Sataa, sataa ropisee...

Pitkästä, pitkästä aikaa sadepäivä ja hieman aikaa jopa kirjoitella.
Noh mitään varsinaista uutta ei länsirintamalle kuulu, samat vanhat kujeet, aita taas tuulen jälkeen nurin ja nyt kun vettäkin sataa odottelen vaan jotta mistäkohtaa alkaa sisään ropisemaan.
Kemiallista sodankäyntiä käydään joka päivä ja myrkkyä kuluu purkkitolkulla. Siis meillä on muurahaisia, paljon, paljon muurahaisia...
Avasin tänään vierashuonen oven aamusta, kun vuoden turistiryhmä nro 2 saapuu perjantaina, ihan vaan vilkaistakseni, jotta kaikki on kunnossa... Ja ei kun lapion hakuun ja muurahaisisa mättämään, joten tervetuloa vaan...
No ei oikeasti, mutta melkein kuitenkin. Järki niiden kanssa menee, mutta minkäs teet? Aina ne kuitenkin tulee jostain sisään ei paljon myrkyt tunnu auttavan.
Sunnuntaina käytiin taas hieman paimentelemassa ja aksaakin on nyt pyritty vähän enempi treenailemaan, onhan kohta ISOT kisat tulossa,  josko vaikka lähdetään Saimin kanssa mittelemään mestaruuksista;)

Hieman videota pikkupojan "paimennus treenistä". 

Turistiryhmä nro. 1

 Vuoden ensimmäinen turistiryhmä on taas palannut kotimaahan ja talossa on hetkenaikaa "hiljaista".
Kiitos vielä vierailusta K&M.
Oli varsin hauska ja antoisa vierailu, päästiin itsekin tutustumaan kohteisiin jossa ei omineen vielä olla keritty käväisemään. Irurtian viinitila, Montevideota kierreltiin noin niinkun turistina eikä kuten normaalisti: Pitkä kauppalista mukana kaupasta toiseen tarvikkeita etsien.
Ja niin käytiin myös kuutamoratsastuksella. Minäkin oikeasti hevosen selässä... Empä olis itsekään hetki sitten uskonut, vaan varsin hauska kokemushan tuo oli. Hevosen selässä, keskellä yötä, täysikuun aikaan  Uruguayn peltoja, kuutamoa ja tulikärpäsistä koostuvaa valomerta ihastellen. Harmi vaan kun ei kuvia niistä saatu.