viimeinen yö...

Laukut alkaa olla pakattuna... jottain tuntuu vielä aina vaan löytyvän, joten saapi nähdä miten paljon tämä lysti tulee maksamaan. 

Poika on askarrellut ahkerasti ja lopputulos näkyy korteissa. Tänä vuonna meiltä ei lähtenyt maailmalle joulukortin korttia, mutta olemme lahjoittaneet vaatteita ja tarvikkeita useamman kortin edestä paikallisille tahoille - sekä ihmisille että eläimille.

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! 

Viimeisiä viedään....

Enää pari yötä ja tars kait suunnata sinne talven ihmemaahan. Ainakin naamakirjajuttujen perusteella, märkää ja pimeää riittää...
No me nautitaan nyt sitten senkin edestä Uruguayn auringon suomasta valosta ja lämmöstä.
Tänään viimeieset vesi-, kaasu- ja sähkölaskut tuli maksettua, yksi laukku enää pakkaamatta.
Ehkä huomenna vielä jotain pientä  pitäis matkaan hakea, toivottavasti ainakin sää suosisi sen verran, jotta pääsis vielä kerran ratsastamaan.

Tuplalla on ollut tälläviikolla myös kalenteri täynnä, kavereiden kanssa leikkejä ja jäähyväisiä

Mukava yllätys

Eilen ei minun kalenterissa ollutkaan muuta, kuin taas yhdet jäähyväiset.

Tuttavapariskunta paimennusporukoista kutsui meidät jäähyväisillalliselle.

Ja varsin iloisesti yllätyimme, kun paikalla saapuikin enemmänkin tuttuja. Ja nimenomaan niitä tärkeimpiä ja ihanimpia ihmisiä täältä. Hauska ilta ja yli puolenyönhän se päivällinen venyi...

Tänään päivä onkin mennyt pakatessa ja no, toki välillä uima-altaallakin on täytynyt piipahtaa. 

4*23 kiloa valmiina ja kaksi tyhjää laukkua jäljellä, sekä tietty käsimatkikset. Saas nähdä kuinka mahtaa käydä...

Tiistai MVD

Tiistaina olikin sitten taas pakko suunnata eläinlääkärin kautta Montevideoon.

Kun siis Zicolle jälleen piti hakea matkustusasiakirjat ministeriöstä. Leimoja sinne, leimoja tänne.

Siispä poika landelle kaverille kyläilemään ja minä pääkaupunkiin...

Sama kaava kuin aina ennenkin, tosin tälläkertaa visiitti sujui nopeasti ja vaivattomasti, ehkä johtuen myös siitä. Jotta jo aika hyvin tiedän mikä leima pitää mihinkäkin hakea ja mistä konttorista.

Otinpa ton action kameran matkaan ja sain myös MVDstä. Hiukan katukuvaa:

Kiireisiä on viimeiset päivät....

Perjantaina vietettiin ensin samalla futiskauden päättäjäisjuhlaa ja samalla Tuplan läksiäisiä.

Kyllä se vaan on käsittämätöntä, kuinka nuo lapset niin ihanan liikuttavalla tavalla hyvästit heittävät.

Tuplan futisurahan ei kuitenkaan Colonia Plazassa kovin kauaa edes kestänyt, mutta läksiäiset lahjoineen järkättiin ja kaikki pojat vuorotellen vielä heittivät besot ja kaikki myös toki halusivat yksittäisen kuvan itsestään Suomalaisvahvistuksen kanssa...

Kun futisläksiäisistä viimein päästiin Tuplan kanssa liukenemaan, olikin vuorossa asado meillä kotona.

Vieraillehan oli kutsussa ilmoitettu bileiden alkavan klo.19.00 ja me Tuplan kanssa juhlan isäntinä saavuttiin paikalle siinä heti klo. 20.30 hyvin Uruguaylaiseen tapaan...

Muutama kuva läksiäisjuhllista:

Launtaina yritettiin käydä ratsastamassa rantaan, vaan sää ei oikein  suosinut ja ukkosen kiivetessä päälle käännyttiin takaisin, jotain sain silti tallennettua tuolla uudella kypäräkameralla.

Editointitaidoissani on vielä hiukkasen toivomisen varaa, varsinkin tällä omenatuotteella...

Sunnuntaina aamusta otettiin uusi yritys ja päästiin ihastelemaan rantaa, jossa ei vielä aiemmin oltukaan käyty.

Sunnuntaina käväistiin myös katselemassa, Gauchotapahtumaa ja ihastelemassa siis taas hevosia...

Varsin hurjan näköisiä kisoja käytiin, varsinkin kun hevosen perään sidottiin lehmäntalja, jonka kyytin sitten kaveri istumaan tai mahalleen ja ei kun täyttä laukkaa neliötä ympäri. 

Nuorimmat osallistujat tuossa lajissa olivat varmaan siellä kymmenen ikävuoden hujakoilla ja ei tietty kypärää, saatikka muita turvavarusteita tietenkään käytetty.

Kamera tietysti oli kotona...

Maanantai BA

Maanantaina suunnattiinkin vaimon kanssa ihan kahden romanttisesti lounaalle Buenos Airesiin.

Täytyyhän meidänkin nyt La Chacrassa käydä, kun niin ovat sitä kehuneet.

Eikä turhaan kehuttu olekaan, tuo kyseinen paikka. Ruoka oli todella maukasta ja ainakaan pihvien koko ei taatusti jättänyt nälkäiseksi.

Arviolta varmaan semmonen 400 gr...

Pakko lisätä myös tämä kuva. suomalaisen ravintolan vessastahan voi myös löytää kaikenlaisia automaatteja, vaan en ole ennen kyllä hammasharja-automaattiin törmännyt...

Noh tarttuipa reissulta jotain muutakin käteen. Matkalaukuthan meillä on jo taatusti aikalailla täydet, vaan tässähän on yksi laukku rouvalle lisää, saappaathan voin laittaa jalkaan, hatun päähän.

Tuo puukko mahtunee kuitenkin laukkuun, se  vyöllä kuitenkaan koneeseen  ei ehkä kannata pyrkiä...

Tupla päätti aloittaa jo bileet hiukka aiemmin...

Muuttokuorma kohti Suomea lähti tänään.

Tänään siis oli se päivä, kun edeltä lähtevien, perässä saapuvien tavaroiden tuli  lähteä kohti Suomea. Ensi järkytys oli jo heti aamusta, olihan sovittu jotta kaverit tulevat klo. 09.00 ja mitä ihmettä.

Muuttoauto pärähti oven eteen jo 08.37. Kaiken lisäksi kaverit olivat todella ripeitä ja kahteentoista mennessä, oli jo kamat pakattu ja laatikot autossa.

Ei ole tässä maassa vielä moista toimintaa minun kohdalla vastaan tullut...

Jonkun verran on tuo tavaramäärä päässyt kolmen vuoden aikana kasvamaan. Tullessahan meillä taisi olla jotain 1,8 kuutiota tavaraa ja nyt, no pikkusen enemmän

Siellä ne nyt mänt ja varmaan jo heti kolmen kuukauden päästä voipi taas odotella mukavaa jälleennäkemistä ja miettiä minnehän nuo kamat meidän jo täydehkössä asunnossa sijoitetaan...

Kun muuttohässäkästä näiltä osin selvittiin, olikin suunnatava Tuplan koululle, jossa jaettiin vuoden koulutyöt. Hiukka itkuksihan se meni, kun oli samalla tietty jäähyväistunnelmaa ilmassa...

Koulukaverit muistivat ihanasti Tuplaa ja jokainen oli tuonut laatikkoon jonkun muiston Uruguaysta ja yhteisitä vuosista.

"Ryhmähali" ja Tupla alimaisena.

Mitä laatikosta paljastuukaan...

4-v. luokka 2014

Ja tässä kaikki muistot...

Ja sitten se "kirpaisevin" hetki, oi suunnatava pankkiin lakkauttamaan vaimon tilit ja ja siinä meni myös samalla yksi kotirouvan ammatin eduista. Mastercardini leikattiin halki, poikki ja pinoon, siis lisää kyyneleitä...

No onneksi Visa vielä jäi:)

Huomenna jätetään taas lisää jäähyväisiä, ensin futisjoukkueen kauden päättäjäiset ja sen jälkeen Asado meillä kotona tuttujen kesken.

Onnea Saimille

Itsenäisyyspäivän juhlat on nyt juhlittu ja agilityfinaalit käyty, ensimmäiset jäähyväisetkin Uruguayn agilityväelle jätetty.

Finaalissa tuloslista ei kauheasti muuttunut, Ziconkin kolistellesssa molemmilta radoilta kaksi rimaa...

Vaan Ylpeänä sain vastaanottaa jo toisen kerran peräkkäin Saimin Uruguayn mestaruustittelin, ikäväkyllä Saimi ei ollut itse mukana palkintoa pokkaamassa.

Saimista siis leivottiin itseasiassa ylivoimainen voittaja, vaikka se loppukauden on viettänytkin mamman, papan, Tepon ja Siirin kanssa Suomessa, agilityn 2014 Uruguayn mestari!!!

Tänään Saimi täyttää kahdeksan vuotta, siis onnittelut ja rapsutukset myös synttäreiden johdosta Saimille Suomeen!

Futiskausi päätetty

Eilen pelattiin Tuplan futisliigan finaalit ja kausi on sitten sitämyöten paketissa. Kaudelle hieno päätös 4-0 voitto ja hieno pokaali joukkueelle!

Ihan minulle ei kyllä selvinnyt, monensia nyt sitten sarjassa oltiin tai kuka voitti ja mitä voitti, mutta kuitenkin finaalipelin voitto ja pokaali plakkariin. Tosin hyvän tavan mukaan myös hävinneet joukkueet saivat palkinnon ja kaikki pojat ja tytöt olivat onnellisia.

Alkuunhan ehkä hieman mietiskeltiin, onko tuo futis täällä neljävuotiaalle ihan oikealla tasolla, koska voitto on aika tärkeässä asemassa ja treenitkin suhteellisen kovia. Tietty sekin vaikuttanee, jotta neljävuotiaat pelaavat kuusivuotiaitten sarjassa. Pari kertaa viikossa treenataan ja pelit siihen päälle. 

Oppia on kuitenkin paljon tarttunut ja Tupla on kyllä huimasti pienessä ajassa liikunnalisesti kehittynyt.

Ja siis ainakin tuo latinoille tyypillinen näyttelemisen ja heittäytymisen taito on TODELLA hyvin hallussa:)

Kait se on pikkuhiljaa alettava Suomesta treenipaikkaa katselemaan/kyselemään.

Ehkä kaikista parasta on kuitenkin noissa peleissä tuomarit, jotka kokoajan ohjeistavat tasapuolisesti pelaajia, minne pitää mennä, minne potkaista, välillä tuomari myös sitoo junnujen kengännauhoja, asentaa maalivahdin haskoja paremmin, jnejne...

Muutamia kuvia finaaleista:

Huomenna sitten juhlistetaan tietty Suomen itsenäisyyspäivää ja käydään illalla Uruguayn agilitymestaruus finaalit.

Ja juuri kun pääsin sanomasta...

Kerkesin juuri ja juuri enteriä painamaan ja naks, enää ei ole kuin kynttilän valoa ja romantiikkaa...

"Puolivaloilla" mennään

Ja joo, ihan kirjaimellisesti puolivaloilla. Vuorokausi on nyt oltu ns. puolikkaalla tai 1/4 sähköillä

eilisen ukkosen jäljiltä, jotain mystistä on tapahtunut ja meillä kyllä on talossa sähköt, ei tosin kovin montaakaan volttia, mutta on kuitenkin. 

Valot sentään pelaa tai ainakin himmeästi, vessoissa on kuin teknoluolassa puolikolmen aikaan aamuyöllä, mutta jos kahvia tekee mieli, kannattaa keitin jo laittaa porisemaan tuntia ennen kahviaikaa, niin ehtii tippua keittimestä. kuumaa vettähän ei luonnollisestikaan tule, sen myötä tietenkään myöskään pesukone ei toimi, ei myöskään tiskikone, saatikka mikro tai uuni. Toki pakastinkin suli, onneksi ainakin vielä, tuo jääkaapin puoli jotenkuten jaksaa kylmetä. Eilen tehtiin piparkakkutaikinakin ja tänään piti pipareita paistaman, no jääpi sekin johonkin tulevaisuuteen...

Vaan kylmä suihku, ah onhan se kuitenkin niin ihanan piristävä, eikä siinäkään mitään, jos kelit olisi, kuten esimerkiksi eilen tai männä viikolla siellä kolmenkympin tuntumassa, vaan ei sataa ja kylmäkin on...

Tosin kait tämä kaikki sai alkunsa jo aiemmin tuossa viikolla, keskiviikkona kävin ostamassa siivoojaa varten pesuaineita, mm. aqua Janea(klorite), kotiin tullessa huomasin sitten jotta sininen paitani (Armani semmoinen)on sitten nykyään sini-valkoinen, iltapäivällä pitkästä aikaa innoistuin oikein juoksulenkille lähtemään ja siinäpä sitten paiskaantui Sony-Eriksson asfalttiin ja toki näyttö paskaksi.

Tosin tuosta täytyy todeta, jotta olen koko tuon puhelimen olemassaoloajan tuskaillut, sen kosketusnäytön kanssa, vaan nyt kun se on täysin sirpaleina niin tuntuu toimivan moitteetta. Lukeminen tosin on hiukan haastavaa.

Torstainahan homma jatkui samaa rataa, siivoja oli estynyt tulemaan, vihanneskaupan pihalla huomasin, jotta auton renkaasta on ilmat pihalla ja komia ruuvihan se siellä törröttää...

Onneksi jo huomenna, ainakin ennusteiden mukaan tuo ilmojen jumala suo meille parempaa säätä. Aurinkoa, lämpöä.. toivottavasti. No aina ei pitäisi valittaa, käytiinhän toki taas lauantaiaamuna ratsatelemassa ensin me kaksin vaimon kanssa ja poika sitten heti perään omalla tunnillaan, parit kaveri synttäritkin Tupla on tällä viikolla viettänyt ja tänään kuulemma nyt sitten viimeinkin innoistui ainakin omien sanojensa mukaan myös tietysti joka lapsen synttäreille kuuluvasta pomppulinnasta...

Ja enkä nämä pienet ongelmat näin loppumetreillä helpottavat muuttoa Suomeen kolmen viikon, siis niin,  oikeasti jo kolmen viikon päästä.  Mihin nämäkin kolme vuotta ovat yhtäkkiä hävinneet...

Yöajelua...

Viimeviikon loppupuoli olikin taas ohjelman täyteinen. Torstaina suunnattiin illaksi Montevideoon, olihan pojan nyt ihan livenä viimeinkin nähtävä suuri idolinsa Suarez. Siispä Uruguay-Costa-Rica matsia katsomaan. Uruguayn liput poskiin ja käteen ja kannustamaan. Päästiimpä siinä sitten samalla paikallisTv.n-haastatteluunkin...

Matsiin mennessä, liput naamaan ja liehumaan. Hiukka saattoi myös jänskättää...

Estadio Centenariolla.

Jännät paikat...

Itse pelihän ikäväkyllä päättyi tasan Costa-Rican tasoittaessa 3-3 lisäajalla.

Rankkukisaan mentiin ja 7-6 tappio kirveli kovin...

Pelin päättyessä siinä 23.30 olikin mukava suunnata kotiin ja jo ajoissa kahdenmaissa nukkumaan.

Lauantaina olikin tietty ensin pojan ratsastustunti ja illaksi taas Montevideoon, tälläkertaa agilitykisoihin, jotka piti siis piti alkaa tarkastuksineen ja muine hömpötyksineen 18.00, eka rataantutustuminen klo. 19.00.

No heti siinä kahdeksan maissa eka koira jo rataa suoritti...

Itse kisaanhan oli ilmoitettu koiria varmaan ennätysmäärä peräti 18 koirakkoa kolmessa luokassa, ratoja rakennettiin yhteensä 9 kappaletta, siis olettaa saattoi, jotta menee aika myöhään.

Ja myöhäänhän tuo meni 01.30 viimein saatiin palkinnot jaettua ja tälläkertaa omaan sänkyyn ajoissa heti 04.00...

Kisat meidän osalta meni ihan ok. Ekasta kisasta Zicon kanssa tuplanolla ja voitto, toisesta sitten tupla hylky. Vaan viimeksi ollaan treenattu suomessa elokuussa, siis voi olla pikkupojan suoritukseen ihan tyytyväinen, omaan ei ehkä niinkään.

Siitäpä olikin sitten mukava pirteänä sunnuntaiaamuna mukava suunnata rantaratsastuslenkille...

Nettihän meillä ei taas ole viikkoon toiminut ja äsken juuri yksi herrahenkilö sitä kävi katselemassa ja korjaamassa, lopputuloksena ei niin mitään. Ei siis toimi vieläkään. Onneksi nyt sentään on ipadissa 3g kortti, joka toimii täällä yllättävänkin hyvin. Kopkopkop...

Pari vanhempaa kuvaakin.

Halloween askartelua

Lopputuloksena kolme irvistävää kurpitsaa.

Viikot vähenee, joulu lähenee...

Niin ne tunnit kuluu, muuttuu päiviksi, päivät viikoiksi ja nopeasti vierivät. Eikä enää aikaakaan, kun joulu on jo ovella ja me suunnataan takaisin Suomeen.

Niimpä on siis aika lähettää joulupukille kirje.

Lyhyt on pojalla lista ja kait siihen vaan tyytyväinen saa olla, sen verran toimitus huomauttaa, jotta lego-poliisiasemasta on jo pukin kanssa sovittu:)

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!!!!

Hyvää isänpäivää  iseille, Papalle, Ukille ja Iso-papalle!

Ukkostaa ukkostaa...

Hiljaiseloa on taas ollut blokkauksen suhteen, vaan eipä meillä mitään ihmeellistä. Futista, ratsastusta, futista, ratsastusta ja siinäpä sitä... Aksaamassakin joku aika sitten käväistiin ja se siitä sitten, hauskaa oli....

Mutta,

Täällä jo kaikenlaisiin sääilmiöihin on saanut tottua ja niitä on myös nähty, vaan ei vielä tällaista.

Muutaman mukavan "keväisen" hellepäivän jälkeen saatiinkin sitten eilen illalla pieni ukkoskuuro, joka jatkuu ja jatkuu vaan.

Viikonloppuna tosiaan tietty hevosteltiin ja nautittiin helteestä uima-altaalla, maanantaina taisi olla kevään lämpöennätys. Elohopea kiipesi jo  36een asteeseen ja hyvin tarkeni, vaan pientä ukkostahan tuo tietty enteili. No nythän tuo on jo paukutellut miltei vuorokauden putkeen ja loppua vaan ei näy. Valoshow oli kyllä illalla valtavan upea, mutta vettä alkaa jo olla ihan riittävästi.

Kävipä tuossa eilen päivällä myös mielessä, josko hiukka täyttäis uima-allasta, kun oli noin 20 cm vajausta, no nythän se on ollut jo aamusta asti ääriään myöten täynnä ja lisää vettä vaan tulee, onneksi meidän mökki on kuitenkin korkealla kukkulalla ja kattokin tuntuu pitävän.

yritin hiukka välkettä ipadilla kuvatakin illalla, vaan eipä tuosta oikein...

Ja tuota välkettä jatkui koko yö ja aamun ja päivän ja... milloin lie loppuu..

Iso-Papan syntymäpäivä

Tänään Jyväskylässä juhlitaan minulle kovin tärkeän ja niin rakkaan henkilön 90-vuotispäiviä. Vaikka itse kaukana olenkin, enkä pääse mukaan juhliin tietäköön Pappa että, vaikka fyysisesti välimatkaa onkin paljon, ei hän koskaan ole kaukana mielestäni. Joten Papalle tämä kerrottakoon: Niin monella tavalla olet ollut tärkeä osa elämääni, ettei sitä oikeasti sanoin voi kuvailla. Olen hengessä mukana, koko tämän päiväsi - ja kaikkina muinakin päivinä. Paljon onnea! Ikimuistoista juhlaa ja rakkaita terveisiä... meiltä kaikilta täältä kaukaa.

oikaisua...

pakko hiukka oikaista tuota "eilistä", jos jättää painamatta julkaise nappia, ei taida julkaisua tulla...

Tänään ei enää "sopivia" kalsareita tarvii, mittari näyttää taas 24 ja kesältä tuntuu,

Niin ja olihan viikonloppuna toki taas oikea futismatsikin ja nyt tuli tärkeä voitto 2-0:)

Tulevana viikonloppuna "taas aksataan", jos ei nyt sitten tuo sade jälleen kerran sotke kuvioita...

Kesäaika!

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siirryttiin kesäaikaan ja sen kunniaksihan sitten satoi vettä koko sunnuntai päivän. Joka paikka täynnä vettä ja märkää paitsi...
Aamulla hanasta ei sitten vettä tullutkaan, no onneksi kyse vain pienestä muutaman tunnin katkosta ja kahvivettäkin oli kannussa, ei siis mitään hätää.
Kesäisestä säästä ei kyllä ole hajuakaan, nytkin futiskentän laidalla istuessa on pakko olla "sopivat" kalsarit jalassa, jotta tarkenee treenien ajan odotella.

Muutamia kuvia Punta del Esten reissulta:

Los Dedos

Perhe Selfie:)

Casa Pueblossa

Ruoka suukkoja:)

Zicokin pääsi Atlannin aalloista ja hiekkarannoista nauttimaan.

Juoksukilpaa hiekkadyyneillä

Ja Beverly Hillssissä...

Kulttuuria kulttuuria...

Me on nyt sitten oikein urakalla aloitettu taas uusi harrastus ja tälläkertaa se on siis kulttuuria kulttuuria...
Viime viikonloppunahan oltiin siis minilomalla Uruguayn "Monacossa" Punta del Estessä ihastelemassa taas Atlantin aaltoja ja tokihan sitten käväistiin Casa Pueblossa, kuuluisan jo edesmenneen Uruguaylaisen taiteilijan Carlos Paez Vilaroon ateljeessa/talossa katsastamassa hänen luomuksiaan ja tarttuihan matkaan myös tietysti yksi taulu...
siitä reissusta kuvia ja tarinaa tullee myöhemmin, Manana tai semana que viene...
tänään sitten acto cultural, en el teatro Bastion del Carmen.
pieni huonolaatuinen videopätkä sieltä, parempi toivottavasti tulee myöhemmin...

Pätkä Futismatsista.

Harrastustäyteinen viikonloppu.

Lauantaina ohjelmassa ensin Tuplan ratsastustunti ja iltapäivällä sitten jo ihan oikea futismatsi, johan kaksien treenien jälkeen on aika alkaa oikeita pelejä pelaamaan ja itseäni lainaten: lahjattomathan ne harjoittelee.
Tosin aika usein olen omalta kohdalta joutunut karvaasti myöntämään, jottei tainut lahjoja sitten ihan tarpeeksi olla...
Ratsastamaan siis aamusta lähdettiin ja vielä kotona poika oli kyllä vakaasti sitä mieltä, jotta iskän kanssa sitten kahdestaan ratsastetaan, vaan kun tallille päästiin, mieli olikin jo muuttunut.
Tunnilla oli myös toinen paikallinen jo hiukka vanhempi poika, jonka kanssa ensin kävelytettiin ja hoidettiin heppa kuntoon, harjaukset satuloinnit ja muut semmoset. Ja sitten ei kun selkään ja hyvinhän tuo sujui ujostelematta ja nyt jo ihan yksin herra ratsasteli, opetteli kuinka heppa lähtee liikkeelle, pysähtyy ja kääntyy sinne minne halutaan. Opit meni hyvin perille ja Pääsivät pojat sitten oikein pienelle lenkille, molemmat omalla hevosella.
Päikkäreiden jälkeen olikin sitten vuorossa se ihkaoikea ensimmäinen futispeli, ihan oikeassa joukkueessa jo oikeata joukkuetta vastaan. Ja vielä kun kaikkille tietysti puettiin oikein oikeat peliasut niin jo...
Tuplan osalta peli alkoi vaihtopenkiltä ja hiukka siinä kyllä mietittiin, mahtaako tuo poika kentälle päästä, kun kuitenkin on kait tuo voittaminen täällä aika tärkeää ja ainakin kuulemma huhujen mukaan tuo Plaza on vielä se kilpailuviettisin joukkue ja joukkuehan koostuu 4-6 vuotiaista pojista ja toki nuo kuusivuotiaat jo varmaan neljävuotta palloa potkineet pojat ovat aikapaljon nuorempiaan taitavia. Kakkospuoliajalla kuitenkin Tuplakin pääsi pelaamaan miltei koko erän ja ihan hyvinhän tuo sujui, hiukka vielä on tuota pelitaktiikkaa opeteltava ja suuntia mietittävä, mutta jälleenkerran hauskaa oli ja se se nyt ainakin meidän mielestä tärkeintä. Eikä se kuitenkaan joukkueen poikiakaan tuntunut haittaavan vaikka tälläkertaa tulikin tiukkaakin tiukempi 1-0 tappio.
Pari kolhuakin pelissä Tuplalle sattui, toinen tuli tuomarin kädestä, pojan juostessa suoraan kättä päin  ja toinen pallon pyöreydestä johtuen, vaan nekään eivät kovin pitkään haitanneet.
Tänään taas treenit jatkuu.

                                                  Colonia Plaza 4-6 vuotiaat

Sunnuntaina olikin vuorossa sitten pitkästä pitkästä aikaa ratsastusta, tai siis pääsin itse ratsastamaan varmaan viiden kuukauden tauon jälkeen ja siltähän tuo nyt kyllä kaikissa lihaksissa tuntuukin.

Vaan kyllä tuo ratsastaminen tuolla Uruguayn pelloilla ja maastossa on vaan niin parasta mitä nyt vaatteet päällä voi tehdä. Varsinkin, kun nyt samalla voi katsella ja ihastella keväistä jo vihreää  ja kukkivaa luontoa.

Niin virallisestihsn täällä alkoi eilen kevät ja tämä viikko on kouluistakin nyt sitten kevät lomaa.

Ennen ja jälkeen...

Tämä piti jo eilen lisätä... ratsastustunnin ensimmäinen puoli: Huomatkaa naaman ilme. Ei jäänee kenellekään epäselväksi, ettei herralla ollut hauskaa...

Onneksi sai lopettaa itsensä soimaamisen pojan "elämän pilaamisesta" jo heti siinä kohtaa, kun tuo pääsi sinne selkään asti... 2.puoli oli huomattavasti onnistuneempi.

COLONIA PLAZA

Ekat Plazan treenit on nyt takana ja ei puhettakaan ujostelusta tai muusta vastaavasta. Käytiin ensin tervehtimässä valmentajat ja muut pojat, jonka jälkeen kysyin Tuplalta jäätkö nyt pelaamaan ja sinne jäi. Alkuun hieman varovaisemmin, mutta kun vauhtiin pääsi siellähän tuo kirmasi, ihan kuten kaikki muutkin.
Ihmetystä joukkue kavereissa herätti treenien jälkeen kovin, jotta voiko tuo Wäinö oikeastaan olla vasta 4-vuotias, kun on kuitenkin reilusti pitempi suurinta osaa joukkueen vanhimpiakin poikia ja ne kuitenkin ovat jo 6-vuotiaita...
Hiukka ehkä tarvii vielä treenailla, jotta Suarezin alkujen kanssa pärjää. Ovathan nuo jo saaneet jalkapallogeenit äidinmaidosta...
Vaan hauskaa kuulemma oli, sehän se pääasia ja keskiviikkona uudestaan. Siitä se kait alkaa nyt sitten tuo pojan harrastuskalenterin täyttyminen, maanantaina ja keskiviikkona futista, lauantaina ratsastusta...

                                                  Ensin hiukka syöttelytreeniä.

Sitten kuljetusharjoituksia.

                                         

Ja päästiinhän sitä sitten pelaamaankin:)

Tiesinhän tuon jo alkuviikosta...

Viikonloppu oli ja meni, no niitä aksakisoja ei sitten tietenkään käyty . Tiesihän tuon jo alkuviikosta, kun sääennusteita katseli, vaan lopullinen ilmoitus kisojen perumisesta sitten saapui lauantai-iltana n. 23.00, sunnuntaiaamuna piti kisojen alkaa... No onneksi ollaan jo sen verran viisastuttu, jottei oltu varattu hotellia ja menty edellisenä iltana Montevideoon odottelemaan peruutus viestiä.
Tokkopa sitäkään olisi tullu ees lauantai-iltana, jos en olis heti aamusta asti alkanut kyselemään...
Lauantaina kuitenkin sää suosi Tuplan uutta ja kauan odotettua harrastusta. Viimeinkin herra pääsisi ratsastamaan. olihan tuota jo pari viikkoa odotettu ja aina kun piti olla ratsastuspäivä, vettä tuli taivaan täydeltä, vaan viimeinkin poutaa ja siis ratsastamaan...
Kun sitten kentälle päästiin, herrapa päätti jotta ei kiinnosta. Eikä suostunut tulemaan 25m. lähemmäs, ei niin millään. Pitkällisen suostuttelun ja maanittelun jälkeen kuitenkin sitten viimenään vähän pientä hevosen käsittelyä ja taluttelua pitkin hampain. Tuli siinä jo meille molemmille uskon puute ja hiukka pakottamisen fiilis, mihin kaikkeen sitä pitää ryhtyäkään.

Vaan annas olla, kun viimein alettiin laittamaan jockeysatulaa Pinton selkään. Johan Tuplan ilme kirkastui ja hauskuus löytyi. kukapa sitä nyt tänne kävelemään ja hömpöttämään on tullut, kun ratsastaa piti.
Lauantaina taas kuulemma jatketaan...
Tänään onkin sitten vuorossa ekat ihan oikeat futistreenit, ihan oikeassa joukkueessa. Saas nähdä kuinka mahtaa siinä käydä. Seisotaanko vaan kentän laidalla ja katsellaan, vai?

Lomat vietetty,

Niin ne pitkätkin lomat menee nopeaan ja taas on palattu takaisin kotiin.
Kesä Suomessa oli varsin mahtava kelien puolesta ja muutenkin, ainakin aksaosastolla tuli saavutettua kaikki tavoitteet ja vähän enemmänkin. Saimi saavutti viimein Fin-Ava ja Fin-Ava h tittelit ja Zicokin nousi kolmosiin, joten niiltä osin siis loistava kisakesä.
Saimihan nyt sitten tiettelien ja saavutuksien myötä sai jäädä Suomeen mamman kanssa vielä lomailemaan muutamaksi kuukaudeksi ja siis hetken, siis ainakin hetken olemme nyt vaan yhden koiran talous.
Uruguayhan muistaa meitä nyt sitten heti kaikella loistavuudellaan, netti oli pois käytöstä melkein viikon. Ihan vaan siitä syystä, kun laskua ei oltu maksettu ajoissa ja ei maksamaminen ei todella johtunut meistä vaan firma joka nuo laskut pitäisi maksaa oli nyt vaan unohtanut...
Ja tuo uudelleen avaaminenhan ei sitten ihan napin painalluksella ja laskujen suorittamisella onnistukaan. no nyt kuitenkin netti taas toimii, eilisen myrskyn jälkeenkin sähköt on saatu takaisin.
Vettä tosin tulee hiukka huonosti, siis juuri ja juuri voi sanoa, että sitä tulee. No sen verran kuitenkin, jotta pärjätään ja suihkussakin voi käydä, tosin Suomessa meidän asuntovaununkin suihkusta tulee vettä paremmin, mutta tulee nyt kuitenkin.
Tänään kaiken tuon pelastaa kuitenkin tuo ihana Uruguayn aurinko joka paistaa lämpöisesti ja kun tuulestakaan ei ole tietoakaan, niin mikäs tuossa on pihalla köllötellessä ja päivää paistatellessa.
Viikonloppuna oliskin sitten taas aksakisat Zicon kanssa, tosin sunnuntaiksi on kaiketi luvattu vesisadetta semmosen 50.n millin verran, joten kisoja tuskin käytänee.

Talvi se kait on nyt tullut.

Ainakin ilmat näyttää tällä viikolla käääntyneet kerrassaan surkeiksi. Vettä sataa ja lämpötila ei päivälläkään tahdo yli viidentoista nousta ei sitten millään. Siis tulta takkaan ja yritetään jollain tätä torppaa lämmitellä.

Hieman tuossa avotakka versiossa alkuun jännitti, kuinka mahtaa telkkarin tuossa yläpuolella käydä  vaan vielä se ainakin on muurissa kiinni ja sulamattakin säilynyt ja mukavasti lämittääkin, sen hetken kun siinä tulta on.

Lasin takana sitten voipi jo hieman reilumpaakin tulta pidellä, varaavahan tämäkään peltitakka ei ole vaan on siinä sentään joku puhallus systeemi, joka jollain lailla lämmintä ilmaa tulen palaessa jakaa, muihinkin huoneisiin.

Viikonloppuna oltiin Montevideossa aksakisoissa ja tilapäisessä mielenhäiriössä ajattelin myös Zicon ilmoittaa kisoihin ihan vaan treenin vuoksi. Mehän esim. ei olla treenattu muita kontakteja kuin A,ta, koska semmoinen pihalta löytyy. Eikä myös olla mitään ratoja koskaaan treenattu vain maks. viisi-kuusi estettä ja palkka. Puomia ja keinua toki juoksutin hihnassa viime kesänä Suomessa ja siis kun on kerran näytetty täytyyhän se hyvin mennä. Kisapaikalle saapuessa ja kenttää katsellessa huomasin, jotta haa: En ole myöskään opettanut Zicolle pituutta, muuria, pöytää ja pussia, puomin ja keinun lisäksi. Noh onneksi täällä saa käydä nopeasti tutustumassa esteisiin ennen kisoja. Siis kertalleen näytin pojalle esteet ja se oli sitten siinä.Ja hyvinhän kisat muuten  menikin, ekalla radalla hieman ehkä ihmeteltiin jotta mitähän tää touhu nyt oikein on tokalla kompastuttiin renkaaseen ja kaksi vikaa rataa sujui jo todella hienosti molemmat tuloksilla 5 ja sijatkin 1. & 2. ja ykkösluokan yhteiskisan voitto:)
Ja ei ehkä pitäisi tuulettaa, mutta näyttää siltä, jotta viimein minulla on koira, joka oikeasti osaa itsenäiset kontaktit ja tekee ne ainakin vielä todella hienosti. Ainut missä meillä tuli hieman ongelmia oli rengas ja A, joita siis on harjoiteltu ja A.kin on vain hieman hidas, myös sitä on treenattu... Siis jätämme jatkossa tuon A.nkin treenaamisen vähemmälle.
Saimin kanssa tekaistiin kolme nollaa ja yksi harmittava keinun vitonen, kaikkien kisojen voitot ja myös yhteiskisan voitto tietty siinä samalla. Täytynee myös mainita,jotta Saimikaan ei enää  treenaa, kun ihan joskus satunnaisesti ja näyttää olevan paremmalla mallilla, kuin ehkä koskaan. Tosin onhan Saimi jo hieman Vanha rouva, joten ikäkin on ehkä  tehtäväksä tehnyt, eikä enäää viitsi kouhottaa, kun mielipuoli joka suuntaan.
Ehkä nyt hieman liikaakin hehkutin ja seuraavista kisoista haemme vaan karmaisevia hylkyjä, mutta saas nähdä. Aika näyttää...

"Palkintosaalis"