KEVÄT!!!

No nythän se viimeistään kevät polkaistu käyntiin, kulkueenkin merkeissä virallisestihän kevät alkoi 21.09. Tällä kertaa Tuplis puettiin "Leppikseksi" ja koulultahan ilmoitus tuli taas ajoissa kolmepäivää aiemmin... No kankaan ostoon ja ompelukonen surisemaan.

 Tällä kertaa olin varsin tyytyväinen, kun luokka saapui paikalle kävellen ja kävelivät koko paraatin, eikä pickupin lavalla, kuten viimeksi vaan...

Kun oli aika lähteä takaisin ei enää kävelty vaan, noh helposti mahtuu Dodgen kyytiin neljä aikuista ja noin kahdeksan lasta. penkit vaan nurin ja porukka paksiin...

Ihhahhaa ja selkä totaali rojuna...

Käytiinpä sitten lauantaina kolmen tunnin maastolenkillä kera hevosten ja joo minäkin, joka oikeasti pelkään noita isoja elukoita...
Siltähän se sitten on tuntunutkin eilen aamulla ei paljon istua mieli tehnyt ja tänään selkä on kuin hakattu... Ehkäpä tuo kolmetuntia näin ekalle kerralle on hieman liikaa... Tai olihan tämä nyt jo mun toinen ratsastuskerta, mutta ekalla kerralla kuutamossa vaan käveltiin ja ihailtiin maisemia.
Tällä kertaa sitten ravattiin suurin osa tuosta kolmesta tunnista.
Noh olihan se toisaalta ihan hauskaa, mutta ei nyt kyllä ihan valtaisaa ratsastus kipinää kuitenkaan saanut ainakaan minussa aikaiseksi.
Edelleenkin haavena saada se oma talli ja oma hevonen, vaan hevonen on Maranellon musta ori punaisen auton keulalla...

Viimein valoilmiö taivaalla...

Tänään viimein, taas pitkästä aikaa, tuo aina mainostamani Uruguayn aurinkokin, joka jokapäivä paistaa, suvaitsi vähän vilauttaa itseään. Tosin hyytävän kylmä tuuli puhaltaa edelleen, vaan kolmen tai neljän päivän jatkuva sade ainakin hetkeksi taukosi. Vielä kun joku tuon tuulikatkaisimen kääntäisi tai ainakin muuttaisi tuulen suunnan etelästä pohjoiseen.
Noh sisällä on siis viimepäivät viihdytty tai no niin, ehkä hieman paleltu. Vaan eipä ainakaan haittaa, jos unohtaa maitopussin päiväksi keittiön pöydälle, kun keittiössä lämpötila on lähes sama, kun jääkaapissa ja märät sukatkin kuivuu hyvin jalassa kun tuuli puhaltaa mukavasti sisään joka kolosta.
kunhan muistaa kiertää suurimmat lätäköt.
Tosin ei tuo meidän katto nyt enää niin paljon vuoda, ainakaan, jos sitä vertaa meidän auton kattoon...
Ajattelinpa tänään sitten hieman keittiötä lämmittää ja tehdä vaikkapa sämpylöitä ja samalla testata tuota paikallista leivinpaperia, jota löydettiin tuosta lähikaupasta.
Kuinka ollakaan ja arvatahan saattaa, noh ei se sentään tuleen syttynyt vaan kukapa olisi arvannut, jotta leivinpaperikin voi olla vaan yksipuolista ja arvatenkin minä asettelin sen paperin juuri väärinpäin. Niimpä meillä on nyt pellilllinen paperisämpylöitä.

Viikonlopun alkuperainen suunnitelma: lauantaina Expo Prado ja sunnuntaina agilitykilpailut. Lahtohetkella satoi, joten pojan huoneen lattialta oli syyta kerata pois brion puinen junarata, jottei ihan pilaannu, kun katto vuotaa edelleen ja pojan huoneeseen saattaa isokin lammikko ilmaantua. Viela muita leluja ja huonekaluja hieman keskemmalle huonetta, ampari vuotokohdan alle ja menoksi. Tassa kohtaa herra ilmaantuu ovelle ja toteaa etta auton katto vuotaa!!! Jep, jep.. olisihan se nyt ihan kohtuutonta vaatia, etta vuokra-auton katto pitaisi vetta!!!! Koska asian korjaamiseen olisi helposti mennyt taas kerran pari viikkoa, sen aloittamista voi ihan hyvin siirtaa alkuviikkoon ja ottaa pyyhkeen mukaan, jonka laittoi vaihdekepin ymparistoon, ottamaan kopin pahimmasta sateesta. Oli kuitenkin ehdittava 12.30 mennessa Montevideoon Pradon puistoon messuille. Siella ohjelmassa oli paimennusnaytos. Vasta siina vaiheessa kun oltiin messuilla oltu jo noin tunti ja naytosta ei kuulunut, oli molemmilla mielessa, etta olisihan se nyt pitanyt jo kotoa lahtiessa arvata, ettei sita naytosta sateella pideta. Matkalla oltiin jo ehditty lyomaan vetoa siita, ettei seuraavan paivan kisojakaan olisi. Hotelli oli kuitenkin varattu ja meni tai ei, niin se olisi maksanut, joten mehan mentiin. Expo Prado on nakemisen arvoinen. Vaikka me siella oltiin nyt kaatosateessa ja lapimarkina, voi silti todeta, etta kannattaa menna.. ehka vahan kauniimpi saa saa aikaiseksi sen, etta siella on enemman ihmisia ja mielekkaampaa olla.. ja vaikka ei olisi kiinnostunut maataloudesta, niin sanoisin, etta kannattaa menna.. ne lehmat ja sonnit oikeasti kiiltaa, kun ne on puunattu ja puleerattu nayttelykuntoon! Eika siella haissut navetta! Lisaksi on viinitilojen edustajia, ruokaa, kasityota, etc... tapahtumiakin varmaan, jos ei sada. ;)  

Lapimarkana siis suunattiin makkarin ja ruokakaupan kautta hotellille.. Hotellilla selviteltiin saunan saatavuutta ( joka muuten ei sitten ole yksityinen, meille huomautettiin... onkohan siella ollut kamerat jossain aikaisemmin??? ) ja uimismahdollisuuksia. Ensin suunnattiin sisa-altaalle. Tila oli lammin isolla L:lla ja vesi suorastaan kuumaa. Ehka tama oli luojan lykky, koska kylmahan siina sateessa kastuessa oli jo ehtinyt tulla. Tunnin verran kun siella oli pulikoitu, oli poika innostunut jo uimisesta ihan uudella tavalla ja rohkaistunut jo omineenkin polskuttelemaan kellukkeidensa varassa. Viela saunaan niin eikohan se sateinen messuretki pienen pettymyksen kera olisi jo unohdettu. Saunassa ei tietenkaan ole mitaan kiulua eika kauhaa, joten suomalainen ottaa jonkun kipon minka loytaa.. saunassa oli kokonaiset 50 astetta lamminta ja poreallas oli jaakylma... kaksi kertaa vetta kiukaalle ja sauna pimeni! Oikosulku.. no tottakai se tulee, koska kivia oli kokonaiset 6 kappaletta ja vetta lipsahti vahan liian paljon! Se siita saunareissusta, kuumaan suihkuun ja takaisin huoneelle. Koska senkin asian korjaamiseen olisi mennyt liian kauan (ollaan ihan varmaan vaan liian karsimattomia), soitin respaan ilmoittaakseni tilanteesta vasta omasta huoneesta. Nettiin kun paasi, niin selvisi sahkopostista sekin, etta sita kisaa ei pidettaisi sateen takia. 

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja lampimana... vaikea uskoa, etta sateen takia jotain olisi peruttu, mutta niin se vaan on. Tietaen ko. kentan, on aika luonnollista, ettei kisoja tuollaisen sateen jalkeen olisi, koska salaojathan ovat tuntematon asia. Rauhallinen aamupala ja jotain pienta puuhaa hotelilla pojan ehdoilla siis aamuohjelmassa. Aamupalalle suunnattiin hetkea ennen klo 0900.. eika se ollut viela valmiina! Hataisia, kun ollaan! Saatiin menna muutaman minuutin odottelun jalkeen ravintolaan ja omassa rauhassa nauttia aamupala, lukkunottamatta sita tarjoilijaa, joka haaraili siella laittelemassa unohtamiaan asioita viela poytaan. Kellarista loytyi pelihuone ja leikkihuone uima-altaan laheisyydesta, joita siis lahdettiin viela tunniksi tutkimaan ennen kuin oli kirjauduttava ulos. Uloskirjauksen hetkella naytti loput hotelliasiakkaat olevan aamupalalla.. suomalaisten lounasaika alkaa joskus samoihin aikoihin (no ei ehka sunnuntaisin, mutta kuitenkin). Koirien kanssa kaytiin sunnuntaikavelylla ja sitten vahan kaupoille. Kun nyt kerran oltiin kulmilla, oli syyta kayda rautakaupassa ja vahan ruokakaupassa. 

Suunnitelmiin nahden viikonloppu meni ihan penkin alle. Loppupelissa se kuitenkin oli ihan hyva. Huomenna kuitenkin teen reklamaation tuosta autosta ja muistutan taas tuosta talon katosta... sammakoiden korvia huumaavan konsertin soidessa, taidan nyt rauhoittua. 

PS.. valokuvia? lauantaisessa sateessa? no ei todellakaan. valokuvahetken koittaessa sunnuntaina se kamera oli autossa! ;)  

Koiratäyteinen viikonloppu

Edellis viikonloppu hurahtikin sitten nopeasti ja ohjelmassa olikin paimennusta ja aksaa...
Lauantaina käväistiin taas kokeilemassa josko sitä vaikka saatais jotain tolkkua, tohon pikkupojan lampaiden käsittelyyn. Viimeviikonlopun jälkeenhän olin täysin valmis myymään Zicon ihan kelle vaan ja halvalla, vaikka rukkasiksi...
Noh nyt päätin olla hermostumatta ja pysyä itse rauhallisena, tapahtui mitä hyvänsä ja kas kummaa. Pikkuherra oli aivan loistava pikkupaimen, ei ryntäillyt ei häsläillyt vaan hoiti hommat loistavasti joten myynti-ilmoituksen saattoi poistaa palstoilta;)
Saimi sitä vastoin... Noh kait sille jo voi antaa luvan joskus vähän "rötväillä ja pitää vaan hauskaa...
Ja niin, päästiin tietty hypistelemään taas ihania bortsuvaavoja...

Sunnuntaina jo kukonlaulun aikaan, läpi usvaisen auringonnousun keula kohti Montevideota jossa luvassa agilityä. Treenejä ja leikkimielisiä ns. mölläreitä kait....  Kolme rataa molemmille. Joo siis pikkupojallekin kolme rataa,  kun saivat minut hullun houkuteltua, vaikka me ollaan Zicon kanssa treenattu kolme-viis estettä ja  palkka...  Ja aina ilman häiriötä tai siis muita koiria.Mut täytyihän sitä nyt kokeilla, kun tuli luvattua ja on kuulemma vaan hyvää harjoitusta:)
Varsin hauska päivä oli tuokin. Saimi jatkoi samalla rötväilylinjalla... ja Zico, kyllä se vaan osaa yllättää. Herra ei muista piitannut vaan meni aikasta hienosti aksaakin.
Siis aksaesteiden rakentelu jatkuu ja omat paimennusankatkin on pihalle Zicolle saatava:)
Mukavan lisänä sain myös itselle kirkuvan punaisen niskan, naaman, kädet ja jalat. Siis helteinen sää myös suosi meitä ja näin talvellahan ei aurinkorasvaa tarvii, vai miten se oli..

La-aamuna piipahdettiin myös paikallisessa "vihaneskaupassa"

Askarteluprojektikin jatkui

Läpi usvan kohti MVD:tä