Hyvää ja "rauhallista" Joulua !!!

Suomen Turku lienee jo julistanut Suomeen joulurauhan, joten rauhaisaa joulua sinne pohjoiseen.

Täällähän tuo joulurauha on rauhasta kaukana ja ilotulitteet on jo paukkuneet useamman päivän, illan tulituksia kauhulla odotellen, ainakin Saimi raukka varmaan vihaa tätä maata tällähetkellä enemmän kun mitään...Se kun ei noiden paukkujen kanssa oikein viihdy.
Lomat on nyt lomailtu ja kyllähän tuo Punta Cana, Dominikaanisessa oli aikas mahtava paikka lomailla ja rentoutua, siis ihan vaan olla ja huilailla. Eikä turkoosissa kirkkaassa ja lämpöisessä vedessäkään mitään vikaa ollut:)
Uitiin vuoron perään altaaassa ja meressä, lötköiltiin altaan reunalla ja rannalla... Paikallisia sikareja ja Pina Coladaa rommin kera unohtamatta.

Uintia meressä

Ja altaalla

No hieman tietty pieniä aktiviteettejäkin kokeiltiin, ajeltiin pienellä  "James Bond" veneellä pitkin rantaviivaa ja välillä pysähdyttiin snorklailemaan hetkeksi, niin ja käytiin delffiinien kanssa uimassa.

Suukko Tonylta Tuplalle

Suukko Tuplalata Tonylta

Välillä piti hiekkaankin kaivautua

Kun nyt vielä onnistuisin saamaan nuo kuvat kaikki siirrettyä koneelle niin ehkä sitten lisää kuvia ja tarinaa reissusta.
Kotonahan meitä odottikin helvetilliinen lauma muurahaisia... No nyt parin päivän taistelun jälkeen näyttää jotta ovat ehkä ainakin hetkeksi häipyneet...

Agilityn Uruguaynmestari 2013 !!!

Lauantaina käytiin viimeinen osakilpailu ja taisto Montevideossa, Uruguayn agimestaruudesta ja Saimin kanssa korjattiin potti kotin. Näin ollen Uruguaylla on nyt sitten Suomalainen agilitymestari 2013!!!
Sunnuntaina sitten juhlittiin oikein ilmapallojen kera mestaruutta ja samalla tietysti myös Saimin 7v. synttäreitä.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi !

 

 

 Meillä talo on taas hetkeksi hiljentynyt kauden ensimäisen turistiryhmän palattua kotiin. Kiitokset vielä Mummille ja Arjalle vierailusta. Oli hauskaa kun kävittte ja ainakin paikalliset lanka- ja kangaskaupat tulivat viimeistään nyt myös minulle tutuiksi.;)
Kiitokset myös kaikille tontuille Suomeen, joulupukin- ja Tuplan synttäripaketeista.

No kovin kauaahan ei tarvi hiljaisuudesta kärsiä, kun jo heti tammikuussa saapuu turistiryhä nro.2 ja voisin kuvitella,  jotta ääntä riittää myös tuossa ryhmässä ja varmaan taas mennään ainakin lankakauppaan virkkaavan veljeni kanssa:)

Fiesta del fin de año 2013

Tänään vuorossa Tuplan koulun päätösjuhla kaudelle 2013 ja pari videota siitä:

Kiitos Samulle kissapuvun lainasta !!!!

Turistikausi on nyt polkaistu käyntiin.

Kauden ensimmäinen turistiryhmä saapui vierailulle viikko sitten ja kiirettä on pitänyt.
Perinteisiä turistinähtävyyksiä ei niinkään ole tällä vierailulla keretty katselemaan, vaan kangas- ja lankakaupoissa on ravattu senkin eestä.... muutamassa lankakaupassa ja samassa kagaskaupassa jo useampaan otteseen, tänäänkin ihan kahteen kertaan:) Ja ompelukone senkun surisee...
 Ajeltiin myös taas tuonne toiselle puolelle maata ja käytiin ihastelemassa Atlantin aaltoja ja sinistä vettä Punta Del Diablossa. Pulahdettiimpa rouvan kanssa tällä kerralla itse Atlanticossakin ja vesi oli kyllä aikasta viileää ja suolaista. Samalla reissulla käytiin toki myös Brasilian puolella Chuyssa ja tarttuipa sieltä matkaan mukaan uusi perheenjäsen "Irma"...

Mummi ja Arja viimein pitkän matkan jälkeen perillä Coloniassa

Ensimmäisen lankakaupan saalista kerälle.

Vihannes ostoksilla

Mummi ja Arja laskeutuu hiekkadyyniä Atlantin rantaan

Zico, simpukat ja Atlanticon aallot

Ostoksilla Punta del diablon supermarketissa:)

Mummin ja Tuplan rokkiesitys. Rummuissa mumi ja solistina Tuplis

Rouvat jacuzzissa hotellilla

Aamiaista

Tupla treenailee kymmensormijärjestelmää ja hyvin sujuu jo chattailu tätsyn kanssa:)

Lintusia...

Eilen olikin sitten melkoinen yllätys odottelemassa, kun tultiin Tuplan kanssa espanjan tunnilta  kotiin. Keittiössä lenteli viisi pikkulintua. Kaikkiin ötököihin on jo kerennyt kyllä tottua, mutta että lintuja. No onneksi sain ne hätisteltyä suhtellisen nätisti ikkunasta ulos. Koirat kyllä hieman ihmetteli jotta mitä hemmettiä tuo äijä keuhkoaa ja harjan kanssa heiluu. Vaan loppu hyvin kaikki hyvin ja linnut pihalla. Tarinan varsin mielenkiintoiseksi tekee se, että ei ole kyllä mitään hajua mistä linnut ovat sisään lentäneet. Kaikki ikkunat ja ovet kiinni, tuuletusluukuissakin hyttysverkot tukevasti paikallaan.
Tänään onkin sitten taas päivä, jota ei toivoisi olevan, kohta on taas lähdettävä hammasläkäriin. Kun viimeksi vaan käväisin näyttämässä ja lekuri totes jotta uusi kruunuhan se on tehtävä, mikäli yhtään häntä oikein ymmärsin..
Siis ehkä minusta tänään kruunataan vaikka Uruguayn uusi prinssi:)

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE ISILLE JA TIETTY ERITYISESTI OMALLE ISÄLLE SAMALLA MYÖS SYNTTÄRIONNITTELUT !!!

Ja taas on viikot vierineet ja blogipäivityksiä ei oo tullu kirjoteltua. No eipä meillä mitään ihmeellistä ja kummallista nyt ole tapahtunutkaan tai sitten me ehkä jo ollaan totuttu näihin kaikkiin kommervenkkeihin joita täällä tapahtuu.
Ratsasteltu on ja aikas paljonkin ja molemmat olemme jo saaneet kokea senkin ihanuuden kun Heppa lähtee kiitolaukkaan ja mitään ei ole tehtävissä. Pakko vaan yrittää roikkua jollain lailla kyydissä. Onneksi näistä on kuitenkin ihan hyvin selvitty ja suurempia kolhuja ei ole päässyt käymään. Siis lisää harjoitusta sillä saralla.
No lähtipä tuossa sitten maanantaina eväitä pureskellessa paikka hampaasta ja pakko oli suunnata torstaina hammaslääkäriin minunkin. Tällä visiitillä ei tehty muuta kun otettiin kuvat hampaasta ja todettiin jotta tehdäänpä siihen sitten uusi kruunu kun on niin iso kolo. Viikonpäästä torstaina jatketaan.
Vaan oli tämä hammaslääkäri jo ihan hammaslääkärin oloinen ja paikkakin vaikutti ihan kohtalaisen siistiltä. Siis Ens torstaita odotellessa.
Huomenna pitäis taas suunnata aksakisoihin Montevideoon, vaan vettä on luvattu sen verran, jotta varmaan kisat perutaan ja tullee kotiviikonloppu. 

Ja ennen seuraavaa ratsastuskertaa!!!

Perjantaina, oli vuorossa taas tarkistus-/ katselmuskierros meidän talolla. Kun tuo katto nyt ei vieläkään ole vuotamaton, seinätkään ei tuota vettä ulkona pidä ja kasvusto alkaa olemaan jo aika villiä.
Homeeenpoisto / -pesukaan kun ei oikein onnistu vaan samalla kaikki maalitkin irtoaa seinistä ja taas on ainavaan parempi kasvualusta uudelle kasvustolle.
Tämän kertaisen katselmuksen lopputulos oli: Jotta on muy feo! ja kannattaisi alkaa etsiä uutta taloa ja  laittaa dynamiittiä nykyisen alle ja posauttaa. No aika nyttää mitä tuleman pitää.

Lauantaina sitten ratsastusta kävinhän oikein ostamassa uudet hienot Gauchomalliset ratsastushousutkin... Kovaan ääneen kotona toivoin, jotta josko tälläkertaa saisin sellaisen oikeasti villimmän ja reippaamman konin jota ei tarttis hoputtaa ja taisin mainita myös, että kivahan se joskus olis kokea miltä tuntuu kun sieltä selästä maahankin lentää...
Sain mitä tilasin ja tiedän nyt myös miltä se tuntuu kun alas tullaan.
Tämän kertainen "ratsukaverini" oli todella menijä tyyppiä ja kovaa se kyllä menikin. Jos hieman annoit löysää ohjaa se lähti kun Vettelin Red Bull lähtöruudusta !:)  Kun viimeisellä suorapätkällä yritin sitä paikallaan pitää kaverin lähtiessä edellä laukkaan. Päätti Heppaherra että nyt on ohjista kiskottu jo ihan tarpeeksi ja sinä lähdet nyt kyydistä ja heti. ja niin lähdin.
Onneksi kuitenkaan ei mitään sen kummenpaa ja vakavampaa käynyt ja kaikki luut ehjänä, ei muuta kun uudestan kyytiin ja matka jatkuu taas.
Ne housut kyllä joutuu pannaan tai ainakaan ne ei sopineet tuon pomppuravisen hepan kanssa minun takapuoleen. On meinaan pylly ruvella ja bebantenia kuluu... Ehkä niistä housuista tullee vaan paimennusrekvisiittaa:).
Lauantaina toivottavasti taas uudestaan ja eri hepalla tai ehkä mun pitä vaan sopia tuon viimekertaisen kanssa asiat selväksi.

Ja niin SIMOLLE NIMPPARIONNITTELUT !!!! koko sakilta.

Asia, jota olen pyrkinyt valttamaan taalla on laakarissa kaynti ( en ole onnistunut taysin). Hammaslaakarissa kayntia en ollut edes kuvitellut sen jalkeen kun terveyskorttia olen kaynyt puolitoista vuotta sitten hakemassa. Syy tahan on tietenkin silloisen hammaslaakarin vastaanoton hurja kunto. Totesin tassa hammassarkyni kanssa kuitenkin, etta jotain on tehtava. Montevideoon meneminen taman takia tuntui varsin vaivalloiselta ja olin joskus kuullut huhua siita, etta myos kotikaupungissamme on hammaslaakari, jolla on lansimaisiin verrattava varustus ja luottetavuus. Jarjestin kaynnin ja eilen se aika sitten koitti. Loysin vastaanotolle ja totesin aulassa, etta ehka vahan paikallinen standari on ollut huonekaluissa, mutta minkas taalla teet. Aulassa ei haissut se Suomessa totuttu hammaslaakari vaan tietenkin ilmanraikastinautomaatin saannollisesti suihkaisema ilmanraikastin... porauksen aani oli ihan yhta lailla niskavillat nostattava. Mietin, etta ehka tama tasta. On ihan siisti paikka ja kylla taalta on naapurin mieskin hengissa selvinnyt, joten odotuksen jalkeen vastaanotolle.

Nuorehko naislaakari tarkisti hampaat ja totesi, etta ientulehdus on todennakoisin syy harmeilleni. Miettikaa vaan miten helpottunut mina tasta diagnoosista olin, kun olin itse jo kuvitellut, etta implanttien ruuvin ymparille on alkanut nyt keraantya jotain moskaa (olen kuullut joskus kayvan nain) tai etta juurihoidetun hampaan juuressa on jotain mataa... Ja kylla, laakarilla oli myos rontgen, jolla pystyi taman juuren kunnossa olemisen varmistamaan. Hoito oli siis hammakiven poistoa ultra-aanilaitteella... ai hitto, etta vihloi etuhampaita! Lisaksi maarasi suuvetta iltaisin (joka apteekista haettaessa paljastui ihan tuttuja aineita, mm. ksylitolia sisaltavaksi, joten uskalsin kayttaa). Sovimme, etta menen viela toisen kerran... emme paasseet sopimukseen siita, mita silloin tehdaan. Laakari oli sita mielta, etta sitten tehdaan perusteellisempi puhdistus noille hampaille (ne on jo ihan puhtaat), joten jottei sinua sitten satu, niin annetaan ihan vaan poquito anestesiaa (vahan nukutusainetta). ?!?!?!?!? Mietittyani, olinko asian ymmartanyt oikein (kavin siella hammaslaakarissa siis espanjaksi), rupesin sitten kyselemaan, etta oletko nyt ihan tosissasi, etta nukutus? Joo, kylla. Jos et nuku, niin se on todella kivuliasta! Olen siita hanen kanssaan samaa mielta, etta varmasti sattuu, mutta nukutus? Taidetaan passata sekin seikkailu. JA minun hampaat ovat jo ihan puhtaat... kaytan ahkerammin hammaslankaa, lupaan - kavin sita jo ostamassa kahta erilaistakin! Ja ei, teille jotka asiaa nyt mietitte, niin ei, en ole paastanyt suuhygieniaani ihan retuperalle.. taalla on vaan todettava, etta bakteerikanta on todella erilainen ja kuulemma juomamme vesi on todella mineraalipitoista, jossa tietenkin bakteeri viihtyy... alkaa selittymaan, miksi toissa on vessassa ruokatunnin paatteeksi ruuhkaksi asti hampaitaan pesevia paikallisia. Niin, eika taalla siis tietenkaan ole ksylitolpurkkaa ja varastot ovat jo kulutettu loppuun kesaloman jaljilta.

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta tasta visiitista on se, etta hammaslaakari mietti (ilmeesta paatellen oli lahinna kauhuissaan), etta onko tuo etuhampaani tilalla oleva implantti liikkunt sen jalkeen kun se on asennettu, kun on noin vinossa. Yritin kovasti selittaa, etta minun etuhampaani ovat aina olleet vinossa (han oli lahinna hammentynyt) ja siis korjattaessa onnettomuuden jalkia laitettiin hammas siihen asentoon kuin se on aina ollutkin. En jaksanut enaa ruveta selittamaan sita, miten Suomessa keskitytaan tuohon purentaan ja sen oikeellisuuteen enemman kuin tuohon estetiikkaan. Hampaani ovat siis puhtaat ja juuri siina asennossa, mihin ne ovat aikanaan kasvaneet (melkein). Menen ensi viikolla tarkistukseen tai kontrolliin, etta ientulehdus on alkanut parantua/parantunut ja ettei satu enaa mihinkaan ja todennakoisesti kiitan hoidosta. En mene nukutukseen hampaiden perusteellisen puhdistuksen takia, mutta en kylla varmaan myoskaan tarvitse sita perusteellisempaa puhdistusta... siirretaan se sitten Suomeen... joskus. Etta terveisia vaan hammaslaakarista.

Feliz Cumpleaños !!!

Koska täällä tänään tähänaikaan on tällä hetkellä jo Suomessa huomenna, tai siis huominen on Suomessa jo nyt vaikka meillä on vielä tänään tai... Kuitenkin:)
Siis kuitenkin, perjantaina rakas äitini täyttää vuosia joten: Onnitteut tätäkin kautta meiltä kaikilta ja Tuplalta erityisonnittelut mammalle!!!

Ohjelman täyteinen viikko takana.

"Kiireinen" ja mukavien tapahtumien täyteinen viikko vierähti ja nopeasti.
Tiistaina futista Uruguay vs. Argentina miltei täydellä Estadio Centenariolla, joka vetää noin 70000 katsojaa. Aika mahtava peli, ei peli pelillisesti, vaan tunnelmallisesti oli mahtava ja tietty kun loppunumerot oli "meille" 3-2. Stadion oli riemua ja meteliä pullollaan.
Perjantaina käväistiin aamusta Tuplan ja muiden "kotirouvien" kera paikallisella San Beniton oliivitilalla tutustumassa oliiviöljyn valmistuksen saloihin. Samalla nautittiin tilalla maittava aamiainen mahtavassa miljöössä...
Kuvia tilalta:

Traktorikyytiä lavalla

Oliivipuun varjossa

Oliivin kukkia

Ja minusta varsin hassulta näyttävä pomelopuu, entiset hedelmät vielä puussa ja uudet kukat täydessä loistossa

Tilavierailun jälkeen startattiinkin keula kohti Punta Del Diabloa ja Atlantin sinisiä vesiä parin päivän minilomalle.
 Matkaa mittariin taisi viikonloppuna reilu 1000km. kertyä, vaan oli se kyllä sen arvoistakin "kylä" oli aivan mahtava, rauhallinen, kaunis kaikkine pienine mökki hökkeleineen ja tietty nuo silmän kantamattomiin jatkuvat hiekkarannat ja Oceano Atlanticon sininen, suolainen (tosin hyytävä kylmä) vesi aaltoineen.
Ja tokihan kun siellä asti oltiin käväistiin myös Brasilian rajalla katsomassa miltä rajakaupunki Chui näyttää ja kyllähän se jonkunasteinen ostosparatiisi on, ainakin näin täältä Coloniasta käsin katsottuna.

Aamiaisella ekana aamuna ja tietty ulkona, vaikka Hotellin emäntä hieman tuota taivastelikin, sään ollessa, noh ei ihan niin lämmin. Vaan kun aurinko astui esiin niin johan tarkeni.

Hauskoja mökkejä/taloja Punta Del Diablossa:

Vesi oli vielä aikastalailla hyytävän kylmää, vaan vähän kuitenkin uskalsi varpailla koettaa.

Atlanticon aaltoja

Ja Tuplakin keksi, jotta valokuvaaminen on hauska uusi harrrastus. Eikä nu ekat otokset nyt ihan huonoja ole. Joten näinkö sitä joutunee seuraavaksi kameran ostoon...
Alla Tuplan otoksia:  

"metsää"

Joitain ei aallot ja kylmä vesi haitannut

Hrrr....

Tänään oli talviturkinheittopäivä, menin kun lupasin vaan minusta vesi oli kyllä vielä todella kylmää, siis jotain kaks. senttistä maks. No taitaa se olla jo päältä kahdenkympin vaan siis minulle se on todella kylmää. Tupla sen sijaan polskutteli ihan innoissaan ja sen mielestä oli vaan vähän kylmää, mutta ei haittaa. Onneksi ilman lämpötila sentään jo alkaa olla kohdillaan.
Mitä ihmeellisimpiä asioita saa Vaimo, lapsi ja tämä maa aikaan....
Ennen en uskaltanut edes hevosen suuntaan katsoa, vaan nyt jo innoissani seuraavaa ratsastus kertaa odottelen. En ennen todellakaan olisi mennyt moiseen kylmään veteen mistään hinnasta, vaan siellä pojan kanssa polskin. Myöskään jalkapallo ei voinut vähempää kiinnostaa, vaan onhan se taas mentävä Montevieoon illalla paikanpäälle katsomaan kun uruguay kohtaa rakkaan naapurin Argentinan.

Paimennusta Espanjan espanjaksi

Lauantaina paimennuskursilla San Josessa ja tällä kertaa kouluttajaksi olikin sapunut kaveri (nimeä en nyt juuri muista) Espanjasta. Nyt onneksi tuo ns. liinakoulutus oli out ja pästiin ihan oikeasti ainakin minun mielestäni, myös treenaamaan ns. hyödyllisesti. Kaveri tiesi mistä puhui tai ainakin tapansa ja metodinsa vakuuttavasti esitti. Mitä nyt siitä ymmärsin. Joskus olen kait täälläkin kritisoinut, miksi nämä ihmiset eivät puhu Espanjan espanjaa vaan varsin hassusti suhisevat jnejne...
Noh nyt kyllä tuntui, että tuo ns. oikea espanja meni enempi kuin ohi...
Kurssinhan piti alkaa noin 9.30 ja heti puoli yhdetoita maissa aloitettiin parin tunnin teorialla...
Mutta tällä kertaa kaikesta huolimatta myös päästiin treenaamaan ihan kunnolla ja aikaa jäi varsin hyvin, koska lounaan jälkeen halukkaat lähtivät johonkin puistoon jotain näytöstä pitämään ja loput jäivät jatkamaan harjoituksia tilalla. Kerta kerran jälkeen tuo Zico vaan tuntuu tajuavan miltei itsestään noita juttuja ja asioita ja alkaa meno jo pikkuhiljaa ihan oikealta paimentamiselta näyttämään.
Saimikin oli ihan vaan turistina mukana ja onneksi oli, koska "tilatöitä" riitti ja Saimikin joutui tai oikeammin kait pääsi töihin.

Tuplakin teki välillä tilatöitä, kun pikku vuohet karkaillivat liian suurista aidan koloista

Lampaisiinkin käytiin vähän lähemmin tutustumassa

 

 

Sunnuntaina tehtiinkin sitten kevätkylvöjä, nyt on kurkut, tomaatit, salaatit ja muut rehut maassa ja satoa vaan odotellaan, samalla taas hiekkalaatikkoonkin haettiin lisää hiekkaa se kun sieltä salakavalasti aina johonkin häviää.

Appelsiinipuukin kaipasi paljon vettä, jotta tekeepi sitten hyviä hedelmiä. Saas nähdä tuleeko mitään, ainakin kukkia se työntää kovasti.
Iltapäivällä löysinkin taas itseni hevosen selästä ja pakko kait jo nyt on myöntää. On se vaan oikeasti ihan törkeän hauskaa. Varsinkin kun täällä pääsee ratsastamaan upeassa maastossa, melko vapaasti ja se tunne kun painelee täyttää laukkaa peltojen keskellä...
No ihan vielä en kuitenkaan tallipaikkaa Maranellon orilta yksihevosvoimaiselle luovuta, vaan saapa nähdä kuinka vielä mahtaakaan käydä.

 

No niistä kisoista

Joo , siis aamuviideltä kello soimaan ja keula kohti Montevideota, tällä kertaa starttasinkin yksin, tai siis Saimin kanssa kaksin. Jostain syystä ei kauheasti ollut halukkaita lähtijöitä siihen aikaan.
Aikataulun mukaan :
 0800-08.30 maksut ja ell.tarkastus ( tai siis ell.todistuksen tarkastus), jota vartenhan tarvitaan paikalle ell.
Kisamaksut maksetaan siis myös vasta tässä kohtaaa ja samaten CUA.n (vast. agilityliitto) jäsenmaksut
08.30-09.00 radan rakennus
09.00 kisat käyntiin järjestyksessä aloittelijat, eläkeläiset, hyppy2, agi2, 4*agi1, agi2 ja hyppy2.
No arvatahan saattaa kuinka pitävä tuo "aikataulu saattoi olla, siinä heti kasin ja ysin välillä tietty suudeltiin kaikki läpi ja juteltiin kuulumisia ja ihmeteltiin uusia hienoja kontaktiesteitä, jotka oikeasti olivat ihan ok ja oikein alumiiniset:)
Heti joskus varttia vaille kymmenen sitten oltiin valmiita starttaamaan ja ensimmäinen koirakko pääsi radalle. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan oltu keretty vielä noita ell. papereita saamaan valmiiksi, eläinlääkärin saapuessa paikalle joskus siinä kahdentoista ja yhden välillä.
No viimein joskus yhdentoista maissa oli viimein meidänkin ekan startin vuoro. Olisin siis aivan hyvin voinut nukkua kotona kaikessa rauhassa taas sinne kahdeksaan asti ja siitä sitten pikkuhiljaa ajella kisapaikalle, vaan kun paikalla pitäisi olla kello kahdeksan niin tietysti minä eurooppalaisena olin ajoissa (tai no vartin myöhässä)...
No itse kisathan meni meidän osalta ihan ok tai oikeasti huomattavasti normaalia paremmin ja tuloksina pari  nollaa, vitonen ja pitihän se yks hyllykin napata.
Ihan vaan noista säännöistä mainitakseni täällähän siis kilpaillaan vaan kahdessa virallisessa luokassa, joten mekin ollaan siis kakkosluokassa ja kakkosluokan kisoissa on aina kaksi rataa ja siis yhteistulos on se joka ratkaisee ja jotain merkitsee. Jokaisesta kahdeksasta kisasta / vuosi jaetaan pisteitä ja eniten pisteitä kerännyt julistetaan vuoden päätteeksi Uruguayn mestariksi.
Kisoissa tälläkertaa oli yhteensä noin 60 starttia ja kisat päättyivät heti siinä viiden aikoihin. Siis äkkiseltään laskettuna kisat kesti yhteensä noin 9 tuntia ja tuona aikana siis 60 starttia... Pientä hienosäätöä siis noihin järjestelyihin vielä tarvis tehdä.
No kuitenkin vaikka nuo kisat aina venyvät ja venyvät ja venyvät, on täällä kuitenkin aina hauska  kisailla, kun tekeminen on hauskaa ja kaikki kannustavat kaikkia ja ei todellakaan hampaat irvessä niitä puuttuvia nollia metsäsästetä. Tärkeämpää on yhdessä olo ja sunnuntai päivien kuluttaminen...
Ja mikäs se nyt tälläkertaaa olikaan mukavampaa, kun väsyneenä voittajana ajella hymyillen kotia kohti ja katsella samalla, kun aamulla kauniisti noussut aurinko laski vähintään yhtä komeana peltojen taakse.

Kesäaika ja myös "kesäkelit"

Lauantai yönä siirryttiin kesäaikaan ja enää aikaeroa vain 5 tuntia Suomeen ja jahka siellä siirrytään talviaikaan eroa enää neljätuntia ja yhteydenpito helpottuu huomattavasti. Kesäjan myötä saatiin myös jo kesäisemmät kelitkin, on jo ollut aika ikävä shortseja ja t-paitaa, vaan nythän ne taas joutaas kaapista kaivaa ja vetäistä päälle.
Männäviikolla käytiin tekemässä taas polkupyörähankintojakin, kun tuo pikkumies nyt innokkaasti polkee ja myöskin valtaisalla vauhdilla kasvaa niin tokihan piti uusi ja isompi pyörä saada.
Kierreltiin siinä sitten Tuplan kansa kaikki fillarikaupat tai fillareita myyvät kaupat josko löytyis jotakin ja arvatahan saattaa. Yksi ja ainut malli tuossa kokoluokassa jossa on jalkajarrut ja ainakin meidän mielestä ne on kuitenkin tuossa harjoitteluvaiheessa tuiki tärkeät. varsinkin kun ei nuo pienet lyhyet sormet edes yletä käsijarrukahvoille. No onneksi tuo merkki oli jo aiemmin hyväksi sekä kestäväksi todettu ja sopii meidän fillari rivistöön hyvin.

Ja kovaahan tuolla pääsee vanhaan verrattuna, nyt joutuu itse pistämään rinnalla juoksuksi tai ennemminkin on syytä ottaa oma fillari matkaan.

Lauantaina pitkästä aikaa paimennusta ja nyt kokeiltiin "hieman" isommallakin laumalla, oisko ollut joku reilu sata päätä ja hyvinhän sekin alkaa pikkupojalta sujua ja ehkä alan itsekin tajuamaan kuinka nuo villimmänpuoleiset lampaat käyttäytyy ja liikkuu . Saimin kanssa otettiin pari hakutreeniä josko vaikka lähdetään ens sunnuntain paimennuskisoihin. Noh ainakin kurssille lauantaina.

Sunnuntainahan olikin sitten vuorossa agilitykisat ja tällä kertaa aikataulun mukaisesti paikalla piti olla jo klo 08.00, koska oli ns. yhdistetyt syys- ja lokakuun tuplakisat ja siis valtaisa määrä startteja... Syyskuun kisathan peruttiin sateen vuoksi. No tämähän tarkoitti heräämistä klo 05.00 ja kun kaiken kukkuraksi tuota kelloakin käännettiin. Pirteänä siis ylös sängystä ja keula kohti Montevideota.
jatkuu....

KEVÄT!!!

No nythän se viimeistään kevät polkaistu käyntiin, kulkueenkin merkeissä virallisestihän kevät alkoi 21.09. Tällä kertaa Tuplis puettiin "Leppikseksi" ja koulultahan ilmoitus tuli taas ajoissa kolmepäivää aiemmin... No kankaan ostoon ja ompelukonen surisemaan.

 Tällä kertaa olin varsin tyytyväinen, kun luokka saapui paikalle kävellen ja kävelivät koko paraatin, eikä pickupin lavalla, kuten viimeksi vaan...

Kun oli aika lähteä takaisin ei enää kävelty vaan, noh helposti mahtuu Dodgen kyytiin neljä aikuista ja noin kahdeksan lasta. penkit vaan nurin ja porukka paksiin...

Ihhahhaa ja selkä totaali rojuna...

Käytiinpä sitten lauantaina kolmen tunnin maastolenkillä kera hevosten ja joo minäkin, joka oikeasti pelkään noita isoja elukoita...
Siltähän se sitten on tuntunutkin eilen aamulla ei paljon istua mieli tehnyt ja tänään selkä on kuin hakattu... Ehkäpä tuo kolmetuntia näin ekalle kerralle on hieman liikaa... Tai olihan tämä nyt jo mun toinen ratsastuskerta, mutta ekalla kerralla kuutamossa vaan käveltiin ja ihailtiin maisemia.
Tällä kertaa sitten ravattiin suurin osa tuosta kolmesta tunnista.
Noh olihan se toisaalta ihan hauskaa, mutta ei nyt kyllä ihan valtaisaa ratsastus kipinää kuitenkaan saanut ainakaan minussa aikaiseksi.
Edelleenkin haavena saada se oma talli ja oma hevonen, vaan hevonen on Maranellon musta ori punaisen auton keulalla...

Viimein valoilmiö taivaalla...

Tänään viimein, taas pitkästä aikaa, tuo aina mainostamani Uruguayn aurinkokin, joka jokapäivä paistaa, suvaitsi vähän vilauttaa itseään. Tosin hyytävän kylmä tuuli puhaltaa edelleen, vaan kolmen tai neljän päivän jatkuva sade ainakin hetkeksi taukosi. Vielä kun joku tuon tuulikatkaisimen kääntäisi tai ainakin muuttaisi tuulen suunnan etelästä pohjoiseen.
Noh sisällä on siis viimepäivät viihdytty tai no niin, ehkä hieman paleltu. Vaan eipä ainakaan haittaa, jos unohtaa maitopussin päiväksi keittiön pöydälle, kun keittiössä lämpötila on lähes sama, kun jääkaapissa ja märät sukatkin kuivuu hyvin jalassa kun tuuli puhaltaa mukavasti sisään joka kolosta.
kunhan muistaa kiertää suurimmat lätäköt.
Tosin ei tuo meidän katto nyt enää niin paljon vuoda, ainakaan, jos sitä vertaa meidän auton kattoon...
Ajattelinpa tänään sitten hieman keittiötä lämmittää ja tehdä vaikkapa sämpylöitä ja samalla testata tuota paikallista leivinpaperia, jota löydettiin tuosta lähikaupasta.
Kuinka ollakaan ja arvatahan saattaa, noh ei se sentään tuleen syttynyt vaan kukapa olisi arvannut, jotta leivinpaperikin voi olla vaan yksipuolista ja arvatenkin minä asettelin sen paperin juuri väärinpäin. Niimpä meillä on nyt pellilllinen paperisämpylöitä.

Viikonlopun alkuperainen suunnitelma: lauantaina Expo Prado ja sunnuntaina agilitykilpailut. Lahtohetkella satoi, joten pojan huoneen lattialta oli syyta kerata pois brion puinen junarata, jottei ihan pilaannu, kun katto vuotaa edelleen ja pojan huoneeseen saattaa isokin lammikko ilmaantua. Viela muita leluja ja huonekaluja hieman keskemmalle huonetta, ampari vuotokohdan alle ja menoksi. Tassa kohtaa herra ilmaantuu ovelle ja toteaa etta auton katto vuotaa!!! Jep, jep.. olisihan se nyt ihan kohtuutonta vaatia, etta vuokra-auton katto pitaisi vetta!!!! Koska asian korjaamiseen olisi helposti mennyt taas kerran pari viikkoa, sen aloittamista voi ihan hyvin siirtaa alkuviikkoon ja ottaa pyyhkeen mukaan, jonka laittoi vaihdekepin ymparistoon, ottamaan kopin pahimmasta sateesta. Oli kuitenkin ehdittava 12.30 mennessa Montevideoon Pradon puistoon messuille. Siella ohjelmassa oli paimennusnaytos. Vasta siina vaiheessa kun oltiin messuilla oltu jo noin tunti ja naytosta ei kuulunut, oli molemmilla mielessa, etta olisihan se nyt pitanyt jo kotoa lahtiessa arvata, ettei sita naytosta sateella pideta. Matkalla oltiin jo ehditty lyomaan vetoa siita, ettei seuraavan paivan kisojakaan olisi. Hotelli oli kuitenkin varattu ja meni tai ei, niin se olisi maksanut, joten mehan mentiin. Expo Prado on nakemisen arvoinen. Vaikka me siella oltiin nyt kaatosateessa ja lapimarkina, voi silti todeta, etta kannattaa menna.. ehka vahan kauniimpi saa saa aikaiseksi sen, etta siella on enemman ihmisia ja mielekkaampaa olla.. ja vaikka ei olisi kiinnostunut maataloudesta, niin sanoisin, etta kannattaa menna.. ne lehmat ja sonnit oikeasti kiiltaa, kun ne on puunattu ja puleerattu nayttelykuntoon! Eika siella haissut navetta! Lisaksi on viinitilojen edustajia, ruokaa, kasityota, etc... tapahtumiakin varmaan, jos ei sada. ;)  

Lapimarkana siis suunattiin makkarin ja ruokakaupan kautta hotellille.. Hotellilla selviteltiin saunan saatavuutta ( joka muuten ei sitten ole yksityinen, meille huomautettiin... onkohan siella ollut kamerat jossain aikaisemmin??? ) ja uimismahdollisuuksia. Ensin suunnattiin sisa-altaalle. Tila oli lammin isolla L:lla ja vesi suorastaan kuumaa. Ehka tama oli luojan lykky, koska kylmahan siina sateessa kastuessa oli jo ehtinyt tulla. Tunnin verran kun siella oli pulikoitu, oli poika innostunut jo uimisesta ihan uudella tavalla ja rohkaistunut jo omineenkin polskuttelemaan kellukkeidensa varassa. Viela saunaan niin eikohan se sateinen messuretki pienen pettymyksen kera olisi jo unohdettu. Saunassa ei tietenkaan ole mitaan kiulua eika kauhaa, joten suomalainen ottaa jonkun kipon minka loytaa.. saunassa oli kokonaiset 50 astetta lamminta ja poreallas oli jaakylma... kaksi kertaa vetta kiukaalle ja sauna pimeni! Oikosulku.. no tottakai se tulee, koska kivia oli kokonaiset 6 kappaletta ja vetta lipsahti vahan liian paljon! Se siita saunareissusta, kuumaan suihkuun ja takaisin huoneelle. Koska senkin asian korjaamiseen olisi mennyt liian kauan (ollaan ihan varmaan vaan liian karsimattomia), soitin respaan ilmoittaakseni tilanteesta vasta omasta huoneesta. Nettiin kun paasi, niin selvisi sahkopostista sekin, etta sita kisaa ei pidettaisi sateen takia. 

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja lampimana... vaikea uskoa, etta sateen takia jotain olisi peruttu, mutta niin se vaan on. Tietaen ko. kentan, on aika luonnollista, ettei kisoja tuollaisen sateen jalkeen olisi, koska salaojathan ovat tuntematon asia. Rauhallinen aamupala ja jotain pienta puuhaa hotelilla pojan ehdoilla siis aamuohjelmassa. Aamupalalle suunnattiin hetkea ennen klo 0900.. eika se ollut viela valmiina! Hataisia, kun ollaan! Saatiin menna muutaman minuutin odottelun jalkeen ravintolaan ja omassa rauhassa nauttia aamupala, lukkunottamatta sita tarjoilijaa, joka haaraili siella laittelemassa unohtamiaan asioita viela poytaan. Kellarista loytyi pelihuone ja leikkihuone uima-altaan laheisyydesta, joita siis lahdettiin viela tunniksi tutkimaan ennen kuin oli kirjauduttava ulos. Uloskirjauksen hetkella naytti loput hotelliasiakkaat olevan aamupalalla.. suomalaisten lounasaika alkaa joskus samoihin aikoihin (no ei ehka sunnuntaisin, mutta kuitenkin). Koirien kanssa kaytiin sunnuntaikavelylla ja sitten vahan kaupoille. Kun nyt kerran oltiin kulmilla, oli syyta kayda rautakaupassa ja vahan ruokakaupassa. 

Suunnitelmiin nahden viikonloppu meni ihan penkin alle. Loppupelissa se kuitenkin oli ihan hyva. Huomenna kuitenkin teen reklamaation tuosta autosta ja muistutan taas tuosta talon katosta... sammakoiden korvia huumaavan konsertin soidessa, taidan nyt rauhoittua. 

PS.. valokuvia? lauantaisessa sateessa? no ei todellakaan. valokuvahetken koittaessa sunnuntaina se kamera oli autossa! ;)  

Koiratäyteinen viikonloppu

Edellis viikonloppu hurahtikin sitten nopeasti ja ohjelmassa olikin paimennusta ja aksaa...
Lauantaina käväistiin taas kokeilemassa josko sitä vaikka saatais jotain tolkkua, tohon pikkupojan lampaiden käsittelyyn. Viimeviikonlopun jälkeenhän olin täysin valmis myymään Zicon ihan kelle vaan ja halvalla, vaikka rukkasiksi...
Noh nyt päätin olla hermostumatta ja pysyä itse rauhallisena, tapahtui mitä hyvänsä ja kas kummaa. Pikkuherra oli aivan loistava pikkupaimen, ei ryntäillyt ei häsläillyt vaan hoiti hommat loistavasti joten myynti-ilmoituksen saattoi poistaa palstoilta;)
Saimi sitä vastoin... Noh kait sille jo voi antaa luvan joskus vähän "rötväillä ja pitää vaan hauskaa...
Ja niin, päästiin tietty hypistelemään taas ihania bortsuvaavoja...

Sunnuntaina jo kukonlaulun aikaan, läpi usvaisen auringonnousun keula kohti Montevideota jossa luvassa agilityä. Treenejä ja leikkimielisiä ns. mölläreitä kait....  Kolme rataa molemmille. Joo siis pikkupojallekin kolme rataa,  kun saivat minut hullun houkuteltua, vaikka me ollaan Zicon kanssa treenattu kolme-viis estettä ja  palkka...  Ja aina ilman häiriötä tai siis muita koiria.Mut täytyihän sitä nyt kokeilla, kun tuli luvattua ja on kuulemma vaan hyvää harjoitusta:)
Varsin hauska päivä oli tuokin. Saimi jatkoi samalla rötväilylinjalla... ja Zico, kyllä se vaan osaa yllättää. Herra ei muista piitannut vaan meni aikasta hienosti aksaakin.
Siis aksaesteiden rakentelu jatkuu ja omat paimennusankatkin on pihalle Zicolle saatava:)
Mukavan lisänä sain myös itselle kirkuvan punaisen niskan, naaman, kädet ja jalat. Siis helteinen sää myös suosi meitä ja näin talvellahan ei aurinkorasvaa tarvii, vai miten se oli..

La-aamuna piipahdettiin myös paikallisessa "vihaneskaupassa"

Askarteluprojektikin jatkui

Läpi usvan kohti MVD:tä