siihen taloon ei tule vettä. Minun oli pakko mennä eilen apteekkiin metsästämään lääkettä, jonka selittäminen minulle turhan vieraalla kielellä ei oikein onnistunut. Olin toki käyttänyt Google -kääntäjää, jotta voisin aavistaa, miten asiaa lähestyä - ilmeisimmin Googlella olisi kehitettävää lääketieteen sanastossa, koska sairaalan apteekista minua yritettiin käännyttää lääkärin pakeille. Selitin lopulta, että en todellakaan meinaa mennä lääkäriin ja lähdin pois. Ulkolämpötila oli 32 ja sisällä sairaalassakin oli melko samoja lukemia. Poika sylissä, hiestä märkänä yritin siinä sitten muistaa, ettei se todellakaan ole heidän vika, että minä en osaa asiaani selittää oikein tai mennä oikeaan paikkaan... vaikeaa ja siis taas poika sai muistutuksen kotimaisista sivistyssanoista matkalla seuraavaan arvottavaan kohteeseen, eli apteekkiin, joka ei ollut sairaalassa. Sellainen löytyi ja selitin asiani naiselle, joka yritti tarjota jotain, josta en ymmärtänyt mitään.Yritin vielä, josko joku puhuisi englantia... ei. Kyllä nimittäin meinasin jo soittaa kotiin ja ilmoittaa Tuukalle, että ole hyvä pakkaa laukkusi, nyt meni hermot, me lähdetään suomeen. Täällä yksinkertaisen asiankin hoitaminen ilman sitä kuuluisaa yhteistä kieltä on niin paljon aikaa vievää, ettei sitä Suomesta lähtiessään edes voinut arvata - että "aspiriinin" metsästäminen vie kaksi tuntia, jota varmasti on joka ikisessä apteekissa jota maasta löytyy, mutta kun se täti siinä tiskin takana ei ymmärrä, että sinua "särkee päätä". Loppuviimein soitin Karinalle (homerelocation palvelun ihminen, jonka tehtävä on auttaa meitä), etä voisitko selittää, että minua "särkee päätä" ja tarvitsen siihen lääkettä. Kävelin takaisin apteekkiin puhelimen kanssa ja ojensin puhelimen jo hieman suivaantuneen näköiselle apteekin tätille, por favor?, ja Karina selitti asian ja minä sain lääkkeet. Kiitos näkemiin ja hedelmäkauppaan. Siellä sentään selviän, koska Google -kääntäjä tietää kyllä mikä on kurkku, ja vaikkei tietäisikään, voin sen itse ottaa hyllystä ja ojentaa punnitsijalle ( juu, täällä on jopa supermercadossa erikseen ihminen, joka punnitsee valitsemasi hedelmät ja vihannekset), gracias ja kuitin kanssa kassalle. Buenos tardes, 142, gracias, ciao! Asia hoidettu. Toivottavasti ei ihan heti ole toista "päänsärkyä". Menin kotiin, otin lasillisen roseeta ja köllöttelin riippukeinussa ilta-auringossa ja olin ihan tyytyväinen, etten soittanut ja käskenyt pakkaamaan niitä tavaroita ihan vielä.

Torstaina oli hieman jo pidempi päivä töissä. Paremman elämän aloittaneena, olin aamulla syönyt puuroa ja melonia ja aktiivin (kuten Tuplis sitä nimittää). Lounasajan tullen minulla ei ollutkaan vielä kirkuva nälkä, joten taisi olla ihan hyvä ratkaisu. Koitetaan samaa uudestaan huomenna.

Tässä vielä kuva iltauinnilta. Vielä viime viikolla tuollainen ei olisi onnistunut mitenkään. Tällä viikolla vaikuttaa siltä, ettei sitä kohta pitele mikään! Enkä oikeasti ole varma kumpaan tuo lause pätee enemmän, ei tuo "kotirouvakaan" ole vedessä ollut vuosiin niin montaa kertaa kuin jo ensimmäisen kahden päivän aikana oli tänne tultua ollut! ;)

Taas hieman odottelua...

Maanantai ja katonkorjaajienhan piti tänään tulla, kun meille ei lauantaina iltapäivästä käynyt...  No eipä ole näkynyt eikä kuulunut, mutta hälyttimen korjaaja sentään taas saapui, hyvinkin hauskan espanjankielisen keskustelun jälkeen. Espanja on mulle kyllä ihan kyllin vaikeaa vielä muutenkin, mutta puhelimessa se vasta vaikeaa onkin, kun ei noita käsiä pysty heiluttamaan tai ainakaan se vastapuoli ei näe vaikka kuinka huitois:)
No nyt kuitenkin kuulemma on eilen hälyttänyt kaksi kertaa ja tänäänkin kerran vaikka ei kyllä mitään syytä pitäis olla, varsinkaan kun meillähän sitä ei voi pitää päälle kytkettynä kuitenkaan. Kun on tuo Brasialainen ja Rajalassie vahtimassa ja liiketunnistimellahan tuo hälytin pitäis toimia...Ja onhan se kyllä jotain vikavinkumista pitänyt jo kahtena iltana.
Aamusta käytiin taas uimassa Tupliksen kanssa, kun tuntuu taas pienen viileämmän jakson = alle +30 astetta jälkeen, olevan hiukan lämpimämpää.
Rannalla käytiinkin sitten tiukkaa keskustelua, joka jo miltei riidaksi asti yltyi, kun iskän pitää hakea veneestä Bobcatti ja Dumpperi tänään ja PISTE ja nämä kyseiset laitteethan siis oikeasti ovat kait laivassa jossain kohti Atlanttia tulossa meidän muuttokuormassa tänne päin. Toivottavassti jo lähiaikoina kuitenkin, kun itsekin jo kaipailen ainakin työkaluja ja Canoniakin, sais jo kunnon kuviakin aikaiseksi. Mutta kuinka tämän nyt kaksivuotiaalle selität?
No hälyttimen korjaaja juuri poistui ja vika oli kuulemma batteriassa, joka on kyllä jo kerran vaihdettu meidän täällä asuessa, että näin...seuraavaa kertaa taas odotellessa.

Tässä niitä Samaloita...

                                            Ei ainakaa jää epäselväksi herran suosikki.:) Vai?

Pyhäpäivän viettoa

Tänään siis pyhäpäivä ja ihan vaan vapaapäivää vietettiin, kaikki yhdessä. Aamusta mentiin hieman rannalle löhöilemään, uimaan ja hiekassa leikkimään ja koirat tietty juoksemaan ja uimaan hullunlailla ympäriinsä. Lounaan jälkeen sitten laitettiin vähän Tupliksen huoneen seiniin väriä, tai siis Samaloita, Martteja ja jne... joita siis tarttui mukaan eiliseltä ostosreissulta.
Iltasella eksyttiin sitten vielä paikallisiin laukkakisoihin ja melkoista menoahan se olikin. Kova hulina ja mekkala päällä ja kait siellä vetoa lyötiin ja jotain kertoimia säädettiin tai ainakin siltä se näytti ja KUULLOSTI. Ei niin, että olisin ymmärtänyt, mistä tai mitä siellä kailotettiin mutta kovaa ja varsin kiihkeästi ja nopeasti keskustelua jonkunlaisen meklarin johdolla käytiin
Kyllähän ne hevosetkin välillä juoksi ja kovaa muuten menivätkin ja Ainakin Tuplis tykkäsi kovasti ja taputti innoissaan hyvä hyvä kannustuksia huutaen. Tosin, jos vaan tahtoi kisoja katsella, aika kyllä kävi pitkäksi. Koska siis lähtöjen välissä oli ainakin tuollainen tunnin tauko, jolloin siis noita edellä mainitsemiani asioita taas tehtiin ja kailotettiin. Mutta kellään ei siis ollut todellakaan kiire minnekään, vaan paikalla vallitsi rento ja hauska fiilis, joskin en vielä täällä Coloniassa ole vielä yhtään kiirehtivää paikallista ihmistä tavannut.
Kyllä tuon tyylisissä Aksa kisoissakin oisi aika hauska käydä. Täytynee tässä niitäkin pikkuhljaa varmaan alkaa kyselemään...



 

Tässä tämä paikallinen vastine koivukijalle, joka siis tallennettu myös matkalla Montevideoon.

Aikamatkustusta...

No tänäänhän sitten käväistiin oikein pääkaupungissa siis Montevideossa asti, katsastamassa tarjontaa , sekä  hankitoja taas tekemässä ja  kyllähän tuo meidän tilava perheauto mukavasti täyttyikin... Mutta siirtymä siis oikeasti oli kuin suoraan 1800-luvulta n.1999 paikkeille, ei ehkä kuitenkaan ihan 2000-luvulle saakka:). Mutta siis kuitenkin paluu hetkeksi sivistyksen pariin. Ja varmaan jatkossakin, kun oikeasti jotain tarvitaan, sitä  kannataa samoin tein lähteä Montevideosta asti hakemaan, koska sieltä tavaraa löytyy suht. helposti ja hintatasokin on kuitenkin edullisempi, kun täälä Coloniassa. Joskin jotenkin jäi sellainen kuva että ainakin täällä Colonia Del Sacrametossa nuo paikalliset ihmiset ovat oikeasti ja aidosti todella mukavia ja auttavia aina, mutta tuolla suuressa Metropolissa ei välttämättä ihan niin ole.
Ja siis joo meillä on nyt oikeasti ja viimeinkin astiasto  = enemmän kuin ne kolme lautasta, sekä lasit ja paljon kaikkea muutakin tarttui mukaan. ( Kauan etsitty hattu mulle, Tuplikselle hienot päheät keltaiset tennarit, sekä tietty Samala sitä ja Samala tätä:) )
Mutta siitä liikenteestä... Onhan sitä kaikenlaista tullut nähtyä, siis olen kuitenkin ajellut autolla aika paljonkin veikeissä paikoissa kuten esim. tuolla Venäjällä ja Virossa Aika paljonkin. Niin voi hyvän tähden, kyllä näillä latinoilla nuo liikennesäännöt ja ajotavat ovat näin suomalaisesta näkökulmasta, jotain aivan järkyttävää... Kolmenkympin rajoituksella voi huoletta ajaa yhdeksääkymppiä ( onhan se kuitenkin jaollinen kolmellakympillä) ja silti kaikki pyyhkivät reilusti ohitse, kaksikaistaisella tiellä voi reilusti ajaa kolme rinnakkain, vaikka kaistan leveys on huomattavasti pienempi, kuin eurooppalainen standardi. Ja jos sinulla on Argentiinalaiset rekisterikilvet tulee aina ajaa muita kovempa, eikä nuo liikennepoliisitkaan tunnu kauheasti noita nopeuksia kyttäävän kun ei lappuja meillekään reissulta tipahdellut. Ja siis kaikkia sääntöjä voi ihan huoletta rikkoa, kunhan ei  aiheuta kenellekään mitään vahinkoa ja tietysti aina, jos laittaa hätävilkut päälle saa tehdä aivan mitä haluaa, koska silloinhan kyseessä on HÄTÄ. No anyway onneksi olen itse ainakin, kait jo melko hyvin omaksunut tuon täkäläisen ajotyylin tai ainakin välillä tuo vaimo siitä minua "kehuu"...
No, ehkä huomenna vielä hieman lisää, tästä varmaan ikimuistoisesta ekasta reissusta omalla autolla Montevideoon ja takaisin.
Mutta nyt tie on mulle tuttu,  joten voin helposti sinne Montevideoon Carrascon lentokentälle ajella vastaan, kuka vaan kyytiin uskaltaa nousta...

Tänäänhän tuli sitten vihdoin tieto siitäkin, että pölynimuri, silitysrauta ja -lauta olivat tulleet kauppaan Montevideosta! Kun pääsin töistä, suunnattiin siis sinne. Tuohon tilavaan perheautoonhan mahtuu todella hyvin joku silityslautakin, ei tarvinnut kuin kaataa takapenkistä puolet. Huomenna kun mennään sinne Montevideoon, niin eihän sieltä voi ostaa oikein mitään, kun ei ne mahdu kuitenkaan autoon. Se ei välttämättä tietenkään ole huono asia.. Ei ole pakko aina ostaa ihan kaikkea... eihän?
Kotiin kun päästiin tutkimaan näitä hienoja uusia laitteita, niin selvisi, että eihän meillä vielä tuollaista pistoketta ollutkaan missään, mikä imurista löytyi! Kaikissa laitteissa on oikeasti erilainen ja en valehtele yhtään jos sanon, että niitä on 8 erilaista, ja meillä ei varmaan ole edes kaikkia mahdollisia variaatioita! Kyllä siinä on adaptedadorin keksijällä ollut tekeminen, kun on jonkun universaaliversion kehittänyt! Tää ei aina tunnu ihan todelliselta!
Iltalenkillä joku toivotti hyvää iltaa.. suomeksi, eikä ollut meiltä töistä. Varmaan katsonut jo kaukaa, kun rähisen sille meillä asuvalle brasilialaiselle torvelolle.. ja yritti sitten siinä olla kohtelias.. katsotaan vaan niin on se pariskunta josta meille kerrottiin, että ovat lomalla nyt täällä, joku tutun tuttu! Olen taas siis loistanut tai kuulunut pitkälle! ;) Brasilialainen tuo minusta parhaat puolet esille . ja ilmiselvästi myös tuosta "kotirouvasta".

  

Siis eilen jo, tuli tilatut huonekalut ja jopa aikalähelle sitä kymmenen päivän toimitusaika, joka meille luvattiinkin.Muuta ihmeellistä nyt ei oikein tapahtunutkaan. Tuulinen ja viileähkö päivä, ainakin tuolla rannan puolella:)
Niin ja Muhku nyt tietty loisti taas älykkyydellään ja söi yhden Tupliksen traktorinpyörän korjaus kelvottomaksi,meidän kauppareissun aikana.

Tänään aamulla lähdettiin Tupliksen ja koirien kanssa lenkille. Tosin lenkkihän sitten suoritettiin kyllä vaan kolmestaan, koska Muhku Muller päätti taas kadota välittömästi, eikä sitä taas muuta, kun välillä jossain vilahti. Aikani sille karjuttuani totesin itselleni, että antaa olla kun ei niin ei sitte...Ja sehän herralle sitten kelpasi.
Kyllähän herra sitten ilmestyi hetken päästä tuohon portin ulkopuolelle huutamaan, kun eihän siitä nyt sisäänpäin omineen pääse, ulos kyllä helpostikin. No minun seurassani M ei enää vapaana juoksentele ja kotiin jäädessäänkin häkki heilahtaa taatun varmasti.
No varsin rentouttavan ja mukavan aamulenkin jälkeen suunnattiin taas kohti "kaupunkia"ja postikonttoria.  Käytiimpä katsastamassa myös meille vinkattu kalan myyntiauto, joka kuulemma joka perjantai aamu ilmestyy tuonne Ramblan päähän, ja siellähän se ja tuoreelta näyttävää vaalealihaista kalaa, mustekalaa ja katkarapujahan siellä oli tarjolla.
Siis täältä saa myös kalaakin, mutta siis aidonoikeasti vain kerran viikossa tai ainakaan ei olla muualta löydetty.
Lihaan verrattunahan tuo kala on aika kallista, mutta noin suomalaisittain kuitenkin vaikutti ihan edulliselta.
Huomenna suunnataan auton keula kohti Montevideota, josko viimeinkin löydettäis jo jotain järkeviä astioitakin...
              

Tänään kokkausta ja pallopelejä.

Tänään meillä olikin Tupliksen kanssa varsin hassu päivä, kun jostain käsittämättömästä syystä tuo meidän perheen pää, tai siis oikeasti minähän olen se meidän perheen pää joka ne SUURET päätökset tekee, mutta se voima mikä päätä kääntää.:) Eikä toistaiseksi ole niitä niin SUURIA päätettäviäkään vielä tullut.
No joo siis kuitenkin tuo vaimo kehveli meni omalla autolla töihin, joten oltiin sitten kotona jumissa autotta ja...
Siis ihan kotipäivä ja taas kaupaton:), joten ehkä täällä kuitenkin jotenkin tulee toimeen käymällä kaupassa vaan joka toinen päivä.
Aamupäivästä lenkin jälkeen pelailtiin koirien kanssa palloa ja varsinkin tuo Tuplis innostui Muhkun ja Saimin kanssa pelaamaan, ihan siinä  määrin että  pystyi jopa kävelemään paljain jaloin nurmella ja sepelilläkin. Ja siis kaikki pikkuherran tuntevathan tietää, että se ei välttämättä ole ihan niin helppoa,kun voisi kuvitella, hienoilla ja herkillä varpailla kävellä pitkin märkää ja likaistakin nurmea.

Ja tietty iltapäivästä kokkailua kunhan reseptit oli valittu:

Gordonin kirjasta tietty, kuuluu meidän molempien kokki suosikkeihin:)
Siinä sitä sitten yhdessä kokkaillessa saattoi taas vaan ihmetellä tuon pojan makuhermoja,kun hän veteli vuoronperään raakaa sipulia ja sitruunaa pyytäen aina vaan lisää porovavoor:)... Siis alkaa pojalta jo tuo kielikin sujumaan.
Tänään säästä sen verran että oli miltei koko päivän tuulista ja pilvistä viimeyön ukkosmyrskyn jäljiltä,paitsi illalla ennen seuraavaa ukkosta.Tuntuu siis olevan nuo öiset ukkosmyräkät aika normi kamaa.

Sieltä se myräkkä Argentiinan puolelta taas nousee.

Grillin tai siis Parillan testausta

Tänään taas polttavan kuuma päivä ja aamusella pakollinen kauppakierros: Vihannes-/hedelmäkauppa, lihakauppa, leipäkauppa ja vielä tietty muut siis Micro Macro...Ja siinäpä jo helposti saa muutaman tunnin kulumaan.
No käytiinhän me taas pojan kanssa uimassakin ja taas piti laittaa hieno uimapuku päälle ja se on siis todella hieno, koska päihittää jopa Samalauikkarit ja se on siis paljon se.
Niin ja täytyy todeta myös että, tuo marttojen konsti jolla oikeasti ja siis todistetusti saa ainakin tomaatti tahrat pois valkoisesta paidasta TOIMII. Siis paita vaan aurinkoon kuivumaan, jos aurinkoa nyt vaan sattuu olemaan saatavilla...
Illalla sitten testailtiin tuota Uruguaylaisten miesten pyhääkin pyhempää laitetta siis Parillaa = suomalaisittain grilliä, joka siis löytyy täältä lähes joka torpasta tai jos ei niin sitä voi vaan ihetellä miksi ei. Siis jos oikein olen ymmärtänyt täällä toisen miehen parillaan ei ole todellakaan koskemista.:)  Ja hyvin se muuten toimii ja miltei voisin sanoa näin ensi kokeileman jälkeen, että  kun me muutetaan täältä joskus takaisin Suomeen meidän pihalle ilmestyy tuollainen samantapainen laitos.

Niin ja tietty tänäänhän on jo Suomessa kahdeksas Helmikuuta, joten synttärionnittelut maailman toiseksi ihanimmalle pikkusiskolle minulta:)

Potalle opiskelua....

Pakko vielä tälle päivälle vähän lisätä, kun tultiin uimasta herra 2v. siinä sitten juoksenteli ilman vaippaa ja hetken päästä käytiin keskustelu suurin piirtein näin:
-Laitetaanko vaippa ?
-EI
-Käytkö sitten Potalla?
-NO EN
-No tarvii sitten laittaa vaippa
-EI TARVI
-No miksi ei?
-NO MIÄ KAKKASIN JO LATTIALLE...
Että näin meidän "sisäsiistiksi" opettaminen edistyy...

tehtävät kutsuu

No täytynee taas lopetella kirjoittelu, kun tuo Tuplis tuolla ilmoitti kovaan ääneen:
Iskä miä heräsin, lähetääs uimaan. No nythän on siis hyvä syy, olla lähtemättä kauppaan. Lähdemme siis rannalle, ihan vaan koska lapsi niin haluaa:)...

Uusi viikko

No jep, sehän on taas maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet edessä. No eiköhän se tämäkin viikko mene taas kaikenlaisten tavaroiden etsinnässä...Eilen vietettiin ihan vaan pyhäpäivää aamulla koirien kera rannalla lenkkeillen pieni pyrähdys ihan vaan ruokakaupassa, josta sitten ostettiin myös jäätelöä ja ehkä jos olis tulllut hintaa katsottua ois se jäätelö jäänyt kauppaan. Miltei 9€ mokoma litran paketti persikka- jäätelöä...No ehkä se nyt sitten oli sen arvoista, Tupliskin suostui sitä syömään, jopa kaksi lusikallista.
Iltasella sitten pilvien väistyytyä päätettiin vielä lähteä testaamaan uudet rantatuolit ja Tupliksen hieno kelluttava uimapuku, joka osoittautuikin melkoiseksi menestykseksi ja herrahan ui kuin vesipeto konsanaan ja suostui jopa suostui irrottautumaan tuosta tiukasta "syliotteesta".
Kiitos siis Kirsille & Maijulle tuosta loistavasta (hienosta puvusta) niinkuin herra sitä itse nimittää

No  tänäänhän onkin sitten keskitytty ihan näihin "kotirouvan" normi hommiin. Talo on siis siivottu, pyykit narulla, ruoka tuossa valmistuu hiljalleen ja muksukin päikkäreillä.
Puutarhuritkin kävivät istuttamassa pari kiinanruusua ja pari Buganvilleä. Olihan se kyllä melko hauskaa sekin, kun sitte yritin ymmärtää ja keskustella heidän ns. johtajansa kanssa. Täällähän siis aina ja siis ihan aina, joka asiaan tarvitaan vähintään kolme ihmistä... ns.työn johtaja ja duunareita...
Tai ainakin niillä duunareilla oli hauskaa ja kovin tuntuivat nauravan. Päällikkö kyllä selvitti mulle tuon nauramisen syyn Mi ingles y tu español, Hah hah...
Mut rehut on nyt istutettu ja aika näyttää, tuliko ne hoito-ohjeet ymmärrettyä.
Tänään muuten lämpöä +37 ainakin sen puutarhurin mukaan:)

Ja tämähän se on nyt se meidän uusi koti kadun puolelta kuvattuna.

Ensimmäinen työviikko takana. En ryhdy tässä työelämään puuttumaan sen enempää kuin voin laittaa kuvan tuosta työhuoneesta. Huone on siis barakissa vielä tässä vaiheessa rakennusprojektia ja koska ilmastointi on ollut viallinen vielä toistaiseksi on ajoittain ollut hitusen kuuma fiilis.

Ensimmäisestä työviikosta kuitenkin selvittiin kunnialla ja jopa illallisesta tiimin kanssa. Lauantaiaamu oli hieman kankea, mutta ei onneksi mitenkään toimintaa haittaavasti, sillä toimintaahan taas oli luvassa, kauppareissun merkeissä. Vähinmmäisvaatimus oli saada illaksi aikaiseksi salaattiainekset, koska oltiin saatu kutsu naapuriin yhden projektissa mukana olevan suomalaisen luokse grillaamaan. Käytiin kuitenkin ensin "pyörähtämässä" pääkadulla katsomassa olisiko siellä se suositeltu kauppa, jossa on astioita (meillä on 12 lasia, mutta vain 3 lautasta, koska ne on niin karmeita olleet kaikki mitä on löydetty). Valitettavsti ko. kauppa oli jo niiden listalla, joita oltiin löydetty, eikä siis kartuttanut meidä astiasarjaa mitenkään. Mentiin kuitenkin Tiendas Montevideoon ja saatiin peitto tuohon sohvalle, pari pyyhettä ja muutama tyyny ja väärän kokoiset tyynyliinat (ei niitä oikein oikean kokoisiakaan löytynyt, eli parempi jotain kuin ei mitään). Sitten käveltiin hieman lisää, mutta etsimäämme petauspatjaa ei kyllä ollut tarjolla. No, ei se mitään. Lähdettiin hedelmäkauppaan, tietenkin mutkan kautta. Pysähdyttiin katsomaan, josko saisi tikkaat tai sitten ei, ja tuolit rannalle. Tuolit rannalle löytyivät, mutta tikkaat saivat vielä jäädä, mañana. Hedelmäkaupasta ostetiin tietenkin tarvittavat vihannekset ja hedelmät salaattiin ja vähän muutakin ja lasku oli jotakuinkin 5,5 euroa ja kiloja oli kuitenkin monta. Paksi oli jo täynnä, mutta satuttiin sitten vielä saman tien menemään puutarhamyymälän ohi, johon siinä kohtaa ihan mielenkiinnosta pysähdyttiin. On tuo piha vielä istutuksista huolimatta sen verran kalju, että voisi siihen jonkun bouganvillean vaikka kuvitella. Kun kerran noin 40 eurolla saa pihalle kaksi metristä bouganvilleaa ja kaksi kiinanruusua istutettuna, niin oli se sitten tilattava. Tulevat maanantaina, toivottavasti.
No kaiken tämän jälkeen ei muuta ehtinyt enää kuin ruokaa laittamaan ja sitten poika nukkumaan.. ei niin että se ei itsellekin ollut hyvä idea siinä välissä. Heräämisen jälkeen ei voinut muuta kuin juoda kahvia, tehdä salaatin ja sitten lähteä.. ilmeisesti omaksuttu paikallinen tapa jo aika hyvin, koska oltiin puoli tuntia myöhässä saapuessamme paikalle. Paikallisen tavan mukaan kutsuttaessa on saavuttava aikaisintaan puoli tuntia ilmoitetun ajan jälkeen tai on suunnattoman epäkohtelias. Ilta oli tällä kertaa todella kuuma, oli jo ihan oikeasti mentävä sisälle viilentymään, kun olo oli jo tuskallinen kaikin puolin. Miesten tehtävä oli tietenkin grillata, joka se vasta kuumaa touhua olikin. Pojalla oli seuranaan 5-vuotias tyttö, joka puhui ainoastaan venäjä ja ruotsia, mutta se ei paljoa haitannut, joten heillä tuntui alkulämmitelyn jälkeen olevan hauskaa. Ilta oli muutenkin kaikin puolin varsin mukava. Täällä ulkomailla tutustuu hyvinkin ihmisiin, joihin ei välttämättä ikinä tulisi tutustuttua kotimaassa. Jännää.Kello on nyt kuitenkin niin paljon, että on mentävä nukkumaan..

 Tässä kuitenkin vielä kuva päheistä uusista tuoleista, joita on varmaan huomenna kokeiltava rannallakin asti.

Tänään  taas jo totutuksi tulleeseen tapaan lähdettiin taas aamulenkille ja  uimaan Tupliksen kanssa tohon rantaan ja  tietysti heti tossa tien ylityken jälken laskin Muhkunkin vapaaksi. (Saimihan ei ole hihnaa tällä reissulla edes nähnyt ja tuskin moista tarviikaan, kuten eräät kyllä). Oh no, mittä siellä kumpareen takaa paljastuikaan... Mukavan kokoinen lauma kaiken näköisiä ja kokoisia "Rantakoiria" ja mitä tekee Brasialainen, no tietysti huutaen kohti laumaa, kuten suuren ja mahtavan Brasialaisen voi olettaa tekevän, mitenkä muutenkaan. No ehkä noin puolessa välissä matkaa tuo laumakin päättää tulla meitä morjestamaan ja mitä teke suuri ja mahtava muhku? No vinkaisee ja kääntyy kannoillaan ja kiireen vilkkaan Tupliksen vaunujen taa suojaan. No onneksi meillä on Saimi, joka vaan kylmän viileästi asetuu lauman ja meidän väliin, jäykistyy ja nostaa häntänsä pystyyn hieman vain murisee, lauma pysähtyy ja hetken aikaa tuijottelee meitä tai lähinnä Saimia ja vaunujen takana piilottelevaa Muhkua ja tilanne on tällä erää ohi. 

Yleensähän täällä nuo koirat eivät tuollaisissa joukoissa kujeskele, vaan niillä näyttäisi olevan hyvinkin tarkat reviirit, mutta siinä kun sitte hetken aikaa seurailtiin niin selvisi, että siinähän on yksi juoksuinen narttu ja loput uroksia, jotka nyt sitten kovin kisailivat kuka saa ja kuka ei.

No joo, me siitä jatkettiin matkaa, paitsi Brasilialainen joka oli taas ottanut hatkat...

Meidän oma Bodyguard :)

Ja Brassikin sitten jossain vaiheessa suvaitsi taas liittyä seuraan.

hassua, mutta totta

Viimeyön ukkosmyräkän jälkeen, päivä koitti jälleen aurinkoisena ja varsin lämpöisenä ja tänään oikeasti miltei kaikki sujui ihan normisti ja ilman varsinnaisia vastoinkäymisiä.
Piipahdettiin Tupliksen kanssa postissa jossa nyt kuitenkin oli juuri ruuhka-aika, siis oikeasti kolme asiakasta ennen meitä. Mutta se tuntui kyllä koville ottavan ja hikeä joutui siinä virkailija rukka pyyhkimään...
No kyllähän tietty heti aamulenkillä hermot meni taas ton meidän Brasilialaisen hälytysjärjestelmän = MUHKU kanssa, se kun on päätänyt että kun vapaaksi pääsee niin ei paljon tarvii sen jälkeen kuunnella tai ainakaan totella No sielläpä se taas rallatteli pitkin rantoja  minne lystää, mut hyvinhän tuo kuitenkin on pärjännyt. Ja sen verran sekin kuitenkin tajuaa, ettei ihan kaikille kannata alkaa naamaansa-aukomaan. Nuo ns. katu-/rantakoirat kuitenkin on sen verran kokeneita tappelijoita, että siinä pikku brassipoika voi saada helposti köniinsä.

pakko vielä lisätä edelliseen päivän tärkein hankinta

Ja sehän on siis oikea "Rekka Mersu"...

Tänään en mennyt töihin, koska oli paikallisen terveyskortin ja oleskeluluvan vaatiman terveystarkastuken aika. Virtsanäyte mukaan, passit, kaksi värikuvaa, minun ikäisiltä naisilta myös papakokeen tulos ja eikun verikokeeseen. Yksityinen sairaala oli kyseessä, jossa sairaanhoitaja otti verinäytteen ruiskulla imemällä, vai miten sen nyt ilmaisisi, jokatapauksessa siitä oli kaikki vakuumiputket kaukana.Kolesteroliarvot olivat saamani käsityksen mukaan tärkeitä tutkittavia. No, sitten pikapikaa hammaslääkäriaikojen varaukseen. Täällä ei soiteta yhteen yhteiseen varausnumeroon, vaan täällä mennään sinne paikalle kysymään, että kellä on aikaa ko. hetkellä ja sitten ajetaan sinne puolella kaupunkia, jossa ko. hammaslääkäri ottaa vastaan. Hammaslääkäri laski hampaat lampun alla, joka oli varmasti joskus hankkimisvuonna puhdas ja kauhistuttaa ajatuskin siitä, miten hyvin se peili oli jätetty pesemättä.. Onneksi ei edes yrittänyt tehdä mitään muuta, koska silloin olisi varmaan karmit paukkuneet (tässä maassa siis jääneet kaulaan kirjaimellisesti), kun olisi tullut kiire pois. Sitten odotettiinkin pari tuntia ennen lääkärissä käyntiä... odottaminen on varmaan yksi asia mihin täällä saattaa turtua. Sanon turtua, koska en todellakaan ole valmis tottumaan siihen! Ihan sama mihin menet, voit olla varma, että siellä pitää odottaa jotain. Tämä hammaslääkärin ja lääkärin välinen odottaminen oli ihan suomalaisttain normaaliksi väliajaksi ymmärrettävissä, koska meillä oli aika lääkäriin klo 14:30. Ajattelin, että koska meillä nyt sattuu olemaan tuota aikaa, niin etsitään ensin taas hieman tarpeita, käydään kotona syömässä ja mennään sitten pankkiin avaamaan tili ja lääkäriin, niin saadaan monta kärpästä samalla iskulla.Saatiin muuten ostettua "adaptedador" siihen eilen asennettuun pesukoneeseen, joten sitä oli hyvä kokeilla siinä välillä. Kun se rupesi tyhjentämään vettä, sehän oli tietenkin lattialla, koska se putki ei vetänyt... no se saatiin jotenkin "kotirouvan" toimesta korjattua ja kahvitauko jatkui. Koneen lopettaessa normaalin piippauksen sijaan kone soittaakin kappaleen jotain aariaa! Kyllä hieman hymyilytti.

Pankkiin pääsyyn asti meni ihan paikallisen ajatuksen mukaan aikataulun mukaisesti. Pankissa piti tietenkin odottaa hieman aikaa, mutta ei sielläkään ennustetun 20 minuutin yli mennyt kuin 40 minuuttia. Pankkitilin pitäisi aueta noin kolmessa päivässä ja korttien tulla noin viikossa.. saanen epäillä. Palkkapäivä on vasta kuitenkin kuun viimeinen, niin ei tässä nyt hevosen selässä olla. Tässä vaiheessa minulla oli jo hieman huolestunut fiilis, koska olimme jo myöhässä lääkäristä. Tulkilla ei ollut ollenkaan huolestunut fiilis, koska oli paikallinen ja ainahan sitä vaan voi odottaa hieman, no problem. Niinhän sitä sitten tehtiin. Tunnin verran odoteltiin siinä ja jossain välissä terveydenhoitaja mittasi pituuden, painon ja verenpaineen lähimpään kymmeneen ja sitten taas odotettiin lääkäriä. Lääkärillä oli valmis kaavake, jota täyttää ja tulosten perusteella olin hänen mielestään terve. Papakokeen tuloksen voi tässä yhteydessä kuitata sähköpostiviestillä gynekologiltaan Suomesta (ei minulla todellakaan ollut aikomustakaan lähteä kokeilemaan minkälaisia klinkoita on sitä varten olemassa täällä, kun kerran vinkin sain eräältä toiselta asian jo läpikäyneeltä). "Kotirouvan" kolesteroli oli todella korkea hänen mielestään, joten olisi syytä heti mennä lääkäriin ja saada siihen lääkitys ( asia oli tietenkin jo suomessa lähtltarkastuksessa käyty läpi ja todettu, että koska kaikki muut veriarvot ovat niin hyvät, ei kolesterolin osalta noin pieni ylitys ole merkityksellinen). Ei pakottanut toimenpiteisiin, kun rupesin prostestoimaan. Aikuiset hoidettu ja vielä lastenlääkärille pojan kanssa. Karmea tapaus. Ei edes tiennyt mitä kaavaketta täyttää ja ei kyllä nähnytkään mitään. Poika oli myös kovin innoissaan moisesta. Onneksi ei vaatinut mitään ihemeitä. Vihdoin pois lääkäreistä ja klo on vähän yli neljä iltapöivällä, kun päästään odottamaan, että meille laminoidaan terveyskortit...Kello viisi iltapäivällä on päivä pulkassa terveystarkastuksen osalta. Minä pääsen tuohon joka vuosi, poika ja "kotirouva" saavat tyytyä tähän kertaan. Ja eikun kauppaan! Postihan on mennyt kiinni jo neljältä, joten eipä siinä sitten senkään tiimoilta enää mitään.

Menin hakemaan kaupasta tilaamiani imuria ja stereoita, koska olivat valmiina.. siis jouduin odottamaan vielä, kun vaan stereot ja silityslauta oli saatavilla. No mitä ihmettä minä sillä laudalla teen ilman sitä rautaa? Sai se siis jäädä vielä sinne kauppaan siinä kohtaa.. esimieheni oli edellisenä päivänä ostanut sen viimeisen ko. merkkisen silitysraudan siitä kaupasta ja niitä on siis tilattava lisää... odottelua luvassa siis. Stereot nyt kuitenkin soi ( ovat muuten todella rumat, varmaan mallia 80-luku, mutta ajavat asiansa) ja peittää hieman tuota ukkosen jyrinää. On aika raju ukkosmyrsky ulkona, joka aiheuttaa tietenkin sen jännitysmomentin, että pitääkö meidän katto vettä.