Nyt on viikon Perun reissu takana ja oli kyllä aivan mahtava, joskin myös rankka retki.
Paljon uusia makuja, kokemuksia, näkymiä, tuttuja...
Saimin kanssahan siis startattiin viikko sitten lautalla Argentiinaan ja siitä sitten lentäen Peruun.
Ensimmäiset rajaongelmat tietty heti Satamassa Argentiinassa, jossa kiven kovaan rajavirkailija väitti, jotta et kyllä noilla papereilla pääse koirasi kanssa lentokentältä pidemmälle. No taksiin vaan ja kohti kenttää ja Ongelmiahan siellä, kuinkas muutenkaan kun Argentiinassa ollaan... Mummeli siinä mietti ja pähkäili ja voi voi kun nänä paperit on nyt kyllä ihan väärät, mutta takahuoneessa käytyään kuitenkin sitten suostui meille jatkopaperit kirjoittamaan ja ei kun koira koneeseen ja menoksi.
Perun päässä ei sitten mitään ongelmia, vaan kaikki paperit oli ihan niinkun pitikin ja ei kun taksikuskia etsimään ja hotellille hetkeksi nukkumaan. Kellohan oli tuossa vaiheessa jo jotain 01.00 ja seuraavana aamuna oli tarkoitus ja käytiinkin yhdessä paikallisista koirakouluista treenailemassa ja sieltä sitten lehdistötilaisuuteen esittelemään agilityä ja mainostamaan tapahtumaa.
Itse tapahtuman aikana jouduinkin antamaan viisi tv-haastattelua, joista kolme sujuvalla espanjalla...Varmaan on ollut paikallisilla hauskaa niitä katsoessaan. Myös nimikirjoitukset olivat kovin suosiossa ja niitäkin piti sitten jakaa niin yleisölle kuin muille kilpailijoille:) Olinhan kait aika eksoottinen agilitaaja sielläpäin maailmaa...Ja toki myös Saimi sai niin paljon kehuja ja ihailua osakseen, kun on nin hieno ja taitava ja sosiaalinen jajaja. Vaan ohan sen kanssa niin mukava matkustaa, kun ei tarvii vahtia tai pelätä tai stressata mistään. Saimi osaa ottaa kaiken niin rennosti ja vaan olla turhia hötkyilemättä. Hihnat on ihan turhia ja siinä me otettiin ratojen välissä kahden tunnin päikkäritkin ihan sikeästi. Tosin sitähän en tiedä mitä Saimi on touhuillut tai missä se on minun nukkuessa käynyt. Vaan ainakin herätessä se makaili edelleen samalla viltillä varsin tyytyväisen oloisena.
Itse kisat oli kyllä todella hienosti järjestetty, varsinkin jos edellisvuoteen vertaan. Kaikki sujui suht. koht aikataulussa ja suunnitellusti.
Toki aikatauluthan oli suunniteltu niin jotta kisat alkaa kahdeksalta ja jatkuu siitä sitten... Starttilistat ja ratapiirrokset saatiin aina vasta 5min. ennen jokaista rataantutustumista. Ja kyllä sitä henkeä joka kisapaikalla vallitsi täytyy myös edelleen hehkuttaa, kaiki kannustaa kaikkia ja on todella ystävällisiä ja auttavaisia toisilleen.
Kisapaikka oli todella hieno ja näkymät upeat, kuumuus kyllä kisamontussa oli aika valtava ja varsinkin se kumirouhepohjainen keinonurmi oli todella kuuma. Paljain jaloin kun tutustui rataan niin kyllä se hieman varpaita poltteli. Paljon loistavia koirakoita ja hienoja suorituksia. Mieleen painuvin ehkä eräs paikallinen kaveri labradorinsa Chocon kanssa. Koira oli todella nopea rotunsa edustaja ja myöskin varsin taitava ja hyvin koulutettu. Myös Brasilian ja Mexicon pikkusheltit tekivät jonkinmoisen vaikutuksen minuun, ehkä jonain päivänä taas kuitenkin... Ja tietysti kasapäin nopeita ja taitavia Bordercollieita.
Tuon kuumuuden vaikutuksen kyllä tunsi jaloissa ja koko kropassa, kun viimeistä rataan juostiin tuntui todella kun omat jalat ei olisi mihinkään suuntaan enää liikkuneet, vaan onneksi Saimi korjaili hienosti tuonkin radan ja maaliin asti päästiin tälläkin kertaa
Tietty tuloksellisesti meidän osalta ne nyt olis voinu paremminkin mennä. Toisaalta olen kyllä tuloksiin aika lailla tyytyväinen, jos noin niinkun normi suoritustasoon verrataan, saatiiin tuloksia kasapäin ja hyviäkin sellaisia. Sijoituttiin kuitenkin A&C 2014 Openissa seitsemänneksi, ja osallistujia oli mas o menos 100. Ja tietty kuitenkin kahden mantereen parhaat koirakot, siis ihan kelpo suoritus, niin ja jos se vika rima toiselta radalta olis pysynyt ylhäällä, NIIN....no vaan alas tuli ja näin ollen oltiin yhteistuloksissa seitsemänsiä.
Joukkuekisassa edustettiin tälläkertaa Mexicoa:) joukkueessa oli mukana kaksi sakemannia ja yksi australian karjakoira Mexicosta ja me siis Saimin kanssa. Noh hypärit sujui ihan hyvin, vaan sitten kaksi koirakkoa hylkääntyi agiradalla, me mukaan lukien:( Näin ollen joukkueelle ei tulosta tällä kertaa.
Ja se liikenne Limassa... Olen toki itse ajellut Montevideossa ja istunut taksissa Buenos Airesissa, vaan ei ne kyllä vielä ole mitään Liman liikenteeseen verrattuna. Aamu ja iltaruuhkat olivat jotain aivan sanoinkuvaamattoman kamalia. Kaikki ajoi minne sattu miten sattuu ja mistä nyt vaan eteen tai sivulle pääsi.
Onneksi en edes hetkeä pitempää miettinyt vuokra-auton hommaamista ja 2013 A&C kisoissa Buenos Airesissa tapaamani kaverin kautta oli kyydit järjestetty. Ja itseasiassa tuo Jorge oli varsin mukava, avulias kaveri ja esitteli minulle Limaa tiistaina ja keskiviikkona ennen kisapäiviä ja kisapäivinä joka-aamu kävi meidät hakemassa ja palautti illalla hotellille.
Käytiin maistelemassa Chevichea, marsua, Piscoa ja kaikkea muuta paikallista herkkua, ajeltiin hieman nähtävyyksiä ja kierreltiin tietty Pacificon rantoja koirien kanssa.
Toki Jorge kyyyditsi minut myös reissun tärkeimmälle etapille siis LANKAKAUPPAAN, noh tarttuipa sieltä sitten mukaan 5kg. baby Alpaca lankaa, siis rouvan virkkuukoukuilla riittää taas hetkeksi tekemistä. Uruguayn tullissa jouduin kyllä hetken selvittelemään mitä tuo mahtaa olla ja miksi sitä niin paljon mukanani raahaan. Vaan kun paikalle tuli sitten tullin ylitarkastaja tai joku vastaava herra, jolle selitin, kuinka vaimoni niin rakastaa virkkaamista ja nämä on vain siis tuliaisia hänelle, niin homma oli sisi ja laukut kiinni:)
Koiran kanssahan takaisin matkustettaessa taas tietysti ongelmia oli vaan ja ainoastaan Argentiinassa. Sama mummeli siellä taas vastassa ja ei mitään järkeä missään. väärät paperit ja taatusti Uruguayn tullissa koittaa vaikeuksia, mutta kun nyt heti samantien olin kahdentunnin päästä poistumassa maasta ja kyseessä oli vaan transito, niin taas pääsin eteenpäin ja Uruguayssa ei mitään ongelmia, kaikki paperit just niin kun pitikin ja ainut ongelma meinas olla siis se LANKA...
Lyhyesti summaten siis todella antoisa ja mukava reissu, joskin myös väsyttävä. En oikeasti muista milloin olisi itseltä ikinä energiat niin loppuun asti käytetty. Vaan onneksi ne nyt kuitenkin juuri ja juuri kotiin asti riittivät:)
Kutsu seuraaviin 2015 kisoihinkin jo saatiin ja nehän käydäämkin sitten Brasiliassa, vaan saapi nähdä...Josko jonkun muunkin hullun saisin vaikka Suomesta mukaan houkuteltua.?.
Muutamia kuvia reissusta:
 |
| Perillä Liman kentällä |
 |
| Koiria ei missään nimessä sänkyyn hotellissa, Saimi oli hieman toista mieltä... |
 |
| Pacificon aaltoja ihastelemassa |
 |
| Ja niitä lankoja... |
 |
| Ja lisää.... |
 |
| Jorge ja meidän yksityis taxi ja turisti opas:) |
