Lähtö Suomen kotoa oli tietenkin kyynelten saattelema, kun läheiset oli ”hyvästeltävä”, mutta toisaalta olo oli odottava… miten ihmeessä tästä selvitään? Nyt mietitään, että miten ihmeessä täällä pystyy mitään hoitamaan?

Niin se on aika täällä vierähtänyt, tasan vuosi sitten  saavuttiin maahan ja viitaten tuohon blogin aloitukseen ja vuoden takaisiin mietteisiin: Olo on vieläkin odottava tai ainakin odottamaan täällä on oppinut. Mikään kun ei koskaan kuitenkaan saavu ajallaan. (Viimeksi tänä aamuna piti polttopuiden saapu, vaan ei ole näkynyt ei.)
Vaan kuten sanottu kaikkeen tottuu ja ei se mitään haittaa, kunhan sen vaan tietää.
No ihmeteltykin on ja tullaan varmasti jatkossakin ihmettelemään, kuinka nuo asiat hoituu.
Mutta kuitenkin, siltikin, hengissä ollaan vieläkin.
Ja kaikesta huolimatta, jos uudestaan kysyttäis lähtisitkö. Niin ehkä hieman pitempään miettisin ja miettisin ja vastaisin: Kyllä tottakai !
Ja vaikka nuo kirjoitukseni aina välillä ja pääasiassa ovatkin kovin negatiivisia, on täällä paljon positiivistakin.
Ehkä nyt ensimmäisenä ja pelastavimpana, tullee mieleen tuo mukavahko ilmasto, ainakin näin kesäaikaan.
On meinaan ihan mukava istuskella ja kirjoitella tässä samalla, näin tammikusena iltana, terassilla kalsarit jalassa, kylmää kal, eikun mehua nauttiessa ja samalla katsella nousevaa ukkosta ja auringon painumista mailleen, lämpötilan ollessa vielä näin ilta-yhdeksältä +29 astetta.

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SIMO !!!

Koska Suomessa jo on 19.01, railakkaat synttärionnittelut !!!

Hoh hoijaa...

Kuinka kauan saattaa kestää auton akun vaihto... No menihän siinä.
Taisi olla lauantai kun virta toisen kerran loppui ja keskiviikkona soi puhelin, jotta voisi taas Vectran hoidosta hakea. No meillä oli kyllä onneakin tuossa matkassa, kun Vectra ei ikumaailmassa olisi sunnuntain paimennusreissusta selvinnyt.

 

No paljon paimennuksesta ei voitu tuolla reissulla puhua... Saimilla ei paljon korvia ollut, mutta tulipa kuitenkin nähtyä, jotta pikkupojalla on vaistoja olemassa ja kovuuttakin riittää...

Sitä kovuuttahan olen aina Saimiinkin lisää toivonut, mutta joo.

Noh, sitä saa mitä tilaa, vai kuinka ne nyt sitten sanovatkaan.

Samalla reissulla sain myös Zicon ISDS rekkarin, joten ihan ihkaoikea paimenpoikahan se, ainakin paperilla:)

 

Tulipa myös keskiviikkona todettua, että tuossa isommassa tai siis tilavassa autossa on huonotkin puolensa, käväistiin Motevideossa "vähän" shoppaamassa ja pitihän se isokin paksi täyteen saada.

No tietty vaan kaikkea tarpeellista hankittiin...

 

Huomenna oliskin sitten vuorossa agilityn yhteistreenejä Montevideossa. Valmistautumista Pan American 2013 mestaruuskisoihin,  josko mekin sinne huhtikuussa suunnataan.?.

 

 

 

 

Karnevaalihulinaa





Perjantain kauapakiertuen kruununa olikin vuorossa Vectran kiukkuttelua. joskin jo jonkin aikaahan se on hieman vajaavirtaisesti startannut, mutta nyt  hedelmä-/vihanneskaupan edesä avaimet virtalukkoon ja menoksi, tai sitten ei ja ei niin millään... No eipä tuossa, soitto Avikselle ja jo hetken päästä apu saapui ja Vectra  kehräsi taas kuin kissa. Siitä kuitenkin korjaamolle, josko akku vaihdettais tai jotain ja hah... Vanhempi korjaamopäällikkö saapui sitä sitten mittailemaan  josko se vielä kuitenkin toimisi ja joo, pieni akunnapojen puhdistus ja taas toimii ja starttaa...  Ainakin näin kuulemma pitäisi. Lauantaiaamuna rautakauppaan ja kas kummaa, siitäpä matka ei nyt sitten eteenpäin jatkunutkaan, kun ei oo virtaa niin ei oo... No pienen odottelun jälkeen saapui taas Aviksen apu paikalle ja ei kun apuvirtaa ja autot vaihtoon. Joo vaihtoon, koska tietenkään nyt lauantaina ei kukaan enää mitään akkuja tai muita korjauksia tietenkään tee, olihan kello kuitenkin jo yli puolenpäivän. Onneksi saatiin kuiteenkin tilalle auto ja oikeasti juuri sellainen auto, jota me tarvittaiskin, koska koirien ja tavaroide kuljettaminen porras peräisellä Vectralla... no se nyt ei vaan oikein ole kätevää.

 

 

Illalla/yöllä suunnattiinkin katsomaan karnevaalihumua kaupunkiin, seuraavassa pieni otos:



 

 

 

Tänään pitkästä aikaa lampaita paimentelemaan  estancia Chicalle:)

Haiseva kotiinpaluu...

Jouluinen yllätyskäyntimme suomeen onnistui ja onnistuttin siis yllättämään perheet, ystävät ja tutut, piipahtaamalla "salaa" Suomessa parin viikon lomalla.
Nähtiin vähän lunta ja pakkasta ja lumitöitäkin päästiin hieman maistelemaan.
No eilen kuitenkin taas saavutttiin takaisin ja mikä meitä odottikaan..?.
No sehän jo tiedettiin, jotta aitaa meillä ei taaskaan ole, koska muutama päivä takaperin,, oli täällä vieraillut oikein kunnon puhuri ja vienyt meidän aidan mennessään. Vaan heti, kun keittiön oven avasi tuli vastaan oikein miellyttävä tuoksu... ehkä jotain vastavaa kun -50 luvulla käyttöön otetun venäläisen kalastusaluksen pesemätön lastiruuma. Sähköt poikki ja pakastimessa kalaa ja kaikkea muut mukavaaa, joka jo suorastaan valui pakastimen ovesta vastaan, sekä oli myös tietenkin valunut jo pakastin-jääkaapin rakenteiden ja eristeiden väliin...
Eipä siinä muu auttanut, kun kaappi ulos ja puutarhaletku esiin. Tietty myös hälytyslaitteet oli taas vaihteeksi rojuna vettäkin on katosta tullut ja niin, eipä nuo puolen talon valotkaan toimi ja puutarhuri, jonka piti käydä meillä säännöllisen epäsäännöllisesti, ei todellakaan ole leikkuriaan käynyt lähellekään meidän pihaa kääntämässä, vaan piha on kuin viidakko.

Kolmenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen, voisi jo kuvitella räjähvänsä tuohon kaikkeen, mutta... Kyllä kaikkeen tottuu ja kun tietää, mitäs tuosta ehtiihän sitä. Mañana tai sitten ensiviikolla, ehkä...

Eihän se haju siitä kaapista minihkään lähtenyt, joten päätettiin luovuttaa ja lähteä uuden ostoon, ja kyllä ostettiin kaappi ja toimitus kotiin noin tunnin päästä, samoin myös hälytyslaitefirman edusta tuli korjaamaan tuon risan varashälyttimen luvattuun aikaan.

Mutta siis yhtenvetona Uruguayn aurinko paistaa ja lämpö kyllä pelastaa paljon, ei kaikkea mutta kuitenkin PALJON.

Koiratkin saatiin kotiin toimitettuna kotiin hyvästä hoidosta ja kylläpä tuo pikkupoika on taas kasvanut, saas nähdä millaiseksi jätiksi se mahtaa kasvaakaan. Taitaa nyt olla jo Saimin kokoinen ja painoa jopa ehkä enemmän, ikää kuitenkin vasta puoli vuotta.
Muhkua ei kyllä vielä kotiin saatu kun on kuulemma niin ihana ja mukava ja hurmaava terrieripappa, aika näyttää palaako Muhku vielä kotiin vai onko muutto pojalla edessä.