koska kaikki tuntuvat nyt viimeinkin olevan liikkeellä. Aamusta heti käytiin metsästämässä postilaatikkoa (el buzõn) pojan kanssa ja se kyllä löytyikin helposti, vielä kun nyt sanakirja kädessä oikealta tiskiltä osas pyytää niin johan latikko löytyi ja on jo muuten paikallankin. Täälläähän siis yleisesti kaupoissaa yhdeltä myyjältä kysytään joka ohja seuraavalle luukulle jossa kirjoitetaan lappu j a saat tuotteen jonka sitten maksat kassalle:).
No kuitenkin myrkyttäjä saapui tänään tasan klo 12.00 niinkuin pitikin ja nyt pitäis muurahaiset lähteä ainakin koko kämppä on nyt jollain kamalan hajuisella aineella ruiskutettu. No toxico totesi ruiskuttaja ja maistoi itse tuota myrkkyä minun kiikuttaessa poikaa suojaan. En ihan kuitenkaan vakuuttunut varsinkin kun sitä kaveria katseli, oli meinaan ehkä ennenkin ottanut jotain no toxico aineita... Veikeää sinänsä oli keskustella hänen kansaan espanjalaisruotsalaienglantilaisittain...
Omasta mielestään hän osasi hyvin ruotsia "sueco muy bien"...No ehkä en vaan itse sitten itse...
Ja siis miltei saman tien saapui myös asennusryhmä (kolme heppua jotka jo aiemmin kävivät meidän takaoven tuhoamassa), joten innolla tässä nyt yritän valvoaa mitä mahtakaan tapahtua.
Ainakin tuo liesituulettimen asennus näyttää varsin hauskalta ?bien? kysyy kaveri nostaessaan tuulettimen sinne päin ja mitä tuohon nyt sittten muuta vastaat kuin muy bien ja se on sitte siinä tai siis siellä päin. koska porahan nyt ei enää osu lähellekään merkkejä.
Onneksi appiukkoni ei ole tätä näkemässä saisi varmaan kohtauksen... Tai ainakin nuo kaverit kuulisivat kunniansa...
No täytynee taas mennä vahtimaan etteivät ihan kaikkea riko, nyt lähti nimittäin semmosta reikää tulemaan keittiön seinään että...
Tarinaa kolmihenkisen suomalaisperheen ja kahden koiran elämästä Latinalaisessa Amerikassa, Uruguayssa...
tiistai 31. tammikuuta 2012
maanantai 30. tammikuuta 2012
Kyllä ensimmäinen päivä töissä on hoidettu, barakkitoimistoissa, joissa nyt ei vielä ollut toimivaa ilmastointia.. ajoittain oli hieman lämmin fiilis. Yhtään ei eilen kyllä jännittänyt uusi työpaikka, mutta aamulla huomasin heränneeni tuntia liian aikaisin, joten menin sitten vielä suihkun ja kahvin keiton jälkeen hetkeksi nukkumaan. Kyllä siinä oli taas ihmettelemistä, varsinkin tuolla miehellä, kun akka ravaa pitkin yötä missä sattuu! Aamun sarastus kuitenkin pelasti tuonkin virheen, kun ilma oli kuin linnun maito ja öisestä myrskystä ei ollut enää tietoakaan.Kuumuudesta ja hajusta (ehkä kerran liian monesti kastunut barakin lattia alkaa jo olla parhaat päivänsä nähnyt) huolimatta, odotan huomista työpäivää.. jotta siitä selviää, on kuitenkin mentävä nukkumaan.. Toivotaan, että se hämäkäkki, joka ilmeisesti asuu meidän takan kivikossa, pysyy siellä, eikä tule meidän huoneisiin... myrkkyhän oli loppu ja hämäkäkki oli valtava... yök...
No jep, kello on täällä Coloniassa nyt päälle 22, eikä ole asentajaa paljon näkynyt ja pyykkivuori senkun kasvaa. Eikä muurahaismyrkytäjäkään sitten tänään enää luvannut tulla kun saattaa sata vettä...
No ei satanut vettä ei, mutta muurahaisia kyllä riittää... Huomenna taas uusi yritys, joskin kun tuota sää- tutkaa katsoo, näyttäis olevan sadetta luvassa. Lähdemme siis taas heti aamulla pojan kanssa kauppaan ja viides pullo raidia käyttöön...
Ja kait täytyy kohta jo kohti pesulaa suunnistaa.
No ei satanut vettä ei, mutta muurahaisia kyllä riittää... Huomenna taas uusi yritys, joskin kun tuota sää- tutkaa katsoo, näyttäis olevan sadetta luvassa. Lähdemme siis taas heti aamulla pojan kanssa kauppaan ja viides pullo raidia käyttöön...
Ja kait täytyy kohta jo kohti pesulaa suunnistaa.
Ja taas on uuten aamun herätty, vaimo lähtenyt töihin ja me pojan kanssa odoteltu sitä helkkarin pesukoneiden ja muiden laitteiden asentajaa, jonka siis piti saapua 09.30 ja kellohan on siis vasta 11.30...
Eikä myrkyttäjästäkään ole mitään kuulunut ja aamulla taas odotti keittiön roskiksessa valtaisa muurahaisarmeija, jonka nyt sain onneksi taas tapettua Raid purkin pohjilla, jota nyt vasta neljä purkkia on kulunut. Täällä on siis kaikki vähänkään syötävä aina laitttava tiiviiseen purkkiin tai jääkaappiin ja roskat vietävä heti ulos, jos ei halua noita muurahaisia ruokkia... No joo onneksi meilläkään ei nyt sinällään ole minneen mitään kiirettä tai menoa, joudetaan siis vaan odottelemaan:)
Säästä sen verran että on pilvistä ja lämpöäkin vain +28.
Taidetaan lähteä koirien kannsa rannalle, ehkä ne asentajat sitten joskus tänne asti tienä löytää.
Eikä myrkyttäjästäkään ole mitään kuulunut ja aamulla taas odotti keittiön roskiksessa valtaisa muurahaisarmeija, jonka nyt sain onneksi taas tapettua Raid purkin pohjilla, jota nyt vasta neljä purkkia on kulunut. Täällä on siis kaikki vähänkään syötävä aina laitttava tiiviiseen purkkiin tai jääkaappiin ja roskat vietävä heti ulos, jos ei halua noita muurahaisia ruokkia... No joo onneksi meilläkään ei nyt sinällään ole minneen mitään kiirettä tai menoa, joudetaan siis vaan odottelemaan:)
Säästä sen verran että on pilvistä ja lämpöäkin vain +28.
Taidetaan lähteä koirien kannsa rannalle, ehkä ne asentajat sitten joskus tänne asti tienä löytää.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Kaupaton päivä...
No tänäänhän piti olla ensimmäinen päivä ilman kaupassa käyntiä, mutta kuinkas sitten kävikään, kiikutettiin poikaa lääkäriin (onneksi ei siis kuitenkaan mitään vakavaa ihan normi flunssaa ja yskää), jota varten yritettiin saada yskänlääkettä helpottamaan tuota nukkumista. No täällä ei ilmeisesti tuota yskänlääkettä tunneta, vaan ihan samaa antihistamiinia lääkäri pikkumiehelle tarjosi kun meillä ennestäänkin kotona oli, joten niiltä osin turha reissu. Paitsi tulipa nyt kuitenkin käytyä paikallisessa sairaalassa ja ainakin tuo tuntui ihan asialliselta ja tarkalta lääkäriltä, paikka oli ihan siisti ja vielä positiivisena lisänä tohtori puhui myös englantia, joka täällä nyt ei niin tavallista ole...
Tietty kun nyt sitten liikkeelle lähdettiin niin pitihän sitä taas käydä hankintojakin tekemässä.
Huomennahan me nyt sitten ollaankin oltu jo viikko matkassa ja on emännän aika lähteä tienaamaan, me pojan kanssa kera koirien jäädään kotiin, odottelemaan muurahaisten myrkyttäjää, tiski - ja pesukoneen asentajaa, sekä tietysti MENNÄÄN KAUPPAAN...
oli muuten tänään ehkä lämpimin päivä tähän asti täällä ehkä noin +35 astetta.
Tietty kun nyt sitten liikkeelle lähdettiin niin pitihän sitä taas käydä hankintojakin tekemässä.
Huomennahan me nyt sitten ollaankin oltu jo viikko matkassa ja on emännän aika lähteä tienaamaan, me pojan kanssa kera koirien jäädään kotiin, odottelemaan muurahaisten myrkyttäjää, tiski - ja pesukoneen asentajaa, sekä tietysti MENNÄÄN KAUPPAAN...
oli muuten tänään ehkä lämpimin päivä tähän asti täällä ehkä noin +35 astetta.
Muutto Uruguayhin
Tässä yhteydessä on ihan turha enää puhua siitä mitä
Suomessa piti tehdä, jotta saadaan aikaiseksi valmiudet muuttaa toiseen maahan…
en voi muistaa enää sitä kaiken tämän jälkeen mitä viimeisen neljän päivän
aikana on tapahtunut.
Lähtö Suomen kotoa oli tietenkin kyynelten saattelema, kun
läheiset oli ”hyvästeltävä”, mutta toisaalta olo oli odottava… miten ihmeessä
tästä selvitään? Nyt mietitään, että miten ihmeessä täällä pystyy mitään
hoitamaan?
Matkatavaroita oli, kolme isoa matkalaukullista, koiria
kaksi kappaletta yhdessä häkissä, vaunut/rattaat, pojan turvaistuin, kolme
käsimatkatavaraa ja poika… kilot menivät yli jo helsingissä, joten
järjestelyillä laitettiin yksi matkalaukku alle 32 kg painavaksi ja loput
olivat OK. Koirat lähetettiin menemään ja sitten lähdettiin itsekin.
Varmistettiin tietenkin portilla, että katsotteko, että koirat ovat mukana,
jookos? Koiria piti ottaa ulos Madridin
välilaskulla ja laittaa takaisin sisään, eli askarreltavaa riitti, kun
kuljettiin turvamiehen perässä koirien kanssa ja tarkistettiin, että koirilla
ei ole häkissä mitään ylimääräistä… sillä ei ollut mitään väliä ketä siellä
häkissä oli. Ketään ei kiinnostanut tarkistaa, oliko siru sama kuin passissa
mainittiin, kunhan häkissä ei ollut ylimääräistä tavaraa. Hyvä niin. Madridin
kentällä koiran ulkoiluttaminen oli sekin kokemus, mutta onnistui tetsaamalla
ja väistelemällä autoja. Muistetaan tietenkin tässä kohtaa, että meillä oli
koirahäkin lisäksi matkassa pojan turvaistuin, kaksi perässä vedettävää cabin
casea ja poika reppuineen… kantamista riitti jo ilman sitäkin, että poika
ilmoitta haluavansa syliin! Madridista kuitenkin selvittiin… Portin
henkilökunta ja lentoemäntä molemmat katsoivat kuin hullua, kun pyysin
tarkistamaan, että koirat ovat kyydissä. Heille ne ovat kuitenkin vaan koiria.
No, niinhän ne ovat meillekin, mutta mitenkähän olisi sitten suu pantu, kun
oltaisi matkalla eksyneitä koiria lähdetty täältä käsin etsimään? Juuri nyt
minulla ei ole edes energiaa kuvitella mitä se vaatisi… poika oli toki nukkunut
siihen mennessä, kun Madridista Suomen aikaa klo 0210 lähdettiin eteenpäin,
tasan ne päiväunet, jotka nukkui autossa, matkalla Helsinki-Vantaalle. Lopulta kello 0300 Suomen aikaa, poika
nukahti. Vanhemmat olivat siihen mennessä jo jokseenkin tööt ja valmiit
nukkumaan, istuma-asennossa turistiluokan penkissä, mutta nukkumaan kuitenkin.
Aamu koitti ja aurinko paistoi. Pilvien yläpuolella se tekee
sen todella kirkkaasti. Lento oli siihen mennessä vielä kahta tuntia vajaat
valmis, kun poika ilmoitti heränneensä ja haluavansa pois lentokoneesta. Selitä
siinä nyt sitten kaksivuotiaalle, ettei yhdentoista kilometrin korkeudessa voi
poistua lentokoneesta. Kun teet sen vielä niin, että se menee jakeluun,
sanoisin, että olet varsinainen virtuoosi. Onneksi aamupala pelasti hetken ja
Martti toisen.. ei jäänyt enää kuin puolitoista tuntia selitettävää!
Saavumme Montevideon lentokentälle, näemme jo kulkiessamme
kohti passin tarkastusta, että koirat todellakin ovat olleet kanssamme samassa
koneessa, kun niitä lastataan pois koneesta. Hetken joudumme miettimään, onko
brasilialainen vielä hengissä, mutta kyllä sekin sieltä sitten liikahtaa.
Passin tarkastukseen pääsee onneksi tässä maassa pienen lapsen kanssa omaan
jonoon, jossa ei yleensä ole ketään muuta. Tämä osio onnistuu siis melko
nopeasti. Koirat löytyvät laukkuhihnojen läheisyydestä ja laukutkin kaikki
toimitetaan laukkuhihnaa pitkin omistajilleen. Kaksi kärryllistä tavaraa ja
vaunut, joita poika työntää tai sitten ei. Koirien tarkistus oli seuraavanlainen:
missä paperit? Löytyy. Molemmista koirista kirjoitetaan oma kuponki - Terhi ja
Muhku ovat muuttaneet Uruguayhin. Ketään ei kiinnosta vieläkään onko koirilla
sama siru, kuin mitä papereissa lukee, kunhan passeissa on rokotukset
kohdillaan. Aivan sama, minä haluan vaan autoon ja kohti uutta kotia. Kun
poistumme saapumisalueelta, kuljettajaa, Fernandoa ei näy tietenkään missään,
mutta onneksi ilmaantuu. Muhku ja Saimi (käytetään nyt oikeaa nimeä, eikä sitä
joksi tullivirkailija risti) käyvät pissillä Montevideon Carrascon kentän
parkkiapaikalla ja matka jatkuu Hyundain H1 pakettiautolla. Kaiken tuomamme
tavaran kanssa, pakettiauto ratkeili saumoistaan, mutta pysyi kuitenkin
kasassa.
Matka Montevideosta Coloniaan kestää autolla reilut pari tunti, vaikka
ajaisi 60 km/h rajoituksella 110 km/h ja liikenneympyrät suoriksi – niissä ei
ihan voinut ajaa 110 km/h, mutta ei paljon toisinkaan. Ehjänä kuitenkin
selvittiin autovuokraamolle, jossa meitä odotti chevrolet astra = Aveo( auto oli pakko
saada heti, jotta jostain tulisi jotain) ja siitä aina kotiin asti. Lienee
turha mianita tässä sitä, että aikaisemmin mainitsemani tavaramäärö ei
todellakaan mahtunut astraan… eihän sinne paksiin edes mahtuneet pojan vaunut!
Kotona meitä odotti Karina, jonka tehtävä on auttaa kaikessa
muuttoon liittyvässä… hän antoi avaimet ja kertoi miten lämminvesivaraaja
toimii… Kaikki vaikutti toimivan loistavasti, sillä se sänky, jonka olin
pyytänyt oli myös ostettu ja toimitettu taloon. Olkoon nyt sitten niin, että
oli toki ostettu kaikki muukin mitä siinä listassa (”presupuesto”) oli, vaikka
olinkin vaan pyytänyt merkkaamaani sänkyä ostamaan. Valitettavasti minulla oli
aikeena saada vaan tietää, mitä mikäkin maksaa… heidän mielestä kyseessä oli
tilaus. No, ilmeisesti näin se vaan täällä menee… Kaikki muu onneksi oli
sellaista, jota olisi varmaan tullut hankittua muutenkin, mutta tuo sängyn
pääty…
Niin.. siis meillähän oli hieman askeettinen sisustus, mutta
muuten kaikki kohdillaan kun kerran sitä lämmintä vettäkin oli juuri
järjestetty. Siis sitähän olisi tullut, jos taloon olisi tullut kaasua, mutta
eihän sitä tietenkään mihinkään tullut, kun niinkin oleellinen asia kuin
mittari ja puoli metriä putkea puuttui välistä! kylmä suihku tiedossa siis
sille illalle ja käsipyyhkeisiin kuivaus, koska joku unohti pakata mukaan isot
pyyhkeet (tätä jälkimmäistä emme vielä tässä kohtaa olleet tajunneet). Voin
myöntää, että se olin minä, joka unohdin ne pakata. Eipä sitä nyt olisikaan
tehnyt mieli vielä noin lyhyen matkustusajan jälkeen lämpimään suihkuun, kylmä
oli huomattavasti parempi eli se unohdettiin siinä välissä, laitettiin päälle
talossa oleva jääkaappi… paitsi, että siinä oleva pistoke olikin erilainen kuin
mitä seinässä oli rasia! Väsymys oli jo sellainen, että meinasi kyllä mennä
hermot näiden urkkien järjestelmien kanssa. Pakastearkku laitettiin sitten
seinään, keskelle keittiötä, koska siinäkin on taas jokin erilainen pistoke,
joka käy vain tiettyyn paikkaan. Ehkä siinä voi pitää viileänä edes maitoa ja
vaikka jugurttia siihen asti, kunnes ongelma ratkeaa. Sitten lähdettiin
etsimään valmista ruokaa (tämä ei ole ongelma, jos kello on ruoka-aika –
onneksi oli). Illan edetessä oltiin päästy ruokakauppaan, tyynykauppaan, jonka
valikoimaan kuului kolme eri mallia, höyhen, vaahtomuovi ja jokin allergikoille
sopiva, joista ostettiin se allergikoille sopiva ja satuttiin sitten vielä
rautakauppaa, jossa ei tietenkään ollut adapteria vaan se piti etsiä
sähkötarvikekaupasta. Meidän onneksi tämä löytyi 20 m:n päästä. Jääkaappi
saataisi siis toimimaan. Taas yksi asia oli hoidettu ja eikun ruokakauppaan. Välttämättömät
asiat oli olemassa selvitäksemme seuraavaan päivään.
Tuuli yltyi
myrskylukemiin ja tempaisi keittiön oven kädestä ja saman tien kieroksi.
Oikeasti siinä taisi lähteä karmit irti liitoksistaan ja vääntyä, mikä kuvastaa
hyvin talotekniikan laatua. Lopputulos oli kuitenkin se, ettei sitä ovea saanut
enää pysymään kiinni, saatikka lukittua! Eihän siinä mitään, veny-venyä kehiin
ja toivotaan, ettei tuuli tempaise sitä keskellä yötä auki, ettei tarvitse
lakanoita pestä, pesukoneella jota ei vielä ole… mielessä tietenkin pyöri ne
raportoidut kerrat kun on meikäläisten koteihin tässä maassa murtauduttu, mutta
se piti nyt siinä kohtaa vaan unohtaa ja toivoa, että brasilialainen
hälytysjärjestelmä tekee tarvittaessa tehtävänsä ja Saimi auttaa vähän
hampailla. Ovi ei auennut, koirien ei tarvinnut tehdä mitään ylimääräisiä
liikkeitä ja aamulla tuulikin oli jo hieman tyyntynyt.
Koitti keskiviikko. Toisen oli lähdettävä hankintareissulle
ja toisen jäätävä odottelemaan, josko korjaajia näille erinäisille puutteille
tulisi. Minä lähdin kaupoille ja kotirouva jäi vahtimaan korjausmiehiä.
Ovikorjaajat kävivät ja saivat lähinnä enemmän tuhoa aikaiseksi kuin mitään
muuta. Ovi ei lopputuloksena toiminut yhtään paremmin. Meille toimitettiin kaasumittari ja puuttuva
pätkä putkea ja asentaja osasi selittää miten laitetaan lämmitys päälle ja
miten pelkästään lämmin vesi. Pääsimme lämpimään suihkuun… tai siis olisimme
päässeet lämpimään suihkuun. Ei kuitenkaan ollut aikaa moiseen, koska piti
lähteä taas hankintareissulle, asia, jota täällä on viikon aikana harrastettu
kovinkin usein = joka päivä, jopa useamman kerran päivässä. Ohjelmassa oli
saada lautasia edes kolme, haarukoita, veitsiä, lusikoita, rikkoutuneen
kahvipannun tilalle uusi (minä rikoin heti seuraavana aamuna hankinnasta käsin),
laseja, ruokaa, pyyhkeet, astianpesuainetta, tiskiharja (ei niin yksinkertainen
asia löytää, kuin mitä voisi kuvitella, siis jäi hankkimatta), prepaid
liittymä, lattiaharja ja peitot mainitakseni muutaman. Iltapäivällä yhdessä vielä huonekalukauppaan
katsomaan, josko saataisi vaikka valittua pesukonetta, astianpesukone, mikro,
TV, jotain huonekaluja… Huonekaluja oli vähänlaisesti, mutta koneet löytyivät,
harmi vaan, että silitysraudan ja laudan olemassaolo unohtui ko. hetkellä. Ne
olisi helposti voinut laittaa siihen samaan…
Torstaina oli aika mennä töihin. Onneksi vaan käymään
turvallisuus- ja terveysinfossa, jossa käytiin läpi niitä asioita, joita on
hyvä huomioida ja mitä palveluita on olemassa ja mitä kannattaa käyttää.
Loppusanoma oli tietenkin se, että jos jotain vakavaa on, on syytä suunnata
joko Buenos Airesiin tai sitten Montevideoon. Toivoa myös sopii, ettei
ambulanssia tarvitse ihan äkkiä, koska täällä, 911, yleisestä hätänumerosta ei
välttämättä ikinä ambulanssia saa ja yksityisen kanssa ei vielä sopimusta ole asiasta
tehty. Palvelua kuitenkin saa helpostikin mainitsemalla työnantajan… tokkopa
tuo kauheasti lohduttaa, jos pää kainalossa odottaa. Vierailu oli siinä
mielessä kuitenkin hyvä, että sain ”jätettyä tilauksen” pesukoneista sun muista
keskiviikkona katsomistamme koneista (siihen asti, kunnes minulla on
pankkitili, minulle ei voi antaa asettautumisrahaa, joten oli keksittävä keino
käyttää sitä ilman, että joutuu kaiken ensin maksamaan itse). Sillä välin, kun
minä olin töissä, oli täällä talossa 4 siivoojaa, joita tietenkin piti vahtia.
He pesivät lattian ja ikkunat välineillä, joihin kukaan itseään kunnioittava Suomalainen
siivooja ei edes koskisi. Melko puhdasta tulikin. Betonilattiaa on vaikea saada
sellaiseen kuntoon, ettei se pölise tai laske hienoa pölyä. Voitteko arvatakaan mitä sitten taas tehtiin?
Tämän jälkeen mentiin tietenkin kauppaan! Väsymys oli sanoin kuvaamattoman
kova, koska olinhan joutunut heräämään jo 05.30, että ehdin kyytiin, joka tuli
0700. Ja tämä tulee olemaan ihan normaalia, kun menen töihin…
Perjantaina lähdettiin aamulenkille rantaan ja kun sieltä
saavuimme kotiin, tuli talon eteen sininen farmarirättisitikka vuodelta joskus
silloin, kun niitä vielä valmistettiin. Tarkoitushan oli heti lähteä kauppaan,
mutta rättisitikan kuljettaja paljastui lukkosepäksi, joka tuli laittamaan
keittiön ovea kuntoon. Hän sentään tekemisissään näyttikin siltä, että tietää
mitä tekee. Hän oli myös se, joka vaihtoi etuoveen lukon, jotta ko. ovea voi
ylipäätään käyttää! Lähdimme kauppaa etuoven kautta! Nyt minäkin voin tulla
töistä kotiin niin, ettei ole ketään kotona päivystämässä tuloani, kun
minullekin löytyy avain edes johonkin ulko-oveen (keittiön oven avaimia on vaan
yksi kappale). Kaupasta tällä kertaa piti löytää pihviveitset, pyykkikori,
kirves, hengareita, ja kaikkea muuta hyödyllistä, joista läheskään kaikkea ei
tietenkään löytynyt, osalla ei edes tee mitään, ennen kuin on jotain muita
tuiki tärkeitä esineitä käytössä, niin kuin esimerkiksi pesukone. Tiendas
Montevideo kuitenkin tarjosi sopivan hintaisia ja meille sopivan valikoiman
mattoja, joita on nyt meillä jo kaksi: nukkamatto ja räsymatto, joka suomesta
poiketen on tehty nahkasäsyistä (varsin hauska konsepti). Täällä on kuitenkin
hedelmä/vihanneskauppa erikseen, joista jo toista kokeiltiin. Aivan ihania
paikkoja ja pahimmillaan lasku on ollut jotain 125 pesoa, eli noin 5 euroa, ja
siinä on ollut kilotolkulla hedelmiä ja vihanneksia. No, asia kerrallaan ja
pikkuhiljaa. Onneksi jotain asioita on paremmin kuin Suomessa.. Panderia
(leipäkauppa) on myös huisi paikka. Kaikki myydään kilohinnalla, joka ei sekään
päätä huimaa, kolmella eurolla saa pariksi päiväksi leivät ja kuusi leivosta!
tämä on jokseenkin kauheaa, noita kurveja ajatellen. Kun sitten on käynyt
ruokakaupassa, panaderiassa ja hedelmäkaupassa on helposti kuluttanut aikaa
moiseen pari tuntia… kyllä täällä aikaa saa kulumaan, ihan normaaleihin asioihin
ja kun mikään ei oikein säily, on sama tehtävä vähintään joka toinen päivä… saa
nähdä onnistuuko moinen, huomenna ei meinattu mennä kauppaan!
Ihmeteltiin äsken sitäkin, mikä helvatun ääni tuolta
keittiöstä kuuluu… valot oli päällä ja armeija koppakuoriaisia yritti keittiön
oven ikkunan läpi sisään! Onneksi ovi oli kiinni, mutta jostain pari torakkaa
silti löysi tiensä sisälle, juuri kun olin äidilleni ehtinyt mainita, ettei ole
näkynyt.. piti sekin sitten todistaa saman tien vääräksi se väite. Pelottaa
melkein ajatus, että mitä sitä onkaan huomenaamulle keittiössä odottamassa! Muurahaisten
kanssahan tässä on taistelua käyty jo useamman päivän. Myrkyttäjä, jonka piti
tänään tulla, on vasta sitten maanantaina tulossa kuitenkin.. ihan normaalia…
toivotaan, että maanantaina on sellainen päivä, että pesukone saadaan
asennettua ja muurahaiset tapettua…
Nyt minä jätän tämän kirjoittamisen tähän tältä erää.. minä,
joka kuljetin perheeni 13 000 km:n päähän Suomesta, ratkaistakseni
ongelman, joka kohtasi meitä joka viikko: Isä ja poika olivat eri kaupungissa
viikot ja näkivät vain viikonloppuisin. Nyt rouva lähtee maanantaina töihin ja
mieheni liittyy kotirouvien klaaniin ja viettää aikaa poikansa kasvatuksen
parissa seuraavat kolmisen vuotta, jolloin poika alkaa olla jo 5 -vuotias.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)