Juu ja joo nopeasti täytyy vielä todeta, että ei käynyt kuitenkaan niinkun...
Siinä renkaanvaihdossa meinaan, no juu meillä on nyt uudet eturenkaat ja takana sitten parhaat niistä neljästä romusta...
On kuulemma ihan normi käytäntö ja standardi, jotta vain vetävissä pyörissä täytyy olla kuviota...
Kallistahan se olisi kuulemma vaihtaa nyt neljä rengasta kerrallaan
Onneksi en ollut yksin matkassa, vaan koitin pelkästään istua rauhallisesti ja ihan hiljaa autossa...
No kait kaksikin milliä kuviotakin riittää ja onhan se Suomessakin vielä ihan lain sallimissa kuitenkin... Ja onhan sitä taas etupyörissä kumia mitä polttaa !!!
perjantai 28. syyskuuta 2012
Hohhoijaa ja silleen
Niin ne viikot vaan vierii ja päivät menee humisten, ei ees blokkailla oikein ehdi...
Maanantai alkoi kuitenkin pelottavankin hyvin ja helposti. No hiukan jouduin selittelemään, mutta kuitenkin.
Ensin lähdettiin heti aamusta rokottamaan tuota Zicoa ja hiukan siinä elukkalääkäri ihmetteli, miten minulla voi olla koira jolla ei ole rokotustodistusta ja se on tuotu Brasiliasta. No kuitenkin rokotukset saatiin ja minut siis leimattiin salakuljettajaksi... Kun oikeastihan noita tuontipapereita pikkusen jouduttiin muokkaamaan ja en toki enää jatkossa halua niitä käyttää. Vaan halusin toki jatkoa ajatellen ihan aidot ja oikeat paprut:) Toivottavasti en nyt joudu linnaan kun tuon nyt näin julkisestikin olen tunnustanut.
Ohimennen voin muuten mainita, täällä koiranpennut rokotetaan 6n.,9n.,12:sta & 15:sta viikon ja sitten vuoden ikäisenä, melkoinen piikitysrupeama siis
Siitä suoraan Avikselle kysymään, josko meidän autoon vaihdettais uudet renkaat kun ne alkaa jo olla ainakin Suomalaisen mittapuun mukaan lievästi kuluneet ja sateella melko liukkaat. Vanhempi herra siinä niitä hetken tarkasteltuaan hieman pudisteli päätään ja jotain höpötti, mut sitten saapui nuorempi kaverikin niitä katsomaan ja totes että juu vaihdetaan. Tuo huomenna auto tänne ja saat toisen tilalle siksi aikaa kunne renkaat on vaihdettu. No tiistaina vietiin auto renkaanvaihtoon ja juuri äsken minulle soitettiin, jotta valmista on. Ei siis kestänyt kuin vaivaiset kolme päivää tuo renkaanvaihto-operatio. No tietty vielä en ole autoa hakenut ja nähnyt onko renkaat oikeaasti vaihdettu, mutta luulis nyt ainakin. Vaan luulis sitä kyllä aikausein paljon muutakin.
Keskiviikkoaamuna piti sitten tulla ikkunoiden hyttysverkkoasentajien heti aamusta yhdeksältä arvatahan taas saattaa, kuinka siinä kävi. Ei kuulu kymmeneltä ei yhdeltätoista... siinä sitten jo aivan mitta täysi odotellessa pikakorjasin itse tuon meidän aidan, kun ei niitä aidan korjaajiakaan ole näkynyt ei kuulunut. Huono puolihan tässä nyt on tietty se, jos ne korjaajat sattuu tulemaan jonain aurinkoisena päivänä, niin voivat vaan todeta, että pystyssähän tuo taas on, eikä tee mitään.
Olihan ne ikkunaverkkoasentajatkin sitte käyneet, kun en ollut kotona, mut eivät tietysti voineet töitään lopppuunasti tehdä , koska olis tarvinnu sisäänkin päästä. No tänään iltapäivällä ovat taas kuulemma tulossa.
Torstaina olikin sitte vuorossa Koulujen yhteinen perinteinen kevätkulkue johon ueudutaan kuka miksikin: eläimiä kukkia ym.ym. kevät aiheisia juttuja. Tietty Tuplakin sitten osallistui. Koalaksi pukeutuneena, pick-upin lavalla... Olinhan antanut koululle luvan viedä Tuplan kulkueeseen, en tosin auton lavalla, mutta kuitenkin.
Maanantai alkoi kuitenkin pelottavankin hyvin ja helposti. No hiukan jouduin selittelemään, mutta kuitenkin.
Ensin lähdettiin heti aamusta rokottamaan tuota Zicoa ja hiukan siinä elukkalääkäri ihmetteli, miten minulla voi olla koira jolla ei ole rokotustodistusta ja se on tuotu Brasiliasta. No kuitenkin rokotukset saatiin ja minut siis leimattiin salakuljettajaksi... Kun oikeastihan noita tuontipapereita pikkusen jouduttiin muokkaamaan ja en toki enää jatkossa halua niitä käyttää. Vaan halusin toki jatkoa ajatellen ihan aidot ja oikeat paprut:) Toivottavasti en nyt joudu linnaan kun tuon nyt näin julkisestikin olen tunnustanut.
Ohimennen voin muuten mainita, täällä koiranpennut rokotetaan 6n.,9n.,12:sta & 15:sta viikon ja sitten vuoden ikäisenä, melkoinen piikitysrupeama siis
Siitä suoraan Avikselle kysymään, josko meidän autoon vaihdettais uudet renkaat kun ne alkaa jo olla ainakin Suomalaisen mittapuun mukaan lievästi kuluneet ja sateella melko liukkaat. Vanhempi herra siinä niitä hetken tarkasteltuaan hieman pudisteli päätään ja jotain höpötti, mut sitten saapui nuorempi kaverikin niitä katsomaan ja totes että juu vaihdetaan. Tuo huomenna auto tänne ja saat toisen tilalle siksi aikaa kunne renkaat on vaihdettu. No tiistaina vietiin auto renkaanvaihtoon ja juuri äsken minulle soitettiin, jotta valmista on. Ei siis kestänyt kuin vaivaiset kolme päivää tuo renkaanvaihto-operatio. No tietty vielä en ole autoa hakenut ja nähnyt onko renkaat oikeaasti vaihdettu, mutta luulis nyt ainakin. Vaan luulis sitä kyllä aikausein paljon muutakin.
Keskiviikkoaamuna piti sitten tulla ikkunoiden hyttysverkkoasentajien heti aamusta yhdeksältä arvatahan taas saattaa, kuinka siinä kävi. Ei kuulu kymmeneltä ei yhdeltätoista... siinä sitten jo aivan mitta täysi odotellessa pikakorjasin itse tuon meidän aidan, kun ei niitä aidan korjaajiakaan ole näkynyt ei kuulunut. Huono puolihan tässä nyt on tietty se, jos ne korjaajat sattuu tulemaan jonain aurinkoisena päivänä, niin voivat vaan todeta, että pystyssähän tuo taas on, eikä tee mitään.
Olihan ne ikkunaverkkoasentajatkin sitte käyneet, kun en ollut kotona, mut eivät tietysti voineet töitään lopppuunasti tehdä , koska olis tarvinnu sisäänkin päästä. No tänään iltapäivällä ovat taas kuulemma tulossa.
Torstaina olikin sitte vuorossa Koulujen yhteinen perinteinen kevätkulkue johon ueudutaan kuka miksikin: eläimiä kukkia ym.ym. kevät aiheisia juttuja. Tietty Tuplakin sitten osallistui. Koalaksi pukeutuneena, pick-upin lavalla... Olinhan antanut koululle luvan viedä Tuplan kulkueeseen, en tosin auton lavalla, mutta kuitenkin.
Koko luokka lavalla
"Pikku Koala"
W:n luokan tyttöjä
Ja kulkuueen jälkeen takas kouluun...
Aikas hauska kulkue kaiken kaikkiaan
. Viikonloppuna piti olla paimennuskurssi, mutta ikävä kyllä se peruuntui, mutta onneksi päästään kuitenkin paimentelemaan ja syömään taas paikallisia herkkuja Estancia Santa Amabeliaan.
torstai 20. syyskuuta 2012
Myrskyn jälkeen on pouta sää...
Ja paikkansahan tuo taas pitää. Eilen oli melkoinen myräkkä ja tuuli puhalteli siinä 100km/h paikkeilla kait pahimmillaan. Onneksi ei kuitenkaan tuo ennustettu 180km/h täällä meidän nurkilla toteutunut.
No toissapäivänä meillä oli vaan pieni pätkä korjattavaa aitaa tossa etupihalla. Nyt täytyy käytännössä saada kokonaan uusi aita... Ulkovalotkin lenteli pitkin maita ja mantuja, joista rippeiksi jäi vain valtoimenaan roikkuvat johdot ja jostain kumman syytä nuo sulakkeet paukkuu...
Tänään kuitenkin Uruguayn aurinko taas paistaa ja tässä kuistilla on ihan mukavan lämmin istuskella ja kirjoitella.
Viime kesänähän meillä oli hieman ongelmia muurahaisten kanssa, kun ne tuppasi syömään kaikki istutetut pensaat ja heinät. Nyt tuo hieman suurempi muurahainen tuhoaa kaiken mitä tielle sattuu.
Viime kesänähän meillä oli hieman ongelmia muurahaisten kanssa, kun ne tuppasi syömään kaikki istutetut pensaat ja heinät. Nyt tuo hieman suurempi muurahainen tuhoaa kaiken mitä tielle sattuu.
Vaan on se aika makea koiran alku:) Saas nähdä mitä tuo lampaista tuumaa, josko ensviikonloppuna mennään kebuja katselemaan...
No toissapäivänä meillä oli vaan pieni pätkä korjattavaa aitaa tossa etupihalla. Nyt täytyy käytännössä saada kokonaan uusi aita... Ulkovalotkin lenteli pitkin maita ja mantuja, joista rippeiksi jäi vain valtoimenaan roikkuvat johdot ja jostain kumman syytä nuo sulakkeet paukkuu...
Tänään kuitenkin Uruguayn aurinko taas paistaa ja tässä kuistilla on ihan mukavan lämmin istuskella ja kirjoitella.
Viime kesänähän meillä oli hieman ongelmia muurahaisten kanssa, kun ne tuppasi syömään kaikki istutetut pensaat ja heinät. Nyt tuo hieman suurempi muurahainen tuhoaa kaiken mitä tielle sattuu.
Aita nurin...
"pikkumuurahainen"
Vaan on se aika makea koiran alku:) Saas nähdä mitä tuo lampaista tuumaa, josko ensviikonloppuna mennään kebuja katselemaan...
maanantai 17. syyskuuta 2012
Voihan lehmän emätin...
Meni viikonloppu sitten just noin. Ainakin niiden kisojen osalta...
Perjantaina tietty juoksin eläinlääkärissä hakemassa Saimille todistuksia ja virallistamistoimistossa taas tarran ostossa, sitten lauantaina hyvissä ajoin Montevideoon ja yöpyminen hotellissa jotta ei tarvi lähteä kisoihin ajelemaan ennen kukonlaulua sunnuntai aamuna. No eipä siinä mitään, kaikki sujui ihan hyvin ja siinä sitten SAUNAN ja porealtaan jälkeen illallla köllittiin hotellissa sängyllä ja 21.45 saapui s.posti:
Kisat on nyt peruttu vesisateen vuoksi!!!
Siinä kohti nimittäin muutama V-alkuinen sana oli päästä, mutta veljeäni lainaten, kuitenkin vaan tämä lehmän...(kuulemma)...hetki tästä ja saapui vielä englanninkielinen tekstari, jotta nyt varmasti asia oli ymmärretty... että näin täällä, kisat voidaan sis perua miten vaan, milloin vaan ja varmaan miksi vaan.
Noh päästiinpähän nyt ainakin "saunassa" käymään ja poreilemassakin. Saunassa sinänsä ei mitään vikaa ollut ja lämpöäkin riitti, kun itse sitä termostaatista lisää käänsi. Veden heitto tuolle kiukaalle sinällään saattoi olla hieman riskaapelia, kun siinä oli vaan vastukset joiden päällä oli ritilä ja kuusi kiveä kauniisti riviin aseteltuna.
Löylyt tuli kuitenkin otettua ja taas ajeltua Montevideossa varmaan juuri niissä paikoissa, mihin ei oikeasti näin turistina olisi mitään asiaa tai ainakin siltä ne kadut ja kujat näytti...
Yritettiinhän me siinä puolet lauantai päivästä etsiä myös kasattavaa metallihäkkiä tai pentuaitausta Zicolle, mutta ei niitä nyt vaan jonkun maahantuojan mukaan ainakaan koko uruguayssa ole, paitsi yksi liian pieni joka löydettiin ja onnesi jätttiin sinne kaupppaan.
Sen verran on nyt tullut ainakin kanttapäänkautta opittua, että kun tai siis jos, joskus seuraavaa muuttokuormaa rakentaa, sinne laitetaan kaikki mitä ei taatusti voisi kuvitella tarvitsevansa...
Tämä viikko onkin täällä kevätlomaa kouluista, joten saas nähdä mitä Tuplan kanssa keksitäänkään...
Perjantaina tietty juoksin eläinlääkärissä hakemassa Saimille todistuksia ja virallistamistoimistossa taas tarran ostossa, sitten lauantaina hyvissä ajoin Montevideoon ja yöpyminen hotellissa jotta ei tarvi lähteä kisoihin ajelemaan ennen kukonlaulua sunnuntai aamuna. No eipä siinä mitään, kaikki sujui ihan hyvin ja siinä sitten SAUNAN ja porealtaan jälkeen illallla köllittiin hotellissa sängyllä ja 21.45 saapui s.posti:
Kisat on nyt peruttu vesisateen vuoksi!!!
Siinä kohti nimittäin muutama V-alkuinen sana oli päästä, mutta veljeäni lainaten, kuitenkin vaan tämä lehmän...(kuulemma)...hetki tästä ja saapui vielä englanninkielinen tekstari, jotta nyt varmasti asia oli ymmärretty... että näin täällä, kisat voidaan sis perua miten vaan, milloin vaan ja varmaan miksi vaan.
Noh päästiinpähän nyt ainakin "saunassa" käymään ja poreilemassakin. Saunassa sinänsä ei mitään vikaa ollut ja lämpöäkin riitti, kun itse sitä termostaatista lisää käänsi. Veden heitto tuolle kiukaalle sinällään saattoi olla hieman riskaapelia, kun siinä oli vaan vastukset joiden päällä oli ritilä ja kuusi kiveä kauniisti riviin aseteltuna.
Löylyt tuli kuitenkin otettua ja taas ajeltua Montevideossa varmaan juuri niissä paikoissa, mihin ei oikeasti näin turistina olisi mitään asiaa tai ainakin siltä ne kadut ja kujat näytti...
Yritettiinhän me siinä puolet lauantai päivästä etsiä myös kasattavaa metallihäkkiä tai pentuaitausta Zicolle, mutta ei niitä nyt vaan jonkun maahantuojan mukaan ainakaan koko uruguayssa ole, paitsi yksi liian pieni joka löydettiin ja onnesi jätttiin sinne kaupppaan.
Sen verran on nyt tullut ainakin kanttapäänkautta opittua, että kun tai siis jos, joskus seuraavaa muuttokuormaa rakentaa, sinne laitetaan kaikki mitä ei taatusti voisi kuvitella tarvitsevansa...
Tämä viikko onkin täällä kevätlomaa kouluista, joten saas nähdä mitä Tuplan kanssa keksitäänkään...
lauantai 15. syyskuuta 2012
Katon korjauksestakin kuvia
Vaan on sinne hiekkaakin koijattu, varmaan joku kuus kuutiota ja sementtiä jokunen tonni...
Sitähän ei kukaan tiedä pitääkö se nyt vettä vai onko vaan komiampi, mut korjattu kuitenkin.
Siinä hiekka nousee kahdessa kymmenen litran ämpärissä...Mut hieno sähköinen vinssi kuitenkin
Tänään onkin tarkoitus suunnata taas Kohti pääkaupunkia, huomenna siis aksakisat.
tiistai 11. syyskuuta 2012
Kotona taas.
Ja Brasilian reissustakin pikkuhiljaa toivuttu, koko eilinen päivä kyllä meni ihmetellessä ja huilatessa, mutta nyt taas tuntuu että pikkuhiljaa alkaa palautua normi kuntoon...
No reissuhan oli varsin mukava ja oli hauska tutustua taas uusiin ihmisiin ja brasilialaisiin paimennuskisoihin ja harrastajiin. Ehkäpä joskus kirjoittelen tuosta reisusta matkakertomuksen erikseen.
Mut siis syynä tuolle reissulehan oli hakea uusi paimenpoika meille. matkaa kertyi kaikkiaan n.1600km halki Uruguayan ja eteläisen Brasilian.
Matka itsessään sujui hyvin ja nopeasti, koska tuon matkakumppanini (Uruguaylainen bortsukasvattaja) kaasujalka oli kovinkin raskas volkkarin mittari huiteli tuon reissun ajan pääsääntöisesti siellä 140km/h huitteilla kapeilla ja "hyväkuntoisilla" teillä. No ehjänä kuitenkin päästiin perille ja takaisinkin, joten turvallisestihan hän sitten ajoi. Yritin kyllä muutamaan otteeseen tarjoutua ajamaan, mutta hän ei autoaan kuulemma ikinä anna muiden ajaa, kun ei luota muiden ajotaitoon. Tuli siinä matkan aikana muutamaan kertaan jo syntejään anteeksi pyydettyä... Mutta nythän on sitten taas hyvä jatkaa puhtaalta pöydältä:)
Zicon kasvattajahan oli meille sitten varannut majoituksen aivan järkyttävän hirveästä hostellista, tosin ei se nyt kyllä paljon mitään maksanut, mutta ei siellä nyt oikein nukkuakaan pystynyt. Suihku kuitenkin löytyi ja sieltä tuli jopa lämmintä vettäkin. Jo perjantai iltana käytiin päivällisellä kisapaikalla, jonne jo kaikki kisaajat olivat tietysti paikalle saapuneet. Ja siellä sitten tietysti paikalliseen tapaan suudeltiin ja halailtiin kaikki läpi, syötiin hyvin ja viimein sitten joskus yhdentoista maissa pääsi nukkumaan...
Aamusta taas ylös ja pikaisesti pikakahvit naamaan ja kisapaikalle jossa tietty aamiaiseksi grillattua lihaa ja lihaa ja lihaa... Erona kyllä Uruguaylaiseen ruokakulttuuriin oli ehkä se että makuja käytetään enemmän ja myös salaattia ja kasviksia on runsaasti tarjolla mutt yllä kaikki ruuat perustuu siihen, että lihaa varattan aina varmaa joku 1/2kg. per syöjä.
Koko päivän kun siinä sitten tuli katsottua kisoja, kuunneltua espanjaa, portugeeesia ja onneksi myös muutama tyyppi osas englantiakin, oli illalla kisojen päätyttyä kuuden maissa jo suomalaispojan takki aika tyhjä ja täysin valmis sänkyyn ja nukkumaan.
Eihän se nyt tietenkään vielä käynyt, koska illanviettohan oli siinä vasta alkamassa ja päivällinen yhdeksältä...
Sunnuntaina paimennettiinkin sitten nautoja ja onneksi kisapäivä päättyi jo puolenpäivänmaissa, joten päästiinn ajissa lähtemään kohti kotia...
Kisoista sen verran, että ne sujui suurinpiirtein samalla tapaa kuin suomessa ja samoilla säännöillä. Taso oli kovin vaihtelevaa oli paljon hyviä, mutta myös vähemmän hyviä koiria. Suurin poikkeus radassa oli ehkä pitkät hakumatkat : n 300/400/500m...
No reissuhan oli varsin mukava ja oli hauska tutustua taas uusiin ihmisiin ja brasilialaisiin paimennuskisoihin ja harrastajiin. Ehkäpä joskus kirjoittelen tuosta reisusta matkakertomuksen erikseen.
Mut siis syynä tuolle reissulehan oli hakea uusi paimenpoika meille. matkaa kertyi kaikkiaan n.1600km halki Uruguayan ja eteläisen Brasilian.
Matka itsessään sujui hyvin ja nopeasti, koska tuon matkakumppanini (Uruguaylainen bortsukasvattaja) kaasujalka oli kovinkin raskas volkkarin mittari huiteli tuon reissun ajan pääsääntöisesti siellä 140km/h huitteilla kapeilla ja "hyväkuntoisilla" teillä. No ehjänä kuitenkin päästiin perille ja takaisinkin, joten turvallisestihan hän sitten ajoi. Yritin kyllä muutamaan otteeseen tarjoutua ajamaan, mutta hän ei autoaan kuulemma ikinä anna muiden ajaa, kun ei luota muiden ajotaitoon. Tuli siinä matkan aikana muutamaan kertaan jo syntejään anteeksi pyydettyä... Mutta nythän on sitten taas hyvä jatkaa puhtaalta pöydältä:)
Zicon kasvattajahan oli meille sitten varannut majoituksen aivan järkyttävän hirveästä hostellista, tosin ei se nyt kyllä paljon mitään maksanut, mutta ei siellä nyt oikein nukkuakaan pystynyt. Suihku kuitenkin löytyi ja sieltä tuli jopa lämmintä vettäkin. Jo perjantai iltana käytiin päivällisellä kisapaikalla, jonne jo kaikki kisaajat olivat tietysti paikalle saapuneet. Ja siellä sitten tietysti paikalliseen tapaan suudeltiin ja halailtiin kaikki läpi, syötiin hyvin ja viimein sitten joskus yhdentoista maissa pääsi nukkumaan...
Aamusta taas ylös ja pikaisesti pikakahvit naamaan ja kisapaikalle jossa tietty aamiaiseksi grillattua lihaa ja lihaa ja lihaa... Erona kyllä Uruguaylaiseen ruokakulttuuriin oli ehkä se että makuja käytetään enemmän ja myös salaattia ja kasviksia on runsaasti tarjolla mutt yllä kaikki ruuat perustuu siihen, että lihaa varattan aina varmaa joku 1/2kg. per syöjä.
Koko päivän kun siinä sitten tuli katsottua kisoja, kuunneltua espanjaa, portugeeesia ja onneksi myös muutama tyyppi osas englantiakin, oli illalla kisojen päätyttyä kuuden maissa jo suomalaispojan takki aika tyhjä ja täysin valmis sänkyyn ja nukkumaan.
Eihän se nyt tietenkään vielä käynyt, koska illanviettohan oli siinä vasta alkamassa ja päivällinen yhdeksältä...
Sunnuntaina paimennettiinkin sitten nautoja ja onneksi kisapäivä päättyi jo puolenpäivänmaissa, joten päästiinn ajissa lähtemään kohti kotia...
Kisoista sen verran, että ne sujui suurinpiirtein samalla tapaa kuin suomessa ja samoilla säännöillä. Taso oli kovin vaihtelevaa oli paljon hyviä, mutta myös vähemmän hyviä koiria. Suurin poikkeus radassa oli ehkä pitkät hakumatkat : n 300/400/500m...
"Viihtyisä Majatalo"
vasémmalla kulkupelimme
maisemaa kisapaikalta
Ykkösluokan haku, lampaat jossain tuolla kaukana...
Sisarkset Samba & Zico
Ja ihanan hirveä, hirveän ihana Brasilian tuliainen, Zico.
perjantai 7. syyskuuta 2012
Aamu aloitettiin reissulla San José:hen. Herra jatettiin sinne eraan tuttavan luokse ja he lahtivat sitten yhdessa kohti Etela-Brasiliaa... autolla. Kuulostaa extreme-reissulta? Kylla se varmaan on sita. Kuski ajoi kuulemma kovaa ( 140-160 km/h) ja perilla olivat sitten n.8 h lahdon jalkeen. 760 km matkaa rajanylityksineen... No onneksi ovat perilla ehjana. 350 pesoa muuten ostaa antelin liittymassa vastaanotettua puhelua brasiliassa n. 13 minuuttia. Onneksi "hotellissa" on langaton verkko, jolla varmaan saadaan sitten ilmainen yhteys viikonlopun aikana. On se mielenkiintoista kuulla miten siella menee..
Kun oltiin saatu mies jatettya matkanlahtopaikalle suunnattiin takaisin kotiin, kauppaan ostamaan syntymapaivalahja pojan luokkakaverille ja kouluun. Onneksi syntymapaivajuhla vietetiin koulussa, ettei tarvinnut enaa koulun jalkeen lahtea mihinkaan bileisiin... Olisi vaatinut minulta vahan turhan paljon keskittymista nain perjantaina. Sita huomaa perjantaina olevansa jo sen verran vasynyt, ettei oikein tuo kielen kanssa skarppaaminen enaa luista. Pojan kun sai kouluun sai tehtya toita tehokkaasti iltapaivan ajan. Tarkkana sai olla, etta oli kuitenkin suurinpiirtein oikeaan aikaan koululla hakemassa!
Ilta meni melko lailla omalla painollaan piirrellen ja ilmapallolla leikkien. Sai muuten poika syntymapaivilta lahjaksi DVD:n missa oli elokuva ja muutama muukin piirretty. Se taalla on ilmeisesti syyta muistaa, etta jos jarjestaa lapsen syntymapaivajuhlan, on syyta olla amerikkalaisille ainakin tuttu party favor kaikille lapsen vieraille kotiin vietavaksi. Nailta juhlilta tuliaisiksi kotiin oli tuon DVD:n lisaksi pieni kassillinen "rimpparamppaa", ihastuttavaa muovitilpehooria, milla kukaan ei tee mitaan muutaman leikkikerran jalkeen.
Pitanee tasta suunnata nukkumaan, jotta huomenna taas jaksaa touhuta taydella teholla...
Ai niin... tanaan taisi olla Jaana-tatin syntymapaiva: onneksi olkoon, postimiesten lakko jatkuu edelleen!
tiistai 4. syyskuuta 2012
Odottelua...
Niinhän se viikko taas on hurantanut ja viikonloppu meni ja maanantaikin jo selätettiin...
Perjantaina piti katon korjaajien tulla jatkamaan, no arvatahan tuon saattaa, eipä näkynyt ei. Lauantai- aamuna oli keittiön patteri sylkäissyt vedet pihalle, tiskikone jätti vedet sisään, sunnuntain vataisena yönä lämminvesi systeemi sylki vedet lattialle... Että sellaista pientä.
No maanantaina piti puutarhurinkin tulla, no tänään tiistaina hän sitten kuitenkin saapui ja nyt on "pihanurmi" sentään taas lyhyt ja siisti. Ensi kerralla sitten leikellään kuulemma pensaatkin.
Eilen jo näytti hetkellisesti, että katon korjauskin alkaa edistyä mutta eipä ne muuta saanut aikaiseksi, kun jonkun härvelin nostettua katolle. Kait se on olevinaan joku nosturi, vintturi tai mikä nyt vaan.
No odottelen siis täällä nyt kattoukkoja ja patterinkorjaajaa, joka kait tänään ehkä iltapäivällä saapuukin tai ainakin poikkeuksellisesti meille ilmoitettiin ettei vielä aamulla sovittuun aikaan ehdi.
Kaikesta huolimatta ei tässä nyt kauheasti ketuta, vaan jälleen kerran Uruguayan aurinko pelastaa kyllä lämmöllään ja valollaan kaiken.
Tuplakin on jo terve ja tänään koulupäivä taas edessä.
Loppuviikosta onkin minulle luvassa extreme matkailua paikallisen kaverin
kanssa, perjantaina autolla halki Uruguayn ja Eteläisen Brasilan ja sunnuntaina takas. Majoitus missälie... Pikkusen alkaa jo ehkä jännittää, mut ehkä tuliaiset on sitten tuon matkan arvoisia.
Ja matkailuhan avartaa vai miten sitä nyt sanotaan:)
Perjantaina piti katon korjaajien tulla jatkamaan, no arvatahan tuon saattaa, eipä näkynyt ei. Lauantai- aamuna oli keittiön patteri sylkäissyt vedet pihalle, tiskikone jätti vedet sisään, sunnuntain vataisena yönä lämminvesi systeemi sylki vedet lattialle... Että sellaista pientä.
No maanantaina piti puutarhurinkin tulla, no tänään tiistaina hän sitten kuitenkin saapui ja nyt on "pihanurmi" sentään taas lyhyt ja siisti. Ensi kerralla sitten leikellään kuulemma pensaatkin.
Eilen jo näytti hetkellisesti, että katon korjauskin alkaa edistyä mutta eipä ne muuta saanut aikaiseksi, kun jonkun härvelin nostettua katolle. Kait se on olevinaan joku nosturi, vintturi tai mikä nyt vaan.
No odottelen siis täällä nyt kattoukkoja ja patterinkorjaajaa, joka kait tänään ehkä iltapäivällä saapuukin tai ainakin poikkeuksellisesti meille ilmoitettiin ettei vielä aamulla sovittuun aikaan ehdi.
Kaikesta huolimatta ei tässä nyt kauheasti ketuta, vaan jälleen kerran Uruguayan aurinko pelastaa kyllä lämmöllään ja valollaan kaiken.
Tuplakin on jo terve ja tänään koulupäivä taas edessä.
Loppuviikosta onkin minulle luvassa extreme matkailua paikallisen kaverin
kanssa, perjantaina autolla halki Uruguayn ja Eteläisen Brasilan ja sunnuntaina takas. Majoitus missälie... Pikkusen alkaa jo ehkä jännittää, mut ehkä tuliaiset on sitten tuon matkan arvoisia.
Ja matkailuhan avartaa vai miten sitä nyt sanotaan:)
Pääsi tuo vaimokin koirien kanssa viikonloppuna sauvomaan ja palatessa silläkin mukana vain yksi koira...
maanantai 3. syyskuuta 2012
Meilla on ollut tapana lahettaa syntymapaivakortteja syntymapaivasankareille.... ainakin niille, joiden syntymapaivat satutaan muistamaan, tai joskus jopa muistamaan kalenterista asiaa tarkistamaan. Koska viime viikolla postimiesten lakko jatkui edelleen, on todettava, etta jai taas yksi syntymapaivakortti lahettamatta: Olen pahoillani Oona. Laitoin kuitenkin aidille sahkopostissa skannauksen siita kortista, jonka olisit saanut! Eivat he nimittain suostuneet ottamaan edes niita vastaan siella poistissa, jotta tulisivat perille sitten joskus. Kun ei, niin ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)