Ja juuri kun pääsin sanomasta...

Kerkesin juuri ja juuri enteriä painamaan ja naks, enää ei ole kuin kynttilän valoa ja romantiikkaa...

"Puolivaloilla" mennään

Ja joo, ihan kirjaimellisesti puolivaloilla. Vuorokausi on nyt oltu ns. puolikkaalla tai 1/4 sähköillä

eilisen ukkosen jäljiltä, jotain mystistä on tapahtunut ja meillä kyllä on talossa sähköt, ei tosin kovin montaakaan volttia, mutta on kuitenkin. 

Valot sentään pelaa tai ainakin himmeästi, vessoissa on kuin teknoluolassa puolikolmen aikaan aamuyöllä, mutta jos kahvia tekee mieli, kannattaa keitin jo laittaa porisemaan tuntia ennen kahviaikaa, niin ehtii tippua keittimestä. kuumaa vettähän ei luonnollisestikaan tule, sen myötä tietenkään myöskään pesukone ei toimi, ei myöskään tiskikone, saatikka mikro tai uuni. Toki pakastinkin suli, onneksi ainakin vielä, tuo jääkaapin puoli jotenkuten jaksaa kylmetä. Eilen tehtiin piparkakkutaikinakin ja tänään piti pipareita paistaman, no jääpi sekin johonkin tulevaisuuteen...

Vaan kylmä suihku, ah onhan se kuitenkin niin ihanan piristävä, eikä siinäkään mitään, jos kelit olisi, kuten esimerkiksi eilen tai männä viikolla siellä kolmenkympin tuntumassa, vaan ei sataa ja kylmäkin on...

Tosin kait tämä kaikki sai alkunsa jo aiemmin tuossa viikolla, keskiviikkona kävin ostamassa siivoojaa varten pesuaineita, mm. aqua Janea(klorite), kotiin tullessa huomasin sitten jotta sininen paitani (Armani semmoinen)on sitten nykyään sini-valkoinen, iltapäivällä pitkästä aikaa innoistuin oikein juoksulenkille lähtemään ja siinäpä sitten paiskaantui Sony-Eriksson asfalttiin ja toki näyttö paskaksi.

Tosin tuosta täytyy todeta, jotta olen koko tuon puhelimen olemassaoloajan tuskaillut, sen kosketusnäytön kanssa, vaan nyt kun se on täysin sirpaleina niin tuntuu toimivan moitteetta. Lukeminen tosin on hiukan haastavaa.

Torstainahan homma jatkui samaa rataa, siivoja oli estynyt tulemaan, vihanneskaupan pihalla huomasin, jotta auton renkaasta on ilmat pihalla ja komia ruuvihan se siellä törröttää...

Onneksi jo huomenna, ainakin ennusteiden mukaan tuo ilmojen jumala suo meille parempaa säätä. Aurinkoa, lämpöä.. toivottavasti. No aina ei pitäisi valittaa, käytiinhän toki taas lauantaiaamuna ratsatelemassa ensin me kaksin vaimon kanssa ja poika sitten heti perään omalla tunnillaan, parit kaveri synttäritkin Tupla on tällä viikolla viettänyt ja tänään kuulemma nyt sitten viimeinkin innoistui ainakin omien sanojensa mukaan myös tietysti joka lapsen synttäreille kuuluvasta pomppulinnasta...

Ja enkä nämä pienet ongelmat näin loppumetreillä helpottavat muuttoa Suomeen kolmen viikon, siis niin,  oikeasti jo kolmen viikon päästä.  Mihin nämäkin kolme vuotta ovat yhtäkkiä hävinneet...

Yöajelua...

Viimeviikon loppupuoli olikin taas ohjelman täyteinen. Torstaina suunnattiin illaksi Montevideoon, olihan pojan nyt ihan livenä viimeinkin nähtävä suuri idolinsa Suarez. Siispä Uruguay-Costa-Rica matsia katsomaan. Uruguayn liput poskiin ja käteen ja kannustamaan. Päästiimpä siinä sitten samalla paikallisTv.n-haastatteluunkin...

Matsiin mennessä, liput naamaan ja liehumaan. Hiukka saattoi myös jänskättää...

Estadio Centenariolla.

Jännät paikat...

Itse pelihän ikäväkyllä päättyi tasan Costa-Rican tasoittaessa 3-3 lisäajalla.

Rankkukisaan mentiin ja 7-6 tappio kirveli kovin...

Pelin päättyessä siinä 23.30 olikin mukava suunnata kotiin ja jo ajoissa kahdenmaissa nukkumaan.

Lauantaina olikin tietty ensin pojan ratsastustunti ja illaksi taas Montevideoon, tälläkertaa agilitykisoihin, jotka piti siis piti alkaa tarkastuksineen ja muine hömpötyksineen 18.00, eka rataantutustuminen klo. 19.00.

No heti siinä kahdeksan maissa eka koira jo rataa suoritti...

Itse kisaanhan oli ilmoitettu koiria varmaan ennätysmäärä peräti 18 koirakkoa kolmessa luokassa, ratoja rakennettiin yhteensä 9 kappaletta, siis olettaa saattoi, jotta menee aika myöhään.

Ja myöhäänhän tuo meni 01.30 viimein saatiin palkinnot jaettua ja tälläkertaa omaan sänkyyn ajoissa heti 04.00...

Kisat meidän osalta meni ihan ok. Ekasta kisasta Zicon kanssa tuplanolla ja voitto, toisesta sitten tupla hylky. Vaan viimeksi ollaan treenattu suomessa elokuussa, siis voi olla pikkupojan suoritukseen ihan tyytyväinen, omaan ei ehkä niinkään.

Siitäpä olikin sitten mukava pirteänä sunnuntaiaamuna mukava suunnata rantaratsastuslenkille...

Nettihän meillä ei taas ole viikkoon toiminut ja äsken juuri yksi herrahenkilö sitä kävi katselemassa ja korjaamassa, lopputuloksena ei niin mitään. Ei siis toimi vieläkään. Onneksi nyt sentään on ipadissa 3g kortti, joka toimii täällä yllättävänkin hyvin. Kopkopkop...

Pari vanhempaa kuvaakin.

Halloween askartelua

Lopputuloksena kolme irvistävää kurpitsaa.

Viikot vähenee, joulu lähenee...

Niin ne tunnit kuluu, muuttuu päiviksi, päivät viikoiksi ja nopeasti vierivät. Eikä enää aikaakaan, kun joulu on jo ovella ja me suunnataan takaisin Suomeen.

Niimpä on siis aika lähettää joulupukille kirje.

Lyhyt on pojalla lista ja kait siihen vaan tyytyväinen saa olla, sen verran toimitus huomauttaa, jotta lego-poliisiasemasta on jo pukin kanssa sovittu:)

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!!!!

Hyvää isänpäivää  iseille, Papalle, Ukille ja Iso-papalle!