Tasta on nyt kohta viikko kun pojat ja koirat lahti kohti Suomea. Ensimmaiset pari paivaa sita pyori kotona kuin eksyksissa, kun ei oikein tiennyt mita silla ajalla ja kaikella tilalla tekisi. Tilaa en ole kylla yhtaan enempaa tayttanyt (ja vaikka olisin yrittanyt, se varmaan olisi epaonnistunut nain lyhyella aikavalilla), mutta hiljaisuuteen alkaa tottua. En sanoisi, etta siita mitenkaan liiallisesti nautin, muttei se enaa ole niin ahdistavaakaan. En mina pysty pojan kanssa skypessa olemaan ilman, etta itken, mutta se on ainakin minulle normaalia… muut voi halutessaan ajatella, etta olen hullu. Toissa osa varmaan onkin sita mielta, mutta olkoon (aikaerosta johtuen hyvaa yota sanotaan tyoaikana)… minulla on ikava minun pienta poikaa, piste, PUNTO. No onhan minulla ikava sita miestakin, mutta se on helpommin kasiteltavissa, vahemman kyyneleita.

Ensimmaisena iltana kavin sauvakevelemassa. Se on aina yhta hauskaa taalla, kun ihmiksten naamalta voi melkein lukea, etta hei, loco, unohdit varmaan jotain, eihan taalla ole edes lunta!  Toisena iltana oli ison herran jarjesatama illallinen ( ei iltapukuversio onneksi… varsinkaan kun taalla aina annetaan hyvassa lykyssa kaksi paivaa varoitusta, huonossa muutaman tunti.. ei sellaisessa ajassa ehdi toteuttaa mitaan iltapukuja!). Kolmantena piti miettia jo, etta mista kodin putkimiesta, koska meidan makkarin vessa ei oikein veda… no micriksestapa hyvinkin. Sen kahden viikon remontin j asen, ettei siella kukaan voinut toita tehda yksin asian jalkeen ajattelin, etta kokeilen mieluummin ensin kemikaaleja. Sitten joskus myohemmin mietitaan… Nukkuminen oli vaikeaa. Perjantai kun siis koitti, ja vaikka taalla olisi joku yhteispohjoismainen illanvietto ollutkin, en siina vaiheessa enaa jaksanu. Klo 21 kun olisi pitanyt menna syomaan, mina olin valmis nukkumaan. Se olikin ensimmainen yo, kun tuli nukuttua jotenkin laadukkaasti.

 Lauantaille olin suunnitellut reissua kangaskauppaan ja sielta sitten etsimaan kaavoja paikallisesta “lehtipisteesta”, josko jotain olisi ja olihan siella, argentiinalainen vastina Burdalle, joka tietenkin piti ostaa sokkona, kun oli niin tiukasti muoviin pakattuna. Arkipaivat selivisi tyopaikkaruokailulla ja hedelmilla, mutta viikonloppuna oli tehtava ruokaakin... siis hedelmakauppaan ja menin muuten paikalliseen luontaistuotekauppaankin. Ostin soijarouhetta, kun oli naapourin rouva sita kokeillut ja totesi ihan hyvaksi. Taalla kuitenkin tuota lihaa saa syoda ihan riitttamiin, joten nyt kun olen yksin saatan kokeilla kaiken maailman “mielenkiintoisuuksia”… ja niista sita tuleekin, kun ei tuota ruokaa tule juuri laitettua muuten… pannukakullakaan ei viitsi oikein elaa!  Voin kuitenkin raportoida, etta maku oli hyva! Maara olisi ruokkinut useammankin. Poika totesi Papalle, etta aiti teki ruokaa ja sotki Iskan keittion… Pappa siihen, etta “kylla se varmaan siivoaakin sitten”. “No, EI se osaa”, oli vaan tullut vastaukseksi! Ja varmaan oli siina samassa pyoritellyt silmiaan, vahvistaakseen pointtiaan.

Koko viikon kestaneen taistelun jaljet muurahaisia vastaan alkoi jo nakya lattialla ja joka paikassa, joten sunnuntaina oli aika siivota, eli tassa kohtaa tarkoitti imurointia. Sitten paatin tukkia ainakin osan niista reiteista, joita muurahaiset kayttaa silikonilla. Silla sai kylla aikaa kulutettua. Pesin siina samalla innolla sitten pojan rattaiden kankaatkin. Siina se oli se meikalaisen juhannus. Ei se juuri tuntunut juhannukselta.

Tassa kuitenkin kuva siita meidan portilta, kun oli tuo keli aika hieno.

Ja voi tätä Suomen valoisaa kesää jajaja...

Jep, saavuttiin siis Tuplan kanssa eilen kotimaahan ja nyt ihmetellään molemmat mitä kello mahtaa olla...
Sehän on siis nyt 03.30 ja me ollaan molemmat valveilla. Uruguayssahan se tosin olisi vasta nukkumaanmenohetki, mutta me nyt sitten herättiin.
Lentomatkakin oli tälläkertaa hieman haastavampi kun Herra sitte päätti ettei tuossa kahdentoistatunnin  Atlantin ylityksen aikana tarvii nukkua kuin pari tuntia. ja lopusta piti kyllä hyvin huolen Uruguaylainen eläkeläisryhmä jonka ympäröimänä istuttiin koneessa ja yritettiin edes nukkua, mutta ei niin ei. Heidänhän täytyi ehdottomasti kävellä ja pälättää ja käydä vesasssas jajaja, aina kun W oli miltei nukahtamassa tuli tietenkin joku hänen valkoista siilitukkaa silittämään tai sinisiä silmiä ihmettelemään.
No onneksi sitten Madridista Helsinkiin jo nukutti, mutta on se viisi tuntia vuorokaudessa kaksivuotiaalle pikkupojalle kyllä aika vähän ja on se sitä kyllä tuon pojan isällekin.
Oman hasteensa matkaan teki myös koirat jotka matkustivat meidän mukana Suomeen. Oli välillä lentokentällä hieman kädet vähissä kun piti työntää yhtä kärryä, vetää toista ja tietty jollain lailla piti myös yrittää huolehtia että lapsikin pysyy mukana matkassa.
Vaan hyvinhän me selvittiin ja nyt ollaan siis turvallisesti perillä...
Koirien matkustamista vartenhan oli taas käyty kahdesti eläinlääkärillä, hankittu taas virralliset virallistamistarrat ja lisäksi piti vielä leimauttaa kaikki paperit ihan ministeriössä asti, jotta päästään liikkeelle...No mitä sitten tarvittiin:
Uruguayn päässä kysyttiin onko koirilla passit, totesin että on ja näytin. Se siitä, ei edes rokotuksia katsottu. Ei muuta kuin koirat boksineen päivineen läpivalaisuunn ja koneeseen kohti Madridia ja sieltä suoraan Helsinkiin ja suomessa ei sitten kysytty edes passeja...
Olin kyllä täysin varautunut siihen, että minun täytyy ottaa koirat ulos ja tsekata ne uudestaan sisään tuossa välilaskulla kuten toiseen suuntaan mennessä, mutta ei. Ei ainakaan tälläkertaa.
Varsin positiivisena pidin myös tuota hinnoittelua, maksoihan tuo koirien lennätys etelään lähelle 800€ ja nyt pohjoiseen 300Usd:tä. En siinä sen enempiä tiskillä alkanut kinaamaan, mutta kyllä hieman jännäsin koneessa kohti Helsinkiä, näinkö mahtaa nuo haukut olla tulossa perille saakka. Ja sieltähän ne Helsinki-Vantaalla hetken odottelun jälkeen saapuivat ja vielä varsin hyvinvoivan oloisina. Joten ehkä niitä joku oli jopa Madridissa ulkona käyttänyt, mun ei edes Muhku ollut mitään tarpeitaan boksiin tehnyt ja 26h on kuitenkin aika pitkä aika.
No näyttää tuo poikakin nyt taas nukkuvan, mutta itse taidan lähteä nyt aamukahvin keittoon kun ei enää kannata oikein nukkumankaan mennä ja eiköhän me kohta muiden herättyä suunnata tuonne saaristoon nauttimaan tästä valoisuudesta ja yöttömän yön juhlasta:)

LOMALLE !

Remonti on nyt valmis ja homeongelmat poistettu...Lattiastahan tuli sitte semmonen marmorintapainen, kun se ennen oli harmaa, mutta kuitenkin nyt vaan odotellaan että kuivuu niin hyvä tulee. Laatoitus ja saumaushan tehtiin ihan siinä sitten samana päivänä, supersaneerauslaastilla.:)
Nyt on kuitenkin laukut pakattu ja odotellaan Tuplan ja koirien kanssa kyytiä kyytiä lentokentälle, J: jäädessä vielä tänne muutamaksi hetkeksi. Saas nähdä kuinka kädet riittää, koska koirathan on otettava Madridissa ulos ja tsekattava uudelleen sisään...
Sikäli mikäli koirat nyt pääsee tästä maasta pois, leimoja ainakin on taas kerätty kaiken edestä ministeriöstä asti, joten eiköhän ne nyt jotenkin...

Loppusuoralla.

Alkaa jo tämänkertaisen remontin lopuusuora häämöttää ja siis kosteuden aiheuttaja viimeinkin löydettiin, kunhan nyt ensin piikattiin yhden vessan ja ns. kodinhoitohuoneen lattia auki kokonaan... niin ja pari seinää. eihän siellä nyt muuta kun yksi vaivainen lattiakaivo, joka on vaan rakennusvaiheessa päätetty jättää tekemättä, peitetty yhdellä laatalla ja kas kummaa lattiavalun yhteydessä on päässyt pikkusen betonia kaivoon valahtamaan. Ja mikä tuon kaivon tarkoitus sitten on: No pesukoneen poistovedet kulkee sen kautta, joten me ollaan siis muutama satalitraa tässä viiden kuukauden aikana pumpattu vettä tonne talon alle, joten ei siis mikään ihme, jos  seinätkin alkaa pikkusen kasvaa.
No vika on nyt siis paikallistettu ja jopa samantien korjattukin:) Eilen sitten olikin vuorossa täyttö soralla, uuden lattian valu, tänään laatoitus ja huomenna saumaus, joo ihan oikeasti jotain täällä tehdään näinkin nopeasti. Niin joo  ja sehän kuivuu siellä sitten pikkuhiljaa varsinkaan kun mitään vesieristeitä täällä ei tunneta.. Ja jo tuon betonin valmistus... Pihalle kasa hiekkaa, päälle kasa sementtiä, sitten vettä ja ei kun lapiolla sekaisin ja hyvä tuli...
No nyt ei kun jännäämään minkälaista laattaa lattialle saadaan, kun yllätys yllätys tuota samanlaistahan ei tietenkään enää mistään saa...

Ohjeita 3-vuotissyntymäpäivien järjestämiseksi...

Perjantaina Tuplis sai sitten ajoissa tietenkin kutsun syntymäpäiville, jotka olivat siis tänään. Facundon syntymäpäiville. T oli sitä mieltä, että kyseessä on poika, minä sitä mieltä, että kyseessä on tyttö... internethaku tuotti tulokseksi sekä että. Poika väitti, että kyseessä on tyttö... lopputulos oli se, että meillä oli lahja tytölle, mutta oli vielä tänä aamuna varmistettava asia ostamalle lahja pojalle. Onneksi ostettiin, koska tämä Facundo oli  poika.
Tilaisuushan siis oli vuokrattavalls juhlasalilla. Siellä oli iso trampoliini ja tietenkin pomppulinna. sisällä oli tarjoilut ja televisio päällä koska tänään tulee parhaillaan Uruguay - Peru jalkapallomatsi televisiosta... MM-karsinnat 2014 ovat käynnistyneet. Tarjottiin siinä sitten juotavaakin: vettä, mehua, kaljaa, viskiä? Mitä sais olla? No ei meille sitten kuitenkaan kelvannut mikään näistä, toivottavasti ei aiheutettu pahennusta. Piti lähinnä keskittyä siihen, että tuo ujopiimä pystyisi menemään vähän irti jaloista. No, sen verran on katsellut tätä latinomeininkiä jo, ettei siinä ihan tuhottoman kauaa mennyt, kun herra saattoi mennä pomppulinnaan istumaan. Eikä oikeasti kauaakaan, kun rupesi jo naureskelemaan ja flirttailemaan tyttöjen kanssa... istualtaan.

Sen verran noita pieniä autettiin, ettei piñataa tarvinnut hakkaamalla avata vaan siinä oli naru, josta pohja aukesi ja mitäs muuta kuin karkkia ja kaikkea rimpparämppää sieltä paljastuikaan... Poika katseli ihmeissään, moista touhua. Pitihän sitten olla vielä pussillinen karkkia lahjaksi kaikille vieraille, johon voi sitten vielä piñatasaalistaan säilöä... karkkia karkin perään! Piñatasta tuli kuitenkin yksi kiva asia - vappupilli!

Voi miten hauska asia moinen saattaakaan olla. Kun muut söi karkkia minkä ehti, tämä poika hihkui riemusta vappupillinsä kanssa pomppulinnassa, yksi ja sama karkki suussa koko ajan.
Syntymäpäiväsankaria kuvattiin kakun kanssa yhden sun toisen sukulaisen kanssa ja lopulta, kun laulut oli laulettu ja kynttilät puhallettu vielä kolmannen kerran, oli aika sytyttää "tulisuihku".. joita on joskus enemmin tullut nähtyä lähinnä elokuvissa eksoottisissa drinkeissä, mutta kuitenkin. Heti kun oli taas mahdollista poika suunnisti pomppulinnaan. On nyt löytänyt tänään kaksi asiaa, jotka ovat pop. Muutamaan kuvaan tuo valkotukkainen sinisilmäkin pääsi. Läksiäisiksi vielä vähän karkkia ja sinisellä marengilla kuorrutettu leivos...

Uruguailaisia vaikutteita on kyllä tarttunut...sekä isään että poikaan... onneksi ei kuitenkaan ihan kaikissa asioissa.

... ja huomenna taas remontti jatkuu (jos luoja suo)... selvittämättä on vielä se, mitä tapahtuu, kun herrat lähtee Suomeen ja minä olen töissä koko päivän, jos ei töitä voi tehdä silloin kun ei ole ketään paikalla, kun ei edes voi olla sisällä kun ketään ei ole paikalla. Hohhoijaa.
  

Hrrrrrrr.......!

Kylmä kiusaa ja paleltaa... No onneksi ainakin meillä kotona on kuitenkin ihan lämmin eikä tarvii palella sisällä ja jos tota sääennustetta on uskominen niin ensiviikollahan tuo näyttää taas olevan päälle +20 lämmintä joten ihan ok:)

Kylmästtä viimasta huolimatta käytiin pitkästä aikaa rantakävelyllä eikä tuo viima ainakaan Tuplista murheelliseksi tehnyt:)
Remontti etenee hiljalleen joo no todella hitaasti, mutta nyt on kuitenkin löytynyt firma, joka oikeasti on ottanut asiakseen selvittää nuo kosteus ongelmat ja meillähän on tällä hetkellä kaksi vessaa ja ns.palvelijan suihku pois käytöstä. lattiat ja osa seinistä auki piikattuna.
Vuotoa ei tosin ole löytynyt, mutta vettä on kyllä lattian alla ihan riittämiin. Ehkä tää talo on tehty ns. kelluvalla lattialla =)...

Siinäpä hieman putkistoa ja huomatkaa myös perinteiset piikkaustyökalut. Noilla on kiva hakata 20cm. paksua betonia...
Juu ja se lukossa ollut vierashuoneen ovikin saatiin viimein auki. Alan ammattilainen saapui vain paikalle, työnsi jonkun metallilankahäkkyrän lukkopesään ja naps, ovi oli auki...Uusi lukko tilalle ja taas toimii.
Pelottavaa sinänsä, kun tämä sama kaveri kävi asentamassa meidän ulkooveen uuden lukon, kun muutettiin tänne ja kohta pitäis lähteä lomailemaan ja jättää kämppä tyhjilleen...No onneksi on vakuutukset jajajaja...

Remonttia....

Tänään piti sitten  remonttimiesten taas tulla klo.08.00 korjailemaan näitä meidän  märkiä seiniä ja siis homeita ymym...Kun eilen sitten viimein pitkän odottelun jälkeen käyttiin itse asiasta valittamassa. No juu odottelua odottelua, eikä vaan ketään kuulunut, kunnes sitten pienen soittelun jälkeen kaksi herraa suvaitsi kymmenen maissa paikalle saapua. Taas katseltiin kaikki samat seinät homeet ja korjattavat paikat, jotka siis viimeksi kaksiviikkoa sitten tämän saman hepun kanssa tuli jo kertaalleen läpi käytyä. No kerrattiimpa nyt kuitenkin, niin ja tietysti vielä tuo vierashuoneen ovi, joka on siis ollut kiinni viimeiset varmaan kaksi tai kolme viikkoa, kun lukko on rikki enkä vielä ole ovea viitsinyt sisääkään potkaista.
No kun oli kaikki käyty läpi, mitä alkoikaan tapahtua...No ei mitään, auto lähti ja toinen kaveri jäi istumaan jonkun maalipöntön päälle pihalle raukka kylmissään...Minä sitä sitten kysymään ja olikin nyt sattunut vääränvärinen maali mukaan ja toinen kaveri lähti sitä sitten vaihtamaan. Ja siis joo maali, kaikkien näiden vikojen korjaukseen... No kait se nyt auttaa, ainakin kerran kuussa uusittuna, pitämään homeen poissa näkyvistä. Mutta mistä tämä kaveri aloittaakaan maalaamisen? No luonnollisesti talon ulkopuolelta ikkunan pielistä, tässä vaiheessa minä päätin vaieta ja katselen vaan tilanteen edistymistä, sekä odottelen mitä tuleman pitää...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Taiteilija:)

No tuntuu nyt helpottaneen tuon juoksuisen kanssa tai ainakin sulhaset on häipyneet ja oltiin jo sunnuntaina taas pitkästä aikaa treenailemassa vähän aksaakin. Pääsipä Muhkukin pitkästä aikaa kokeilemaan, miten meno sujuu ja sujuihan se. Saattaahan se tosin olla, että ne sulhaset ovat siirtyneen sisätiloihin, kun alkaa olla aika hyytävän kylmä ja kylmemmäksi vaan menee päivä päivältä...Onneksi jo kohta pääästään lomailemaan sinne Suomen kesähelteisiin, jotka on tilattu kohta alkavaksi. Siis alkakaa kaivaa vaan rantavarusteita esiin, viimeistään Jussina on jo Hellettä:)
Lauantaina pojallekin löydettiin oam  "escritorio ja silla", ei tosin ihan sellaiset kun alunperin oli ollut tarkoitus. Tai siis ei selllaisia, kun me vanhemmat oltais haluttu, mutta Tupla sai valita omansa, viihtyy pöytänsä ääressä ja piirrustuksia tulee kun liukuhihnalta. Tarttuipa matkaan myös hauska naulakko.