Ja taas se on se perjantai...

Vaikka siis minullehan noilla päivillä ei nyt niin väliä ole kaikki samanlaisia paitsi onhan tuo rakas vaimo tietty sitten viikonloput kokopäivän täällä meidän kanssa.:)
No joo, paljon on taas tapahtunut eikä paljon ole kirjoitella ehtinyt kun on niin hirveen kiire...
Keskiviikkonahan minä sitten Tuplan kanssa suunnistin heti aamusta kohti Montevideota ja tarkempi osoitehan oli Carrasco Aeropuerto. Tarkoituksena mennä siis Mummia ja Ukkia vastaan.
No mehän sitten mentiin ja tietty varmistettiin mummin vollotus hienolla kyltillä joka tiistai-iltana askarreltiin. Ja kyltissä siis luki W:n mummi ja ukki ja Tuplishan tätä kylttiä siinä piti käsissään saapuvien matkustajien aulassa muiden taksareiden seassa...Hetken siinä Tuplis ehkä mietti mummin ja ukin nähtyään että mitähän, kunnes hymy irtosi ja oli miltei kun jouluna konsanaan...
No mummi ja ukki siis löytyi helposti lentoasemalta ja ei kun keula kohti Coloniaa ja uutta joulua ja kyllähän sitä riemua pojalla riitti, kun matkalaukkuja avattiin, oli niin paljon hienoja tuliaisia, joten kiitos niistä kaikille niitä lähettäneille ja erityiskiitos traktoripaidan lähettäneille kummeilleni, se paitahan oli heti siltä istumalta vaihdettava päälle...
Ja taas siis muistaa miltä se maistuu tuo ruisleipä, vielä jos saunan joku tajuais tullessan tuoda.:)
No joulua oli odotettavissa torstaina lisää, kun nyt viimein meidän muuttokuormakin oli saapumassa klo 11.00:) ja sieltähän se nyt sitten vimein näytti saapuvan miltei ajoissa. 13.00 kaartoi kuorma-auto meidän portin eteen ja tietty juuri silloin kun minun oli lähdettävä viemään W:tä kouluun onneksi mummi ja ukki nyt juuri sattui olemaan paikalla ja ei kun laatikot sisään. Ja varsin positiivisena yllätyksenä voisin todeta kaikkien tavaroiden, mitä matkaan tuli laitettu saapuneen myös perille ja vieläpä ehjänä.
Myös minun upouudet kävelysauvatkin ovat saapuneet, joten enköhän minä huomenna aamulla hämmästytä paikallisia sauvomalla pitkin rantaviivaa...
Ja koulun jälkeen siis Tuplalla taas Joulu, kun kaikki jo kaksikuukautta kadoksissa olleet lelut olivat jotenkin ihmeellisesti saapuneet suomesta tänne. Ja siis kait me oikeasti ollaan jo reilu kaksi kuukautta täällä asustelleet.

Tuplis ja uusi traktoripaita, sekä "Pablo" W:n uljas uusi ratsu:)

Tänäänhän olikin vuorossa tutustumista kaupunkiin ja erityisesti rautakauppoihin ja lähinnä oltiin siinä sitten lapsen hiekkalaatikko tarpeita haeskelemassa ja olihan sitä kaikkea muutakin hankintalistalla.
No yhdestä kaupasta porakone, yhdestä saha ja siis oikeasti yhdestä sitten ne ruuvitkin. Näin Suomalaisena vois äkkiää kuvitella ostavansa rautakaupasta ruuveja, puuta, sahan, ym... mutta hei me ollaan Coloniassa Uruguayissa ja ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole. Onneksi nyt ensimmäisestä rautakaupasta osasivat neuvoa kauppaan josta ruuvejakin saa. ja siis nekin myytiin yksitellen ei siis paketissa eikä kiloittain, vaan myyjä siinä laski ne hittaasti, mutta varmasti... ja 50 tuli pussiin, jokaista kokoa. Toivottavasti ne ei kovin meille suuttuneet, kun taidettiin ostaa koko kylän ruuvit samalla kertaa:)
Hiekkalaatikon puutavaroita ei vielä tänään saatu, mutta mahdollisesti ne ovat valmiina sitten mañana media dia... tai sitten ei. Jännityksellä odotan mitä se ukki mahtoi hyvällä espengvenroutssuomella tilata:) olin siis itsekin kyllä mukana, yhtään sen enempää asiasta ymärtämättä. Mutta huomenna...

Suomalaisittain normaaliin tapaanhan sitä mentiin agilityn takia satojen kilometrien päähän ja matkustettiin epäinhimillisiin aikoihin... lähdettiin ennen auringon nousua ja kotona oltiin taas auringon  laskun jälkeen... Eihän siinä mitään, mutta kun sunnuntain jälkeen tulee aina väistämättä maanantai, joka tällä kertaa alkoi sillä, että keittiön lavuaarin alta irtosi putket ja vedet tuli tietenkin kaikki lattialle. Täydellinen aloitus maanantaiaamulle! Yritin siinä hieman mopata, ettei pojista kumpikaan kalloaan halkaisisi aamutoimien yhteydessä, mutta pian totesin, että vettä oli aivan liikaa ja asensin vain varoittavat esineet tielle ja ilmoitin, että keittiössä on sitten tulva.. Koska menen kyydillä, ei ole aikaa jahnustaa.. eikä siis siivotakaan, oli tulva tai ei.
Töihin mennessäni olin varsin iloisella tuulella! Ja tavaroidenkin piti tulla tänään - ja lehmäthän lentää... Kuka ihme teille on sellaista sanonut? Tiedän aikataulun, kun suunnitellaan tämän viikon ajota iltapäivään mennessä.... blah,blah,blah.... ja sitten toisen potkaisun jälkeen sain tiedon, että heillä on ilo ilmoittaa toimittavansa tavaramme torstaina klo 11 kotiimme. Saapa nähdä taas. Ja päivä senkun vaan paranee! Kotiin lähtiessä puhelin soi ja Directv:n kaveri ilmoittaa olevansa portilla, mutta kukaan ei ole kotona. No ei kai siellä ketään ole kotona, kun on aika hakea poika koulusta! Odota 15 minuuttia ( täällä voi sanoa ihan ilman mitään tunnon tuskia, että odota siinä, joku tulee kohta) Tämä oli päivän ensimmäinen ja ainoa positiivinen yllätys. Olivat paikalla jo tänään vaikka antoivat ajaksi ma tai ti, joka käytännössä olisi voinut tarkoittaa ke tai to... Kyllä siihen menikin sitten aikaa... oli haasteellista saada johdot paikalleen ja tekeminen muutenkin kaikessa katolla kiipeämisessä, kun tuulikin alkoi jo yltyä ja talon väki ei tajunnu valoja laittaa päälle vaikka pimeääkin alkoi jo olla. No, saivat kuitenkin laitettu kaiken valmiiksi ja sitten minä siinä katselin, että missäs se meidän hieno boxi, jolla piti voida nauhoittaa 100 h ohjelmaa... no ei teille ole sellaista tilattu! No eipä tietenkään! Mitenkäs me nyt sellaista oltais edes kuviteltu tilaavamme, kun nuo voi hyvin katsoa nuo ohjelmat vaikka keskellä päivää, kun tulevat prime time Columbia, eli täällä ihan huonoon aikaan! No eihän se asentaja parka sille asialle mitään voinut, mutta huomenna ohjelmassa siis valitusreissu ja mahdollisesti uusintakäynti asentajille... jotka kaikesta valittamisestani huolimatta antoivat molemmat poskisuudelmat minulle lähtiessään... eipä suomalainen lautaskanavien asentaja saisi tuollaisesta käytöksestä kuin mustan silmän ja ehkä haasteen, mutta täällä se on ihan normaalia toimintaa... kai. No tutkailtiin siinä sitten niitä kanavia, joita näkyy ja todettiin, että selaillaan vähän ja selvitellään mitä on tarjolla... käytiin välissä suihkussa ja tultiin takaisin nauttimaan kanavista, joita ei sitten enää näy! Tällä tuulella ei tietenkaan olisi mikään ihme, vaikka koko lautanen olisi tullut alas katolta... en toki sitä nähnyt kursorisessa pihan tarkistuksessa, mutta valojahan siellä ei ole riittävästi kuitenkaan siihen hommaan, joten odottakoon aamuun se. Nyt kun on tuullut jo hetken, niin onhan se jo aika, että naapuritalon hälyttimetkin soi, joten ei ole asiaa vielä nukkumaankaan.
Ei ole mennyt ihan putkeen tämä maanantai.. mutta toisaalta tästä nyt ei oikein paljoa enää ole noita suuntia, joten odotetaan sitä tiistaita ja varsinkin keskiviikkoisia vieraita. ;)

Tässä vielä todellinen univesaalipistoke, joka asentajilla oli käytössään.

Aksakisoissa

No viimein se sunnuntai koitti ja vuorossa oli siis meidän ensmmäiset kisat Uruguayissa, kello soimassa 04.30, jotta ehditään varmasti ajoissa kisoihin.
No joo, oltiin perillä kisapaikalla n.08.30 suomalaiseen tapaan puoltatuntia ennen, hyvissä ajoin, mutta yllätys yllätys, paikallahan ei tietysti ollut vielä ketään muita, joten kerran ajeltiin ohikin, kunnes sitten kartasta varmisteltiin paikka, käännyttiin ympäri ja ei kun Chervolla kisapellolle...
Joo oikeasti paimennuskisathan tuolla pellolla olisi voinut hyvinkin pitää, mutta agilitykisat, no jos Suomessa kisapaikka olisi tuollainen olisi kyllä samantien kaikki nettipalstat tukossa:) Nurmialusta kuitenkin.
Mutta alkoihan sieltä sitten porukkaakin paikalle saapua ja eäinlääkärintarkastuskin alkoi siinä 09.20 joka piti siis sisällään tämän jo virallisella tarralla varustetun virallisen eläinlääkärin allekirjoittaman ja viralliseksi leimaaman terveystodistuksen vielä kerran yhdellä leimalla virallistettavan.
No paperit oli nyt sitten kunnossa joten, ei kun rataa rakentamaan, siis kyllä. täällä kilpailijat rakentavat itse radan, tuomari vain näyttää mihin esteet laitetaan ja... Pitäiskö ottaa Suomeen tästäkin mallia ei tarvisi talkooväkeä, kun kisaajat itse hoitavat hommat. Ja tietysti ykkösluokan tuomari ei vielä ollut saapunut auto-ongelmien takia niin kisat alkoivat sitten kakkosilla, luonnollista eikö?
No juu radat oli viimein hinkattu valmiiksi, jonka jälkeen aloin odottelemaan numerointia. No ei vielä, kaikki saavat nyt mennä vielä hiukan treenaamaan radalle, ottaa keppejä ja kontakteja...
No viimeinkin numerointi ja rataantutustuminen, joka tehtiin ihan kuin kotisuomessakin. ja Viimein kisat pääsivät vauhtiin. Meidän luokassahan oli ilmoitettu vain kaksi koiraa, siis Saimi ja joku Dopperi sekä myös yksi medi sheltti...Mutta tietysti kaikki saivat suorittaa radan myös ykkösluokkalaiset ja ns. pentu- ja aloittelevatkisaajat. Miettikääpä tilannetta vaikka Suomessa :)
Ja tietysti kaikki muutkin jotka olivat paikalla koiransa kanssa tekivät radan ja tuomarikin, ilman muuta.
No näin sitä päivää sitten vietettiin ja toinen tuomarikin saapui viimein paikalle ja ykkösetkin pääsivät kisailemaan virallisesti. Tietysti me myöskin saatiin sitten kokeilla noita ykkösen ratoja tai toista, koska meidän piti sitten jo lähteä kaupan kautta kotia kohti, kellon ollessa jo 02.00 pm ja tällöin oli vielä yksi ykkösten kisa käymättä. Tähän asti siis oli käytetty viisi tuntia ja ilmoitettuja koiria 11 kpl. joilla kaikilla kaksi siis oikeasti kaksi starttia siis yht. 22 starttia ja viisi tuntia.
No hauska päivä kuittenkin ja paljon tuttuja nähtiin ja tietysti kaikki ihmiset ketä me ei vielä tunnettu tai oltu nähty tulivat esittelemään itsensä tai sitten heidät esiteltiin, suukkojen kera tietty.). Koska ollaanhan me täällä aksakentillä jonkinlainen "Nähtävyys": Suomalainen kaveri ja bc:), vaikka en kyllä todellakan en sitä suomalaista huipua ole lähelläkään.
Vaikka itse kisat kuitenkin meni meiltä täysin penkin alle tulokset 5 & hyl jäi ihan hyvä fiilis ja kuukauden päästä taas uudetaan. Myöskään palkintoja ei muuten näissä kisoissa jaettu tai ehkä se tehtiin sitten joskus illalla kun me ei enää oltu paikalla...
Ehkäpä tein itse viimeksi heille liian vaikean treeniradan, koska meidän rata oli todella haastava ja itseasiassa mielipuolinen vauhtisuorien ja takaakiertojensa kanssa. Ykköstenrata en sijaan oli jo ihan ok, joskin kyllä sanoisin, että vaativuutta oli enemmän kun ykkösillä Suomessa.

Uruguayin "kansallisrotu Uruguayin Chimarron" hyppäämässä.

Paikallinen ykkösluokan bortsu, joka ehkä minun mieleen jäi kisojen pärhaimpana suorituksena eilen.

Saimi ja taustalla kisatoimisto.

Aksakisoihin valmistautumista...

Joo siis oikeasti, valmistautua pitää ja huolella. Nythän meillä siis on noi rokotusasiat kunnossa ja noin muutenkin hommat hanskassa ja eilen sattui taas sateeton päiväkin, joten päästiin treenaamaan ihan oikeastikin lajiakin ja hauskaa olikin. Saimi sai myös kokeilla Uruguaylaista lainaohjaajaa, joka kovin ensin kyseli miten sitä tulee käskeä ja mitä mikäkin on suomeksi... Siis ei mitään kieliongelmia ja taas tuli todistettua, että koira todella menee minne sitä vie eikä sinne minne sitä käskee menemään... Joten se siitä kieliongelmasta vaikkakin Saimin virallinen nimihän vahvasti suuntaa espanjaan, joten josko se kuitenkin ymmärtää...
No tänään kuitenkin käytiin sitten hakemassa virallisesta kunnan virallistamiskonttorista virallinen virallistamistarra, jolla virallistetaan eläinlääkärin todistus sitten viralliseksi, jotta virallisissa kisoissa virallinen eläinlääkäri pystyy toteamaan Saimin sitten virallisesti terveeksi ja kykeneväksi osallistumaan virallisiin kilpailuihin. Siis joo oikeasti täytyy käydä ostamassa kyseisestä konttorista tarra, joka sitten liimataan tähän eläinlääkärin todistukseen (jos me nyt se sitten oikeasti huomenna saadaan), jotta todistus on kelvollinen ja Saimi siis seuraavat 30vrk. sitten terve, kävi mitä kävi:) ja tietysti rahat pois...
No joo seuraavaksi siinä sitten kyselemään W:n huonekaluja joiden piti olla valmiina jo tuossa kuun puolivälissä, mutta yllätys yllätys eipä ole kuulunut ei näkynyt.
Kas kummaa ukkonenhan se sitten oli iskenyt kait puuvarastoon tai johonkin vastaavaan ja polttanut samalla kaiken joten odotellaan sitten ainakin kuukaudenpäivät taas lisää. Eikä  tietenkään kukaan kyseisestä puusepän puljusta mitään vaivautunut ilmoittamaan saatikka sitten vastaamaan meidän sähköpostikyselyihin.
Voisin miltei vaikka lyödä vetoa, että huomennna kun mennään taas sinne eläinlääkäriin niin siltä on kynät loppu  tai muuten vaan ei enää pysty kirjoittamaan ja meiltä jää nämä kisat väliin. no onneksi tuo virallistamistarra on kuitenkin voimassa pitkään tai siis niin kauan kunnes sen ekan kerran ell.todistukseen liittää. ja siitä  sitten sen 30 päivää eteenpäin.. Ja siis onhan minulla itsellä tuo virallinen kaavake ja virallistamistarra, joten eiköhän me viikonloppuna startata kaikesta huolimatta.
Joo ja saapuihan mulle sitten tuo kilpailukutsukin, jonka hyvin voisi lähettää kaikille kitiseville kirjoittelijoille suomalaisilla nettipalstoilla. Siis kisat alkaa 09.00 ell. tarkastuksella ja tällöin kaikkien on oltava paikalla luokasta riippumatta. 09.30 radan rakennus ja tutustuminen ja kisat alkaa siis 10.00. Joten siis myös olettaa sopii, that kaikki kilpailijat osallistuu myös radanrakennukseen...loppuu milloin loppuu ja kestää mitä kestää.
Ja tietysti mausteena tuohon kisakutsuun, siinä oli myös mainittu paikalla olevan "buffa" josta saa hampurilaisia ja muuta mukavaa ja syytä olisi ilmoitta jo nyt mitä meinaat syödä jos jotain meinaat syödä, jotta buffan pitäjän on helpompi sitten varata tarvittavat einekset.:) Ehkä kannattais ottaa mallia Suomessakin, ei tulisi hävikkiä ja mikään ei loppuisi keskenkään.

Autonpesua ja eläinlääkäriä...

Maanantaina siis piti alkaa etsiä Saimille eläinlääkäriä joka voi ja saa, siis omaa luvan kirjoittaaa todistuksen, että kyseessä on terve koira (katsoi suuhun ja silmiin) ja rokotukset ym...kunnossa.
Siis täällähän kilpaillakseen agilityssä tai ymmärtääkseni muissakaan lajeissa täytyy olla eläinlääkärintodistus joka on voimassa vain 30 päivää kerrallaan. Siis aivan oikein tuo lappu on haettava aina uudestaan joka toiseen kisaan...Ainankin aksakisoja täällä on kerran kuussa.
Ja siis kaikenhuipuksi nuo kisathan alkavat aina kuitenkin eläinlääkärin tarkastuksella ja siis kaikkien on saavuttava kisapaikalle viim. klo. 09.00 luokasta riippumatta kyseiseen tarkastukseen...
 No onnneksi uusi aksatuttumme järjesti kaiken ja minun tuli vaan saapua paikalle kera Saimin.
Tulipa sillä reissulla opittua taas jotain uutta, täällä koirat on rokotettava kerran vuodessa ja siis Saimin rokotuksethan olivat juuri muutama päivä sitten menneet vanhaksi. No onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, vaan piikki kylkeen ja perjantaina hakemaan todistus niin päästään kipailemaan sunnuntaina.
rokotusten lisäksi pitää myös olla tuore loishäätö joten jos aktiivisesti kisaa, niin kahden kuukauden välein tulee koira myös madottaa.
Sikäli hyvä että tämäkin asia selvisi nyt eikä esim. lentokentällä...
No siitä selvittyämme olikin aika autonpesun ja puhdasta tuli kuten kuvasta näkyy:

Sainpa myös viimein polttopuitakin tilattua ja aika ylpenä voin todeta onnistuneeni jo ajoituksessa, koska pyysin heitä tuomaan puut klo. 16.00 tietäen että poika  pääsee kotiin koulusta vasta 16.30 ja ollaan siis kotona vasta ehkä n. 16.45... ja hyvin ehdittiin. Mies vielä varmisti n. 16.30 olenko viiden minuutin päästä kotona koska hän saapuu puiden kanssa ja si si vastasin tietty ja arvata vain saattaa tuliko kaveri viiden minuutin kuluttua no no, taisi olla kello siinä 17.30 kun hän puineen viimein saapui, mutta minnepä minulla kiire:)

Tiistaina piti olla aksatreenit klo 18.00, mutta voi hyvänen aika... Aamulla siinä kymmenen maissa tuli pari pisaraa vetttä ja tietty miltei samantien viesti: Ei oikein voi treenata tänään kun on niin huono ilma ja treenit siis peruttu. No täällähän ei siis oikeasti kukaan myös vesi sateella tee mitään, jos nyt ei oikein muutenkaan mutta...Esimerkkinä siinä samalla kun ne ekat kaksi pisaraa osui minun otsalohkooni, pärähti naapuritalon raksamiesten mopot käyntiin ja työt tietty siltäpäivältä siinä... 

Kuudelta kyllä oli jo varsin aurinkoista ja treenata ois voinut ehkä vähän märälläkin nurmella...

No onneksi sain nyt viimein teetettyä ton alastulo kontaktin, joten päästään nyt oikeasti kontaktitreeniä palauttamaan uudelleen Saimin mieleen.

Niin ja kiilteleehän tuossa pihassa nyt viimein se astetta suurempi autokin. ei tosin farkku, eikä sellainen kun oltais haluttu, mutta sen verran suuri kuitenkin, että mahtuu vaunut paksiin ja paljon muutakin. ehkä jopa koirien häkkikin sosiolla sisään ja mallihan on siis Chevrolet Vectra...  

Elämä on Laiffii ja jokainen tsäänssi on mahdollisuus...

 Näillä eväillä ja 50/60 mahiksilla, sekä let's go meiningillä sitten suunnattiin heti lauantaiaamusta parturiin / kampaajalle.
Täällähän ei siis varata aikaaa moiseen toimintoon vaan marssitan ovesta sisään ja katsotaan, onko aikaa vai ei. No meillä kävi "hyvä" säkä ja päästiin molemmat miltei samantien käsittelyyn.
Ja varsin hienon hiustaiteilijan salongin sitten onnistuinkin meille ihan itse valitsemaan.
En ole meinaan ennen käynyt parturissa, jossa ensin hiukset pestään sen jälkeen leikataan ja vielä uusi huuhtelu, jonka jälkeen kuivaus ja (kampaus) ja tietysti näiden jokaisen toiminnon tekemiseen tarvitiin eri henkilö. joten siis kolme ihmistä tarvittiin minunkin suunnattoman valtaisan hiuksiston lyhentämiseen. Ja siis lopputuloshan oli se jotta onpa minulla ainakin miltei yhtä upea takatukka kuin eräällä suomalaisella mäkihyppääjä legendalla takavuosina...
No onneksi rouvan hiusten värjäys onnistui hiukan paremmin ja ei sitä 10 min leikkaustakaan voi moittia:) Saattaa olla jos nyt täällä vielä parturia tarvitaan, etsitään joku muu ja toivottavasti se meidän muuttokuorma jo vaikka saapuisi tälläviikolla niin minä pääsisin ehkä sitten tuosta takatukastakin eroon.
No joo, iltapäivästä sitten vuorossa agilitytreenejä itsensä El Coloradon opeissa, jotka tosin alkoi sitten kuitenkin Lumikon metsästyksellä. Tämä EL Coloradohan on kait tämän maan ensimmäinen ns. koirakouluttaja ja arvostettu semmoinen jo iäkkäämpi mukava herrasmies. Ja kait myöskin ensimmäinen agilitykouluttaja näillä main.
Tämä paikallinen ryhmähän koostui kahdesta, henkilöstä joista miehellä oli BC sekä Sakemanni ja naisella sitten joku nuorempi koira. Ilmeisesti hekään ei kuitenkaan vähään aikaan olleet treenanneet koska kun sitten esteitä sieltä "varastosta" kanneltiin tuli meitä vastaan puomin alta varsin kiukkuinen lumikkoemo pentueineen ja tämä Lumikko ei todellakaan ollut mikään pikkuinen söpöläinen vaan semmoinen reilu puolmetrinen hampaat irvessä kihisevä peto...
No eipä tuossa hätäpäivää, naapurista vaan isäntä kiväärin kanssa paikalle ja ongelma oli sitten sillä ratkaistu ja ei kun treenaamaan ja tehtiimpä kyllä sellaista rataa etten ennen ole moista nähnyt. Tuli ainakin piiiiiitkiä estevälejä ja omituisia lähestymiskulmia esteille treenailtua. Muhkukin pääsi tälläkertaan J:n kanssa mukaan treeneihin ja minullehan sitten, kun tietysti siinä hieman ohjeita jakelin El Colorado ilmoitti heti olevansa pomo já määräävänsä tällä kentällä:)
Agilityn tasohan nyt ehkä täällä on vähän kuin suomessa joskus 1900 luvun puolella tai 2000 alussa, mutta täällä kyllä on potentiaalia ja innostusta lajiin ja kehitys on kaiketi kuitenkin ollut aika huimaa viimevuosina. Ja onhan noissa naapurimaissa jo kuitenkin sitten ihan kansainvälistä menetystäkin niitetty.
No hauskaa oli kuitenkin nähdä taas vähän paikallista toimintaa ja tietty itse päästä vähän treenaamaan. Ja siis tämän El Coloradon loppukommenttihan oli meille selkeä täytyy vaan olla rauhallisempi ja siis enemmän Uruguaylainen niin hyvin menee...
Saadaan myös jatkossa mennä treenailemaan milloin vaan, joten eiköhän me hiukka taas Saimin kanssa palautella tuntumaa reilu vuoden tauon jälkeen ja kontaktitreenitkin näyttää taas jo ihan lupaavalta...
Ensi viikolla suuntaammekin sitten sunnuntaina Montevideoon agilitykisoihin, mikäli kisat nyt vaan järjestetään  Täällä kisojen järjestämiselle on asetettu minimäärä koirakoille joka on vähintään 15 ja vielä tällähetkellä ei kait ole tarvittavaa määrää koirakoita, mutta toivotaan. Ongelma on siis hiukka toisenlainen kuin Suomessa, jossa kisapäivät venyy valtavan pitkiksi suunnatomien starttimäärien takia. No en kyllä epäile hetkeäkään, etteikö ne kisapäivät täälläkin venyisi, mutta viikonpäästä siitä sitten enemmän

Positiivinen ylläri :)

Siis oikeasti, täällä voi jotain tapahtua nopeastikin, kun eilen aamulla soitin puutarhurille ja kysyin onko hän mahdollisesti saanut lähettämäni emailin, ( ja siis joo, täällä tuntuu olevan myös käytössä hassu tapa: Kun lähetät s.postia sen jälkeen on syytä kyseiselle henkilölle soittaa, ainakin jos odotat saavasi jonkunlaisen vastauksen.)
No kuitenkin hän lupasi tulla huomenna ja saapui sitten kuitenkin jo heti tunnin päästä ja piha nurmi on taas lyhyt ja siisti.
Tämähän on siis jo kolmas asia mikä täällä tapahtuu nopeasti. Ensimmäinen on auringonlasku, toinen säätilan muutos ja nyt siis kolmas...
Muhkun kanssa käytiin sitten myös sillä eläinlääkärillä, joka "osaa" puhua englantia, no ainakin vähän hän ehkä ymmärsi ja oli siellä sitten joku tyttö joka myös hieman yritti tulkata minulle, mutta suurin osa oli kuitenkin engspanjaa. Muhku kuitenkin on nyt paruntumaan päin ja lekurin mielestä kys. oli vaan joku allergian / matkastressin aiheuttama reaktio ja tulehtuneet rapsutus haavat, (koska olinhan tuonut koiran mukanani Australiasta saakka niinkun hän väitti ja kun sanoin että olen Suomesta hän kovin ihmetteli miten olin hakenut koiran Suomesta vaikka itse olen Australiasta). että kielitaitoinen juu, no jompikumpi meistä ei nyt sitten ehkä ollut:)
 Tiedä häntä mut tuntuu Poika nyt tuosta kuitenkin toipuvan ja iho näyttää jo ihan hyvältä. Eikä se nyt ainakaan tuohon Saimiinkaan ole tarttunut, joen Don't worry lainatakseni eläinlääkärin sanoja. Niin ja vieläkään tuo eläinlääkäri ei maksanut mitään:)
Seuraavaksi kinasinkin sitten paikallisessa "Supermarketissa" olenko Eestiläinen ja voinko asua Coloniassa...

Eläinlääkärissä...

Tai jossain vastaavassa, ei ihan mulle ton käynnin aikana valjennut oliko kyseinen rouva eläinlääkäri vai jotain muuta... No joo siis Muhkulla on riemuksemme ilmestynyt sellaisia "mätäneviä reikiä sinne tänne ja niitäpä sitten hoidattamaan". Erään ruotsalaispariskunnan kissat ( jonka luona oltiin itseasiassa lauantaina illallisella, joka oli siis muuten todella loistava illallinen) niin tai siis toinen kissoista oli saanut tänne tullessaan tämmöisen "ringworm" loisen/sienitartunnan jonka oireet olivat kait kovin samanlaiset ja siihempä sitten heti maanantaiaamusta eläinlääkäriin apua hakemaan. Hassuahan siis on että Saimi on tällähetkellä varmaan paremmassa karvassa kuin ikinä, koskaan. Turkki kiiltää ja on todella komea, Muhku sitä vastoin taas no joo... Ja luulisi tuon nyt tarttuvan kuitenkin.
Kuitenkin aamusta sitten heti varhain mentiin eläinlääkäriin (täällähän ei siis tietenkään aikaa varata vaan mennään vaan odottelemaan omaa vuoroa), no onneksi oltiin kait ekoja ja ei tarvinut odottaa vaan suoraan "lekurin pakeille", joka tietenkään ei puhunut sanaakaan englantia vaan taas oli  espanjaksi huitoen pärjättävä:)
No hän siinä sitten hetken tutkailtuaan oli kait sitä mieltä, että vois olla myös jotain puremia, tökkäs kait jonkun antibioottipiikin ja käski hakea apteekista jotain litkua reikiin, sekä tulla uudestaan keskiviikko iltapäivänä, jolloin paikalla on sitten eläinlääkäri joka puhuu myös englantia:)
Jännityksellä jäädään nyt odottelemaan mitä sieltä sitten keskiviikkona kuullaankaan, toistaiseksi kuitenkin Muhku on vielä hengissä ja ihan hyvinvoiva.
Niin ja hauskaahan tässä oli myös se, että tämä käynti ei maksanut mitään, kun on kuulemma vaan tällaista konsultaatiota.
Siinäpä sitten kotiin tultua katselin myös tota pikku W:tä ja hänen vointiaan ja kuumettahan se  näytti pojallakin olevan ja kun kerran ihan itse tahtoi nukkumaankin käydä keskellä päivää oli syytä pitää koulusta vapaata. Siis SL päivä:)
Sekin sinänsä oli kovin huvittavaa, kun rouva sitten soitti kouluun kertoakseen, että poika ei tänään tule, niin kovin siellä ihmettelivät: Senkö takia sinä nyt tänne soitit!, että semmoista tänään.

No nyt se talvi sitten tuli tännekin.

Tai siis no, ainakin kellot siirrettiin  täällä talviaikaan. Nyt siis aikaeroa Suomeen viisi tuntia ja kohta kuusi, kunhan Suomessa kesäaikaan siirrytään.
Vietettiin sitten tänään ensimmäistä "talvipäivää" tossa rannalla, auringossa löhöillen, sekä välillä viilentävässä vedessä pulahtaen ja siis toden totta. Kyllähän se taitaa nyt talvi olla, kun vesikin on jo niin kylmää, ettei siellä nyt mieluusti varttituntia pidempään viihdy. Siis ehkä joku 25 astetta,  ilman ollessa päiväsellä varmaaan siellä kolmenkympin tietämillä, Siis oivallinen talvipäivä. Selkeänä erona kuitenkin noihin kesähelteisiin tällähetkellä ainakin, tuntuu olevan tuo varsinkin iltaisin nouseva valtava kosteus. Nytkin tuo ilman  suhteellinen kosteusprosentti taitaa olla jotain 85%.
No huomenna alkaa taas uusi viikko ja uudet kujeet, saas nähdä josko vaikka tulevalla viikolla jo saapuisi se meidän muuttokuormakin, mutta tuskin nyt sentään vielä kuitenkaan. Vaan mikäpä tuolla nyt hoppukaan:)
Eihän se nyt kuitenkaan oo ollut matkalla, kun vasta pari kuukautta.

Isoja ja SUURIAKIN hähähämähäkkejä

No joo, tossa eilen siivoillessa törmäsin semmoseen mukavaan tulitikkuaskin kokoiseen hämähäkkiin, jonka sain kauniisti myrkytettyä ja luulin siis nähneeni ison hämähäkin niin kissanviikset.
Lähdettiin sitten Tupliksen koulun jälkeen hakemaan rouvaa töistä kotiin  (jotenkin tietty piti yrittää sitä eilisessä pikkusateessa kotiin kävelyä hyvitellä) niin siinä matkalla sitten törmättiin muutamaan semmoiseen oikeaan kunnon hämppyyn. Jotka siis oikeasti oli semmosia reilu nyrkinkokoisia ilman jalkoja. Ja jalkojen kanssa...
Siis uskottavahan se sitten on, kyllä niitä täällä on ja olkoot, kunhan en niitä kotona sisällä näe... Nimittäin siltä istumalta tämä poika ottaa seuraavan lennon Suomeen, sen verran kuvottavia otuksia ovat.
Joo ja meillä kävi tänään taas myrkyttäjä, ihan vaan kaiken varalta:)
Viimeviikon syksyntuntokin on taas väistynyt ja lauantaista asti on helteet meitä kiusanneet. Mittari pyörii päivisin siinä +30-35 astetta ja yötkin ovat lämpöisiä. Nytkin istuskelen kuistilla tätä kirjoitellssa kellon ollessa 21.10 ja sirkutus on korvia huumaava.
Hieman viikonlopun paimennuksia: Tai siis ehkä huomenna, kun tänään ei tunnu onnaavan...

Tuulta ja tuiskua:)

Taas maanantai ja uusi viikko ja uudet kujeet. Nukuttiinkin Tuplan kanssa tänään pitkään, kun tuo rankka viikonloppu aina vaatii veronsa.
Jo viimeviikolla näytti, että taitaa olla syksy tulossa, mutta kyllä taas on lämpöä riiittänyt, viikonloppuna ja tänään ainakin ( taisi olla jotain +35) ennen tätä pientä puhdistavaa sadetta.
Ja siis kuten kuvasta näkyy, kun täällä tuulee niin todella tuulee ja kun sataa, niin todella sataa ja yleensähän siis nämä molemmat tapahtuu kuitenkin yhtä aikaa...

Ja tietty tänään juuri tuon sateen aikana, saapui tuo minun rakas vaimonikin töistä pirteänä kävellen, raikkaan suihkun saaden, bussipysäkiltä kotiin, pienten viestintäongelmien vuoksi...

Ja siis katto ei enää oikeasti vuoda, eikä nää olkkarin ikkunatkaan, mutta meidän makkarissa kyllä vielä vesi työntyy ikkunoista suoraan sisään. Mutta ei kait sitä ihan kaikkea voi kerralla saada kuntoon, tai siis edes kahdella saatikka kolmella...

Paimennusta ja Agilityä...

Sekä ahtautumista Chevrolet Aveoon... No joo, jokainen voi kuvitella kuinka helposti saa mahdutettua ison koiraboksin lastenvaunut lapsen, kaksi koiraa ja kaksi aikuista ihmistä viikonlopputavaroidn kera kyseiseen kulkineeseen. No nythän tuli sekin koettua ja ihan hyvinhän me nyt sitten kuitenkin mahduttiin, kunhan vaunut purkasi ihan atomeiksi niin hyvin mahtuivat paksiin sen koiraboksin kanssa joka oli myös pakko ottaa mukaan, Koska Montevideosta löytyi ainoastaan yksi "hotelli" johon koiria sai ylipäätänsä mukaan ottaa, kunhan ovat häkissä...
Perjantai-iltana vielä tietenkin, tuosta meidän mainiosta tilavasta kulkineesta tietenkin puhkesi rengas, tai siis rautasahan terähän se siinä näytti törröttävän ja ilmat iloisesti suhisi ulos, kun tultiin reissueväiden ostoreissulta kotiin. No, ei kun Avikselle josta sitten neuvoivat paikkausfirman ja kas kummaa hehän paikkasivat renkaan samantien:)
Joten ei kun lauantaina keula kohti Montevideota ja Urkkilampaita katsomaan. Ennen laitumelle menoa käytiin vielä tsekkaamassa "hotelli", jok oikeasti oli siis aivan yhtä kamala kuin osasi odottaa tai vielä ehkä vähän karseampikin, mutta kait sitä nyt yhden yön ja varsinkin paimennuksen takia (puhun siis puhtaasti omast puolestani). Eikä siellä nyt kuitenkaan torakoitakaan tai siis ainakaan paljon tai ei nyt ainakaan kovin suuria...
No itse asiaan Ale johon olin naamakirjan kautta tutustunut saapui meitä hotellilta noutamaan ja hänen perässään stten ajeltiin = kaahattiin karseaa vauhtia kaupungin läpi, kohti laitumia.
Itse paimennuspaikka vaikutti mukavalta ja paikan omistava bordercollieita kasvattava jo iäkkäämpi ranskalaislady tuntui kovin ystävälliseltä niinkun kaikki ihmiset joita nyt tän lauantain aikana tavattiin ja kyllä heitä olikin paljon.
Saimi oli kyllä aika vallattomalla päällä ja pysähtyminen ja maahanmeno tuotti aikamoista päänvaivaa ja taisipa se pariin kertaan maistaakin, miltä mahtaa Uruguaylaisen lampaan takakintut maistua:) Lampaat oli aika helppoja tai siis aika saman tyyppisiä kuin Affet Somerollakin. Joskin ei ne kyllä oikein niitä muita koiria minään pitänyt tai kunnioittanut, mutta Saimin kanssa niitä ooli ihan hauska liikutella
Kovin paljon oli paikalla koiria ja muitakin ihmisiä tuli nuorien koirien kanssa lampaita jahtaamaan.
Koirat ylipäätään vaikutti aika mukavilta ja paimennusintoa olisi, ehkä tuo kouluttamattomuus tai siis osaavan kouluttajan ja kokemuksen puute näkyy kuitenkin ainakin vielä. Ja siis tällähän ei paimennusta oikeasti harrasteta paitsi nyt nämä muutamat ihmiset koirineen joita tavattiin, vaan ainoástaan tilallisten työkoirat siirtelee laumoja paikasta toiseen ja se on sitten kait siinä. Naapurimaassa kuulemma sitten jo kilpailujakin järjestetään, nähtäväksi jää suunnataanko Saimin kanssa vaikka Brasiliaan pamennuskisoihin.
Olipa talossa kolme aika suloista bortsunpentuakin...

Paimennuksen jälkeen oltiin jo aika poikki, olihan kellokin jo varmaan joain viiden-kuuden välillä mutta ei muuta kun keula kohti agilitykeskusta, jossa oli sitten tarkoitus treenata ja tutustua agilityihmisiin ja syödä sitten heidän kanssaan Asadoa illalla tai siis yöllä. No sielähän me sitten oltiin kuin suurimpiakin maailmanluokan tähtiä tai jotain vastaavaa ja kaikki tietysti esiteltiin ja suudeltiin ja ...
ja nin, no onhan meillä kuitenkin kaksi kolmosluokan koiraa, joita tästä maasta ei omasta takaa löydy ollenkaan... Agilityä on kait täällä harrastttu ehkä n. reilu kymmenenvuotta ja aikalailla tulee mieleen, kun itse kilpailu-uraa aloittelin joskus norfolkki Lillin kanssa:) Mutta kyllä seurassa oli myös muutama lupaava bortsun alku. JA ennenkaikkea kaikilla tuntui olevan varsin hauskaa koiriensa kanssa, sekun meillä Suomessa kuitenkin nykyään tahtoo joskus unohtua...
No hauskaa oli, ihmiset oli mukavia ja ruoka oli hyvää ja kaikin puolin onnistunut päivä, joka siinä jatkui sitten yli puolenyön kunnes meidän oli jo pakko suunnata hotellille nukkumaan.
Enkä kyllä ihan äkkiä muista milloin viimeksi olisin ollut niin väsynyt. Unikin tuli silmään samantien viihtyisästä hotellista huolimatta ja opa tää koko sunnuntaikin mennyt vaan ihmetellessä...
Videoita ja muuta tarkemin ehkä myöhemmin. Mañana...

Tupliksen eka koulupäivä

No niin tänäänhän se sitten koitti, tuo suuri päivä ja jännät paikat. Tai siis ainakin minua jännitti, Tuplista tuskin ollenkaan...Mutta kuitenkin joo.
Aamusta satoi "taas" vettä ja tuulikin puhalti aikalailla, joten olin jo ihan varma että uusi katontutkailu porukka ei varmaan saavu sovitusti paikalle. Siis kattohan vuotaa yhä ja taisin jo aiemmin mainitakin tuon edellisen remonttiryhmän korjausehdotuksen siis: Osta sateenvarjo.
 Mutta mitä kummaa, kait sitä joskus voi yllättyä positiivisestikin ja sieltähän sitten saapui:
Itse talon suunnitellut pääarkkitehti, urakoitsija, tämän sihteeri ja paikallinen vast.rak.mest. Harjakainen...Ja hetken siinä kierreltyään ja katseltuaan oltiin jopa ihan samaa mieltä jotta kyllä katto ja ikkunat vuotaa ja korjattavahan nuo on, joten ehkä ei sitten kuitenkaan tuon kattovuodon takia tarvi sitä sateenvarjoa ostaa.
Joskin he lupasivat tulla korjaamaan tuota kattoa "some sunny day", joten sitä odotellessa...

No takaisin tähän koulupäivään. Olin jo varautunut itse viettämään tuon koulupäivän Tuplan kanssa  koulussa, mutta eipä tarvinnut, vaan ehkä vaikeimmaksi hetkeksi muodostuikin hetki, kun piti lähteä kotiin. Koululle saapuessamme hetken aikaa poika roikkui jalassa kiinni ja pyysi syliin, mutta hetken päästä jo vilkutti vaan ja huusi heippa Iskä. Niimpä jätin sitten pikkumiehen sinne latinojen keskelle ja itse miltei nurkan  taakse itkemään...No eka "päivä" oli kuitenkin mennyt hyvin, eikä mitään ongelmia ollut, päinvastoin opet koululla olivat aikalailla myytyjä tuolle pienelle sinisilmälle. Ja käsittämästi Tuplis joka ei todellakaan voi sietää koskettelua ja suukottelua ym. ylimääräistä läheisyyttä vierailta ihmisiltä, kotiin lähtiessä paikalliseen tapaan hymyillen antoi opettajatädeille poskisuukot ja huuteli vaan Chao chao!!
Ja huomenna taas innolla uudestaan:)
Tässä vielä pikku koululainen lähtökuopissa kotipihalla reppu selässä:

Kovin taisi kuitenkin olla rankka tai ainakin väsyttävä päivä W:llekin, koska hän meni ihan ilman mukinoita  illalla nukkumaan ja vetelee sikeitä vieläkin, kellon ollessa jo 09.00...