Loppuispa jo...

Meinaan toi Saimin juoksu. alkaa jo hermot mennä, kun ei voi yhtään pitäää Saimia ulkona ja lenkilläkin on oltava kokoajan valmiinna keppi kädessä valmiina häätämään milloin minkäkin näköisen sulhasehdokkaan. Saa poikakin siinä oikein hyvän kuvan kuinka vieraita koiria hakataan kepillä päin näköä... Voi kumpa olisin ollut viisas ja leikkauttanut tuon tytön ennen lähtöä. Kyllähän siitäkin puhetta oli... Ja sitten se yksi prkl. joka kiipeää yli portin ja pyörii pihalla kaiken päivää. Ja mitä tekee Muhku Müller...No ei mitään sehän vaan tahtois laittaa leikiksi poikain kesken...Toisaalta sekin on ihan positiivista, kun on noin sosiaalinen ja tulee hyvin juttuun muiden urosten kanssa, mutta voishan sitä nyt vähän ees pihaansa tai omaa narttuaan puolustaa. Mutta ehkä se on tuo Muhkukin sitte leikattuna uroksena enempi poikiin päin, ainakin hauskaa tuntuu olevan...
No joo se siitä ja toivottavasti jo viikonloppuna vaikka helpottaa tai ois ainakin jo aika.
Toteutimpa tuossa viikolla jo pitempiaikaisen haaveenikin ja aloitin taas uuden harratuksen.
Tai siis yritän ainakin opetella, kuinka tuo minun upouusi hieno kitara soisi yhtä kauniisti, kuin siellä liikkeesä sen myyjän käsissä. Jotenkin se vaan matkalla liikkeestä tänne kotiin lakkasi soimasta yhtä kauniisti, mut ehkä se siitä taas alkaa heleästi...

Komeahan se ainakin on ja Ainakin tossa lehmännahka matolla...Ehkä minä sen vielä kesytän:)

Sää hellii meitä yhä lämpimänä ja Uruguayn aurinko paistaa yhä edelleen lämpimästi, vaikka ollaan jo kovaa vauhtia menossa kohti talvea ja pitäis jo palellakin.
Niin ja käytiinhän me alkuviikosta hakemassa minulle lupa tuoda W mukanani Suomeen, kun eihän sitä nyt tietenkääään ilman virallista lupaa saata tehdä, hyvänenaika sentään voinhan vaikka salakuljettaaa pojan Suomeen vaimoni siitä tietämättä.... ja ties vaikka mitä:)
No lupa kuitenkin saatiin tosin W:n nimi tietysti väärin kirjoitettuna, joten uutta odotetaan. Ja ehkä se vielä ajoissa saapuu. Alkaa Kuitenkin olemaan tuo meidän "talviloma" jo aika lähellä.

Tänään saatiin myös ikäviä uutisia Suomesta, vanhempieni norfolkkityttö ja oma kasvatini Aino on siirtynyt koirien taivaaseen.
Siis hyvää matkaa koirien sateenkaarisillalle Ainolle täältä meiltäkin ja jaksamisia Mammalle ja Papalle, niin ja tiettu  Tepille myös.

Auto pakattiin taas tayteen ja suunnattiin nokka kohti ancapia, jossa oli tarkoitus tavata ystavapariskunta J ja N. Heidan perassaan ajettaisi Santa Lucían lahelle paimennuskisoihin. Siina ajamisessa olikin tekeminen, kun N lahti menemaan. 140 km/h oli lasissa ja silti ajoittain jaatiin! Auton renkaista on joko tippunut paino tai siella on viela edellisesta reissusta kivettynytta mutaa, joten tietyissa nopeuksissa ravisti aika lailla. Ihan uusia reitteja tuli taas ajeltua, Canelonesin departamentossa ei ole aikaisemmin tullut kaytya.
Kilpailupaikka oli siisti ja hieno rodeokeha, johon oli tuotu lampaita. Puitteet ja valmistelut olivat loistavat! Lounaskin saatiin kunpongilla, jonka kaikki kisailijat +1 saivat ja kisat maksoivat kokonaiset 100 pesoa!
Hotelli, johon oli itsemme keploteltu (pienet koirat kuulemma sallittu, mutta isot ei, eli brassi ok, mutta bc ei). Varatessa rupesin sitten inttamaan ja kyselin, etta jos se brassi tekee tuhojaan, kun on kerran sopivan kokoinen, niin sitäkö ei tarvitse ollenkaan maksaa? Ja uskalsin vielä väittää, että todennäköisimmin näistä kahdesta vaihtoehdosta juuri se brassi tekee ne tuhot... hetki odottelua linjoilla, kun varausasisstentti keskustelee managerin kanssa: lopputulos, ok, kyllä se käy että tulette niien kahdenn koiranne kanssa, joista toinen on liian iso, jos otatte sviitin. Joten tässä sitä nyt istutaan 45 m2:n sviitin olohuoneen sohvalla, yksi koira tuossa vieressä, poika nukkuu makuuhuoneessa. Verrattuna siihen murjuun, jossa viimeksi oltiin, jonka uskottiin oikeasti olevan ainoa hotellli, johon saa viedä koiria, vain HÄKISSÄ, tämä on uskomattoman mahtava paikka. Täällä voi käydä suihkussa ilman kenkiä, nukkua ilman, että tarvii huolehtia siitä, mitä niissä lakanoissa on ja minkälainen ötökkä kävelee tyynyllä... Tämä on ihana paikka.. ei täällä toki kukaan huonepalvelussa vastannut puhelimeen, mutta äkkiäkös sinne kipaisi tästä samasta kerroksesta... mitenköhän täällä suhtaudutaan siihen, jos avaa tuon lasioven aamulla ja päästää koirat uima-altaalle?!? ;)

Tällainen "strutsi" siellä pihalla lammella pyöri, joten olisihan siinäkin ollut tekemistä koirille! Laitoin tuon tuo sijainninkin tuonne, jos jotain kiinnostaa sinne mennä! Voin suositella - koirilla ja ilman.

On tainnut kuvat jäädä laittamatta tuossa viikolla noihin kahteen viimeisimpään tekstiin, joten tässä nyt päivitettynä nuo aikaisemmatkin tekstit ja sitten vähän tämän päivän tapahtumia. Viikolla ei oikein mitään tekstiä saanutkaan tuo "kotirouva" aikaseksi kun oli jopa omien sanojensa mukaan kipeä ( asia, jota ei yleensä ainakaan ääneen sanota...). 

Tänä viikonloppuna olisi ollut mahdollista lähteä paimennuskurssille Treinta y Tresiin. Matka on kuitenkin NIIN pitkä, ettei viitsinyt lähteä, varsinkaan, kun tuo paimenkoira on juoksussa ja siten ihan "pöljä"...

Tänään siis kuitenkaan ei ollut ohjelmassa mainitsemieni syiden takia mitään ihmeitä. Olin taas kuullut jotain, jonka perusteella oli hyvä suunnata kohti ostoksia: Gauchohattu oli hakusessa ja samalla piti katsoa, josko olisi hyvännäköisiä nahkasaappaita saatavilla. Molempia olisi löytynyt ko. kaupoista, mutta ainoastaan hattu lähti mukaan.. ja uusi mate, koska ei vielä osattu käsitellä ensimmäistä matea oikein ja se hometui sisältä. No eihän sitä homeista matea voinut enää käyttää metn joumiseen, joten se siitä. Nyt tuo uusi matekuppi on käsitelty viskillä minun alaisteni antamien ohjeiden mukaan ja on kuivumassa... Katsotaan osataanko vieläkään tehdä asiaa oikein. Se kun on valmistettu jostain paikallisesta kurpitsalijista, niin on aika altis homehtumiselle. Ja siis kyllä, meillä joudaan matea - ei niinkään uskonnonomaisesti niinkuin monet paikalliset, eli voidaan helposti kulkea kaupungilla ilman, että termari on kainalossa ja pilli suussa, mutta kahvin vaihtoehtona se on ihan hyvä.. siinä on kuitenkin ainakin tarinan mukaan vitamiinejä. Nämä siis löytyivät tuolta kaupungin ulkopuolelta.. Kaupungissa sitten käytiin vielä katsomassa tuo yksi kauppa, jossa kuulopuheiden mukaan olisi ollut hyviä satulahuopia sisustukseen.. niistä ei kyllä ollut hajuakaan, mutta löytyipähän pojallekin gauchohattu ja housut! Enää puuttuu vaan ne saappaat, mutta se odottakoon nyt vielä hetken itseään. ;) Kaupassakin oltiin jo sen verran törmätty suomalaisiin, että osasi todeta pojasta, että on pieni suomalainen gaucho! Mate vaan puuttuu! No, niinpä.. kyllähän tuo jo kahvia kittaa, joten... 

Tässäpä nämä meidän gauchot.;)

Loppupäivä menikin sitten tässä kotona ollessa, mikä on ihan tervetulutta vaihtelua sekin, kun tässä viime aikoina, kun terveinä, on oltu menossa aina johonkin viikonloppuna.. OK, viime viikonloppuna jopa sairaanakin oltiin siellä Montevideossa, mutta eihän sille voinut mitään, kun se sairaus iski tuolle miehelle siellä kesken kaiken. 

Nyt taidan ladata ne viime viikkoiset kuvat, jos jostain loydän ja ryhtyä ihan vaan olemaan. Näyttää siltä, että nämä tekstit menee ihan uuteen järjestykseen kun vähän jotain muokkaa... toivotaan, että tämä tällä kertaa menee oikeaan paikkaan!

Ja tautikierrekin vaan sitten jatkuu...

No tais jäädä nyt se aiemmin mainitsemani lääkitys jäädä liian vähällä ja on sitten minun vuoroni sairastaa...Onneksi taitaa olla nyt jo paremalla puolella ainakin hetkittäin tuntuu siltä. Mutta jopa minun täytyy myöntää olleeni kipeä siis ihan oikeasti.
Palataanpa niihin paimennuskisoihin, jotka suorituksena kyllä meni meiltä aivan penkin alle. Pistän sen kyllä aikapitkälti Saimin juoksunkin piikkiin ja lampaat olivat kyllä todella p:stä. Siis niitä ei ollut kuulemma aiemmin paimennettu koiran kanssa laisinkaan ja nehän ei sitte kovin hanakasti liikkeelle lähteneet, kaiken kukkuraksi ne tietty pelkäsi ihmisistä joten joo.
Kisapaikkahan oli myös aika veikeä (Rodeokehä) ja varikko siinä aidan toisellapuolen:), josta aina laskettiin 4 lammasta kerrallaan areenalle ja siitä sitten koira töihin. .Noin muuten kisat ehkä mentiin ns. Ranch kisa tyyliin: kuljetusta parin portin läpi, laidunnus, kuja ja häkitys...
Tuli meidän vuoro ja ei kun Saimi "kaarelle" ja lampaita noutamaan. Enkä vielä tässävaiheessa ollut huolissani siitä ollenkaan ettikö se saisi lampaita liikkeelle vaikka sitten hieman hampaita käyttäen kun sekään ei näyttänyt olevan laisinkaan kiellettyä ja Saimillahan tuo hampaidenkäyttö tarvittaessa ei yleensä tuota minkäänlaista ongelmaa, päinvastoin joskus se saattaa jopa liiallisena olla meidän ongelma. Nätistihän tyttö sinne Marttojen taakse kaarsi, mutta eihän ne lähteneet mihinkään. Ja mitä tekee Saimi ei mitään pyörii pyörii, ihmettelee... No se oli sitten siinä se kisa...
Ens kerralla sitten ja paremmalla tuurilla ilman juoksua.
Sunnnuntaina pitikin sitten aksata, mutta tauti voitti, kaatoi minut ja kisat jäi väliin. Täällä muuten aksaakin voi kisata vaikka olisi juoksuinen narttu.
Niin ensimmäinen poikaystäväehdokaskin juoksun myötä ilmaantui pihamaalle tänään, tiivistetystä portista huolimatta. Siis Saimi ei todellakaan ole hetkeen vapaana tai ainakaan vahtimatta ulkona ja lenkillekin on varmaan syytä ottaa jotain kättä pitempää.

Tämä on yksi niistä päivystäjistä. Varsin komea ja varsin kekseliäs yksilö, kun kiipeilee portista sisään siitä huolimatta, että se on tiivistetty.

On nämä paikalliset pöpöt kyllä vähän toista maata kuin Suomessa... jos Suomessa tunsi flunssaisena olonsa rekan alle jääneeksi, niin täällä kyseessä on vähintään puskutraktori! Ääni on kuin Paula Koivunimeillä viikon viskikuurin jälkeen.... Kurkku on kuin kaktuksen olisi syönyt. Siinä varmaan pähkinänkuoressa pahimmat. Tänään sama lääkäripalvelu, jonka palvelut saattoi helposti olla maksettavissa suoraan SOS palvelumme toimesta, ei enää ollutkaan ollenkaan maksettavissa sitä kautta... kyllä minä olisin ihan ilman apuakin osannut sinne samaiseen sairaalaan, johon minut ohjattiin taas. Ajattelin vaan, että soittamalla vältän sen vakuutusyhtiön sivujen kanssa taistelemisen... ajattelin tänään väärin. Kolmen päivän sairaslomalla tästä toivottavasti selvitään...  pojalla meni reilu viikko, niin eiköhän se kolme päivää riitä minulle.

Telkkarista katsoin tuossa jotain pitsaohjelmaa, kun odottelin, että poika tulee koulusta kotiin... rupesi tekemään mieli pitsaa... T on jo pitkään valittanut, ettei kunnon rullakebabia ole mailla ei halmeilla.. pitsaa saattaisi saada ihan hyvääkin, mutta kun nuo paikat on aina niin myöhään vasta auki, ettei tuo suomalaisella aikataululla elävä kaksivuotias ole enää hereillä silloin kun sinne voisi mennä! Suomeen kun päästään, niin varmaan tulee muutama kebab tilattua.. ehkä jokunen pitsakin! Pahimpaan hätään tuo poika rupesi sitten laittamaan meille pitsaa... iskän avustuksella tietenkin. Pojalla ei valitettavasti ole esiliinaa...joten voi nuo vaatteet sotkeentua aina noissa kokkaushommissa! 

Nyt kuitenkin takaisin sairastamaan...

lääkäristä lääkäriin...

Taitaa olla nyt joka päivä ohjelmassa jos jonkinlaista lääkärissä käyntiä.
No Tupla onneksi alkaa jo menemään parempaan suuntaan, onhan jo toistaviikkoa sairastaessa mennytkin ja kuulemma on lähdössä kohta kouluunkin.
Nyt taitaakin sitten olla sairasvuorossa rouva...Jotta semmosta. Itse en ole vielä kerennyt sairastaa vaikka muut jo kahteen kertaankin, mut taitaa olla tuo etukäteislääkitys kohdallaan, niin ei taudit tartu:)
Lisäksi tänään aamusta kävin taas eläinlääkärissä, hakemssa Saimille sen virallisen terveystodistuksen viikonlopun kisoja varten ja rokottamassa ton Aarne Mulkkerstamin = Muhku.
Testasin taas eri elukkatohtoria ja tämä taitaa olla se, kenen luokse jatkossakin mennään jos jotain tarvetta ilmenee. Dra ei kylläkään puhu enkkua mutta paikka oli siisti ja jopa näytti ihan eläinlääkärin vastaanotolta. ja sitäpaitsi pärjäsin jo ihan hyvin loistavalla espanjankielen taidollani.:)
Tai ainakin sain sen todistuksen Saimille, Muhkuakin piikitettiin ja toistaiseksi se kuitenkin näyttää vielä hengittävänkin. Joten siis hyvin meni.
nyt täytynee jo rientää kiikuttamaan lasta kouluun ja itse vähän treenaamaan aksaa.
Jaa niin kyllä sillä Samilla todellakin on varmaan koti-ikävä, kun viimeyönä neiti taas pisteli ruisleipää poskeen...

Tupliksen koristelema Äitienpäiväkakku !

Tulipahan nyt testattua sitten tuo SOS palvelun toimintakin... On sellainen firma, joka on palkattu hoitamaan kaikkia terveyteen ja hätätilanteisiin liittyviin asioihin. Ei siis mitään onnettomuutta olla kohdattu, mutta kun tuo poika on ollut jo viikon räkäinen ja kuumeinen, niin päätin sitten aamulla, että on ehkä aika jonkun kuunnella vähän keuhkoja, ettei ole mitään vakavampaa. Ystävällisesti Lontoosta palveltiin ja luvattiin selvittää mihin olisi suotavaa mennä. Palvelun olisi saanut myös suomeksi: puhelun loppuvaiheessa hallinnollista puolta hoitanut ihminen ilmoitti, että minä puhun kyllä hieman suomeakin.. oli joskus asunut 6 vuotta suomessa! Hyvä tietää, jos joskus on todella hätä, niin saa ainakin asian selväksi vaikka muut kielet unohtuisivat! Philadelphiasta soitettiin hetken päästä vielä, että mikä on osoite, jonne mennä ja ilmoitettiin, että hoitavat juuri senkin, että lasku maksetaan suoraan heidän toimesta. Meille jäi siis tehtäväksi ainoastaan mennä paikalle... Tottahan toki sitten soiton jälkeen tuli taas ihan tyypillinen reaktio: eihän tähän nyt olisi mitään läääkäriä taas tarvittu. Toisaalta, kun on noita homeita havaittu, niin onhan se hyvä, että jäi merkintä nyt tuosta sitten johonkin muuallekin, kuin omaan muistiin... jos asiasta tarvii joskus ruveta taistelemaan. Kotiin tulon jälkeen tietenkin piti tarkistaa netistä, että mitä ne yskänlääkkeet mitä määrättiin piti sisällään: viime kerrasta opittuna varsinkaan pojalle ei anneta mitään mitä ei ensin olla vähintään tarkistanut itse, kielellä jota ymmärtää. Toinen oli kuitenkin murattiuutetta ja toinen yskän ärsytystä hillitsevää, joten tällä kertaa ei heitetty suoraan roskikseen.   

Voishan sitä tietenkin vaatia toista taloa... ja sekin kävi jo mielessä, mutta energiaa siihen muuttamiseen ei juuri nyt yksinkertaisesti ole. Toiseksi, tällaista paikkaa ei toista ole, eikä taatusti ole yhtä hyvin vartioitua, kun meilla tuo oma Carlos hoitaa yötä päivää tuon tarkkailun. Ja kyllä noissa muissakin taloissa vaikuttaa olevan ongelmia, ihan samalla, tai melkein samalla mitalla... annetaan nyt vielä mahdollisuus korjata ( voi tietenkin olla virhe, koska talojen tarve kasvaa koko ajan, kun porukkaa lappaa lisää projektiin, mutta...).. katsotaan sitten vaikka kesäloman jälkeen, mikä tilanne on, jos ei tämä tästä ihan mahdottomaksi mene. 

Muutenhan tämä viikko onkin mennyt ihan ohi.. kaikki asiat mitä piti tehdä, tuli mieleen tehdä liian myöhään. Poika kun on kipeä, niin ei kummallakaan pysy pakka oikein enää täysin hallinnassa, muuten kuin pojan suhteen, mikä lienee kuitenkin tärkeintä! Eikä tuo aikaero auta yhtään! Onneksi edes äitienpäiväkortit lähtivät suurinpiirtein ajoissa! 

Hyvää äitienpäivää siis rakkaalle Sirkalle, äidille ja anopille.. ;) Ja kaikille ystäville, jotka äitejä sattuvat olemaan!  

Kuumetta, hometta jajaja

Jep, poikahan on nyt sitten kuumeessa ja tuo ainakin kaksiviikkoa kestänyt räkätauti ei vaan ota laantuakseen, päinvastoin kehitti nyt sitten velä kuumeenkin ja eilen ei sitten kumpainenkaan menty kouluun.
Saas nähdä tarviiko tässä vielä lähteä lääkäriin sen kanssa vai helpottaisko tuo tuosta sitten jo pikkuhiljaa, ainakin yskä tuntuis olevan nyt paremmalla mallilla.
Eilen taas itse "Harjakainen" saapui katsomaan tätä mahtavaa Uruguaylaisen rakennustaidon näytettä ja siis omien kättensä jälkiä...
Kun ogelmiahan ei tästä mökistä puutu vaikka siis kait tämä yleisen standardin mukaan on ihan jos ei nyt huippuluokkaa niin ainakin sitä parasta A-Ryhmää...Yleisin vikahan on heidän mielestään se, että me ollaan liian Suomalaisia Uruguayssa... No joka tapauksessa alkaa sen verran olemaan näkyvissä kaikenlaisia koteusongelmia että aika on jo jotain tehdä ja väistämättä sitä jo miettii tuon pojankin jatkuvaa sairastelua...
No Harjakainen siis kävi ja lupasi että mañana a las 8.00 alkaa tapahtumaan ja kas kummaa rakennusmieshän oli portilla 08.00!
Nyt on sitten seinää hakattu auki ja en ole kyllä moisia viritelmiä ja vesijohtoja ennen nähty.  Vesijohdothan on kuin Bilteman puutarhaletku yhden kesän käytön jälkeen ja sellaisen kun muuraa tonne tiiliseinän väliin, sitä voi vaan kuvitella kestääkö vaiko ei...
No tätä kirjoitellessa saapui itse "Harjakainenkin" paikalle ja rehvakkaasti portista sisään ohi haukkuvan Muhkun, kunnes kääntyi ympäri Saiminkin huutaen saapuessa vastaan:) Ohimennen mainittuna, mikäs on Saimin taas huutaessa, kun on vatsassa pusillinen yöllä syötyjä sämpylöitä:(, siis varastelu alkaa olla jo jotain mahdotonta.
No vikoja kait sitten jollain lailla taas peitellään ( la silicona ja muuta mukavaa ) ja me taidetaan alkaa etsiä uutta asuntoa:(

Tältä näyttää mm. meidän makkarin ikkunanpielet ja tämähän on kuulemma ihan normaalia ja pelkkä kondenssivesi ongelma.
No onneksi täällä monet asiat kuitenkin ovat myös positiivisia ja ainakin tuo ilmasto pelastaa paljon,  nytkin tätä kirjoittellessa istun kuistilla kahvia juoden t-paidassa ja shortseissa ja ei kyllä vilu vaivaa, vaikka on syksy jo viileimmillään.

Paimennustreeniä.

Tänään taas suunnattiin treenaamaan paimennusta ja tällä kertaa tuohon vähän lähemmäs Conzillasin kupeeseen, todella mukavan jo vanhemman pariskunnan pienehkölle lammastilalle: vaatimattomat n.1400 päätä:)+/-

No meinasi siinä taas usko ajellessa kohti tilaa loppua, kun käänyttiin ensin päätieltä hiekkatielle siitä sitten pienemmälle ja pienemmälle ja  ohjeena siis seurata sähkölinjaa:) No helposti kuitenkin perille löydettiin, mutta sateella ei kyllä tuonnekaan ole meidän Chevyllä mitään asiaa, vaikka hyvin se selviytyi mm. yhden puron ylityksestä ja heinikon läpikin porhallettiin ettei mitään.
Matkalla pysähdyttiin myös Panaderian kohdalla ostamassa viemisiä, koska olinhan oikein eilen ihan itse leiponut kakun viemisiksi ja Saimi tietty taas loisti nokkeluudellaan ja oli sen yön aikana vetänyt parempiin suihin...
Perillähän meitä taas odotti kaikki valmiina, n. 50 karitsaa ihan meitä varten valittuna aitauksessa ja vapaat kädet. siitä vaan treenaamaan ja ihan miten vaan ja missä vaan.
Lambit oli tälläkertaa ehkä hieman iisimpiä kuin edelliset, vaikkakin kovin haastavia, kun nämäkin kuitenkin pelkäsivät ihmistä.
Treenit sujui tälläkertaa loistavasti ja ilman loppuräjäytystäkin tälläkertaa, vaikka vielä lopuksi päästiin oikein tilatöihin siirtämään ihan isoa laumaa takaisin laitumelle...

"Martat" matkalla lauantai-illan puuhin:)

W.kin löysi mieluisan venkeen tilalta:)

~

Señor Finlandia & Saimi.

Viime viikonloppunahan me paimennuskursilla W.n kanssa saatiin uudet nimet, kun meillä on kait sitten niin hankalat molemmilla lausua... El Señor & El Bebe Finlandia...

Huomenna oiskin sitten kokopäivä Agia...

Vaput on nyt juhlittu ja...

Sunnuntaina  suunnattiin siis vielä paimennuskurssin toiselle päivälle ja päivä meidän osalta siis minun ja Saimin, sujui kyllä paljon paremmin loppuhuipennusta lukuunottamatta...
Päivän päätteeksi ja illan jo pimetessä vielä muutama koirakko pääsi avoimelle pellolle kokeilemaan kykyjään ja olemaan ns. esimerkki koiria, jotta kouluttaja voi kertooa hieman tuomarin arvostelusta kilpailutilanteessa. No rohkeasti tietysti lähetin Saimin vasemmalta hakukaarelle ja muuta ei sitten tehtykään ja se sitten siitä. Lampaat kyllä tuli loistavasti ja linjaa pitkin minulle ja minun läpi päin aitoja... Saimi kannoillaan ja kovaa. Mutta empä ole ennen noin nopeita lampaita nähnytkään...
No olin kyllä oikeasti todella vaikeita elukoita, kun ne pelkäsi myös ihmisiä ja Saimi taas on tottunut työskentelemään aika lähellä, ja senhän tietää mitä siitä avopellolla tulee.
No aitauksessa kaikki sujui kuitenkin hyvin ja treenivinkkejä saatiin, joskin jonkin verran lisähaastetta tuotti tietty se kun kouluttaja puhui vain espanjaa ja portugeesiä. Onneksi paikalla oli kuitenkin loistavaa enkkua puhuva rouva, joka sitten minulle käänsi, mitä en ymmärtänyt. Eiköhän me nyt jo loppuviikosta mennä taas treenailemaan, josko taalvella tai siis Suomen kesällä jonkun kisankin heittäis.
Vappua vietettiin ihan perinteisesti palloja puhallellen ja vappupäivään tietysti kuuluu vappubrunssi, jota tälläkertaa vietetttin isolla suomalaisporukalla, erään suomalaispariskunnan luona.
Muuten arki on taas pyhän jälkeen palannut ja oneksi myös lämmin pohjoistuuli puhaltelee ja tätäkin kirjoitellessa voi ihan ulkosalla istua ja nauttia syksyn lämmöstä:)