Ja ennen seuraavaa ratsastuskertaa!!!

Perjantaina, oli vuorossa taas tarkistus-/ katselmuskierros meidän talolla. Kun tuo katto nyt ei vieläkään ole vuotamaton, seinätkään ei tuota vettä ulkona pidä ja kasvusto alkaa olemaan jo aika villiä.
Homeeenpoisto / -pesukaan kun ei oikein onnistu vaan samalla kaikki maalitkin irtoaa seinistä ja taas on ainavaan parempi kasvualusta uudelle kasvustolle.
Tämän kertaisen katselmuksen lopputulos oli: Jotta on muy feo! ja kannattaisi alkaa etsiä uutta taloa ja  laittaa dynamiittiä nykyisen alle ja posauttaa. No aika nyttää mitä tuleman pitää.

Lauantaina sitten ratsastusta kävinhän oikein ostamassa uudet hienot Gauchomalliset ratsastushousutkin... Kovaan ääneen kotona toivoin, jotta josko tälläkertaa saisin sellaisen oikeasti villimmän ja reippaamman konin jota ei tarttis hoputtaa ja taisin mainita myös, että kivahan se joskus olis kokea miltä tuntuu kun sieltä selästä maahankin lentää...
Sain mitä tilasin ja tiedän nyt myös miltä se tuntuu kun alas tullaan.
Tämän kertainen "ratsukaverini" oli todella menijä tyyppiä ja kovaa se kyllä menikin. Jos hieman annoit löysää ohjaa se lähti kun Vettelin Red Bull lähtöruudusta !:)  Kun viimeisellä suorapätkällä yritin sitä paikallaan pitää kaverin lähtiessä edellä laukkaan. Päätti Heppaherra että nyt on ohjista kiskottu jo ihan tarpeeksi ja sinä lähdet nyt kyydistä ja heti. ja niin lähdin.
Onneksi kuitenkaan ei mitään sen kummenpaa ja vakavampaa käynyt ja kaikki luut ehjänä, ei muuta kun uudestan kyytiin ja matka jatkuu taas.
Ne housut kyllä joutuu pannaan tai ainakaan ne ei sopineet tuon pomppuravisen hepan kanssa minun takapuoleen. On meinaan pylly ruvella ja bebantenia kuluu... Ehkä niistä housuista tullee vaan paimennusrekvisiittaa:).
Lauantaina toivottavasti taas uudestaan ja eri hepalla tai ehkä mun pitä vaan sopia tuon viimekertaisen kanssa asiat selväksi.

Ja niin SIMOLLE NIMPPARIONNITTELUT !!!! koko sakilta.

Asia, jota olen pyrkinyt valttamaan taalla on laakarissa kaynti ( en ole onnistunut taysin). Hammaslaakarissa kayntia en ollut edes kuvitellut sen jalkeen kun terveyskorttia olen kaynyt puolitoista vuotta sitten hakemassa. Syy tahan on tietenkin silloisen hammaslaakarin vastaanoton hurja kunto. Totesin tassa hammassarkyni kanssa kuitenkin, etta jotain on tehtava. Montevideoon meneminen taman takia tuntui varsin vaivalloiselta ja olin joskus kuullut huhua siita, etta myos kotikaupungissamme on hammaslaakari, jolla on lansimaisiin verrattava varustus ja luottetavuus. Jarjestin kaynnin ja eilen se aika sitten koitti. Loysin vastaanotolle ja totesin aulassa, etta ehka vahan paikallinen standari on ollut huonekaluissa, mutta minkas taalla teet. Aulassa ei haissut se Suomessa totuttu hammaslaakari vaan tietenkin ilmanraikastinautomaatin saannollisesti suihkaisema ilmanraikastin... porauksen aani oli ihan yhta lailla niskavillat nostattava. Mietin, etta ehka tama tasta. On ihan siisti paikka ja kylla taalta on naapurin mieskin hengissa selvinnyt, joten odotuksen jalkeen vastaanotolle.

Nuorehko naislaakari tarkisti hampaat ja totesi, etta ientulehdus on todennakoisin syy harmeilleni. Miettikaa vaan miten helpottunut mina tasta diagnoosista olin, kun olin itse jo kuvitellut, etta implanttien ruuvin ymparille on alkanut nyt keraantya jotain moskaa (olen kuullut joskus kayvan nain) tai etta juurihoidetun hampaan juuressa on jotain mataa... Ja kylla, laakarilla oli myos rontgen, jolla pystyi taman juuren kunnossa olemisen varmistamaan. Hoito oli siis hammakiven poistoa ultra-aanilaitteella... ai hitto, etta vihloi etuhampaita! Lisaksi maarasi suuvetta iltaisin (joka apteekista haettaessa paljastui ihan tuttuja aineita, mm. ksylitolia sisaltavaksi, joten uskalsin kayttaa). Sovimme, etta menen viela toisen kerran... emme paasseet sopimukseen siita, mita silloin tehdaan. Laakari oli sita mielta, etta sitten tehdaan perusteellisempi puhdistus noille hampaille (ne on jo ihan puhtaat), joten jottei sinua sitten satu, niin annetaan ihan vaan poquito anestesiaa (vahan nukutusainetta). ?!?!?!?!? Mietittyani, olinko asian ymmartanyt oikein (kavin siella hammaslaakarissa siis espanjaksi), rupesin sitten kyselemaan, etta oletko nyt ihan tosissasi, etta nukutus? Joo, kylla. Jos et nuku, niin se on todella kivuliasta! Olen siita hanen kanssaan samaa mielta, etta varmasti sattuu, mutta nukutus? Taidetaan passata sekin seikkailu. JA minun hampaat ovat jo ihan puhtaat... kaytan ahkerammin hammaslankaa, lupaan - kavin sita jo ostamassa kahta erilaistakin! Ja ei, teille jotka asiaa nyt mietitte, niin ei, en ole paastanyt suuhygieniaani ihan retuperalle.. taalla on vaan todettava, etta bakteerikanta on todella erilainen ja kuulemma juomamme vesi on todella mineraalipitoista, jossa tietenkin bakteeri viihtyy... alkaa selittymaan, miksi toissa on vessassa ruokatunnin paatteeksi ruuhkaksi asti hampaitaan pesevia paikallisia. Niin, eika taalla siis tietenkaan ole ksylitolpurkkaa ja varastot ovat jo kulutettu loppuun kesaloman jaljilta.

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta tasta visiitista on se, etta hammaslaakari mietti (ilmeesta paatellen oli lahinna kauhuissaan), etta onko tuo etuhampaani tilalla oleva implantti liikkunt sen jalkeen kun se on asennettu, kun on noin vinossa. Yritin kovasti selittaa, etta minun etuhampaani ovat aina olleet vinossa (han oli lahinna hammentynyt) ja siis korjattaessa onnettomuuden jalkia laitettiin hammas siihen asentoon kuin se on aina ollutkin. En jaksanut enaa ruveta selittamaan sita, miten Suomessa keskitytaan tuohon purentaan ja sen oikeellisuuteen enemman kuin tuohon estetiikkaan. Hampaani ovat siis puhtaat ja juuri siina asennossa, mihin ne ovat aikanaan kasvaneet (melkein). Menen ensi viikolla tarkistukseen tai kontrolliin, etta ientulehdus on alkanut parantua/parantunut ja ettei satu enaa mihinkaan ja todennakoisesti kiitan hoidosta. En mene nukutukseen hampaiden perusteellisen puhdistuksen takia, mutta en kylla varmaan myoskaan tarvitse sita perusteellisempaa puhdistusta... siirretaan se sitten Suomeen... joskus. Etta terveisia vaan hammaslaakarista.

Feliz Cumpleaños !!!

Koska täällä tänään tähänaikaan on tällä hetkellä jo Suomessa huomenna, tai siis huominen on Suomessa jo nyt vaikka meillä on vielä tänään tai... Kuitenkin:)
Siis kuitenkin, perjantaina rakas äitini täyttää vuosia joten: Onnitteut tätäkin kautta meiltä kaikilta ja Tuplalta erityisonnittelut mammalle!!!

Ohjelman täyteinen viikko takana.

"Kiireinen" ja mukavien tapahtumien täyteinen viikko vierähti ja nopeasti.
Tiistaina futista Uruguay vs. Argentina miltei täydellä Estadio Centenariolla, joka vetää noin 70000 katsojaa. Aika mahtava peli, ei peli pelillisesti, vaan tunnelmallisesti oli mahtava ja tietty kun loppunumerot oli "meille" 3-2. Stadion oli riemua ja meteliä pullollaan.
Perjantaina käväistiin aamusta Tuplan ja muiden "kotirouvien" kera paikallisella San Beniton oliivitilalla tutustumassa oliiviöljyn valmistuksen saloihin. Samalla nautittiin tilalla maittava aamiainen mahtavassa miljöössä...
Kuvia tilalta:

Traktorikyytiä lavalla

Oliivipuun varjossa

Oliivin kukkia

Ja minusta varsin hassulta näyttävä pomelopuu, entiset hedelmät vielä puussa ja uudet kukat täydessä loistossa

Tilavierailun jälkeen startattiinkin keula kohti Punta Del Diabloa ja Atlantin sinisiä vesiä parin päivän minilomalle.
 Matkaa mittariin taisi viikonloppuna reilu 1000km. kertyä, vaan oli se kyllä sen arvoistakin "kylä" oli aivan mahtava, rauhallinen, kaunis kaikkine pienine mökki hökkeleineen ja tietty nuo silmän kantamattomiin jatkuvat hiekkarannat ja Oceano Atlanticon sininen, suolainen (tosin hyytävä kylmä) vesi aaltoineen.
Ja tokihan kun siellä asti oltiin käväistiin myös Brasilian rajalla katsomassa miltä rajakaupunki Chui näyttää ja kyllähän se jonkunasteinen ostosparatiisi on, ainakin näin täältä Coloniasta käsin katsottuna.

Aamiaisella ekana aamuna ja tietty ulkona, vaikka Hotellin emäntä hieman tuota taivastelikin, sään ollessa, noh ei ihan niin lämmin. Vaan kun aurinko astui esiin niin johan tarkeni.

Hauskoja mökkejä/taloja Punta Del Diablossa:

Vesi oli vielä aikastalailla hyytävän kylmää, vaan vähän kuitenkin uskalsi varpailla koettaa.

Atlanticon aaltoja

Ja Tuplakin keksi, jotta valokuvaaminen on hauska uusi harrrastus. Eikä nu ekat otokset nyt ihan huonoja ole. Joten näinkö sitä joutunee seuraavaksi kameran ostoon...
Alla Tuplan otoksia:  

"metsää"

Joitain ei aallot ja kylmä vesi haitannut

Hrrr....

Tänään oli talviturkinheittopäivä, menin kun lupasin vaan minusta vesi oli kyllä vielä todella kylmää, siis jotain kaks. senttistä maks. No taitaa se olla jo päältä kahdenkympin vaan siis minulle se on todella kylmää. Tupla sen sijaan polskutteli ihan innoissaan ja sen mielestä oli vaan vähän kylmää, mutta ei haittaa. Onneksi ilman lämpötila sentään jo alkaa olla kohdillaan.
Mitä ihmeellisimpiä asioita saa Vaimo, lapsi ja tämä maa aikaan....
Ennen en uskaltanut edes hevosen suuntaan katsoa, vaan nyt jo innoissani seuraavaa ratsastus kertaa odottelen. En ennen todellakaan olisi mennyt moiseen kylmään veteen mistään hinnasta, vaan siellä pojan kanssa polskin. Myöskään jalkapallo ei voinut vähempää kiinnostaa, vaan onhan se taas mentävä Montevieoon illalla paikanpäälle katsomaan kun uruguay kohtaa rakkaan naapurin Argentinan.

Paimennusta Espanjan espanjaksi

Lauantaina paimennuskursilla San Josessa ja tällä kertaa kouluttajaksi olikin sapunut kaveri (nimeä en nyt juuri muista) Espanjasta. Nyt onneksi tuo ns. liinakoulutus oli out ja pästiin ihan oikeasti ainakin minun mielestäni, myös treenaamaan ns. hyödyllisesti. Kaveri tiesi mistä puhui tai ainakin tapansa ja metodinsa vakuuttavasti esitti. Mitä nyt siitä ymmärsin. Joskus olen kait täälläkin kritisoinut, miksi nämä ihmiset eivät puhu Espanjan espanjaa vaan varsin hassusti suhisevat jnejne...
Noh nyt kyllä tuntui, että tuo ns. oikea espanja meni enempi kuin ohi...
Kurssinhan piti alkaa noin 9.30 ja heti puoli yhdetoita maissa aloitettiin parin tunnin teorialla...
Mutta tällä kertaa kaikesta huolimatta myös päästiin treenaamaan ihan kunnolla ja aikaa jäi varsin hyvin, koska lounaan jälkeen halukkaat lähtivät johonkin puistoon jotain näytöstä pitämään ja loput jäivät jatkamaan harjoituksia tilalla. Kerta kerran jälkeen tuo Zico vaan tuntuu tajuavan miltei itsestään noita juttuja ja asioita ja alkaa meno jo pikkuhiljaa ihan oikealta paimentamiselta näyttämään.
Saimikin oli ihan vaan turistina mukana ja onneksi oli, koska "tilatöitä" riitti ja Saimikin joutui tai oikeammin kait pääsi töihin.

Tuplakin teki välillä tilatöitä, kun pikku vuohet karkaillivat liian suurista aidan koloista

Lampaisiinkin käytiin vähän lähemmin tutustumassa

 

 

Sunnuntaina tehtiinkin sitten kevätkylvöjä, nyt on kurkut, tomaatit, salaatit ja muut rehut maassa ja satoa vaan odotellaan, samalla taas hiekkalaatikkoonkin haettiin lisää hiekkaa se kun sieltä salakavalasti aina johonkin häviää.

Appelsiinipuukin kaipasi paljon vettä, jotta tekeepi sitten hyviä hedelmiä. Saas nähdä tuleeko mitään, ainakin kukkia se työntää kovasti.
Iltapäivällä löysinkin taas itseni hevosen selästä ja pakko kait jo nyt on myöntää. On se vaan oikeasti ihan törkeän hauskaa. Varsinkin kun täällä pääsee ratsastamaan upeassa maastossa, melko vapaasti ja se tunne kun painelee täyttää laukkaa peltojen keskellä...
No ihan vielä en kuitenkaan tallipaikkaa Maranellon orilta yksihevosvoimaiselle luovuta, vaan saapa nähdä kuinka vielä mahtaakaan käydä.

 

No niistä kisoista

Joo , siis aamuviideltä kello soimaan ja keula kohti Montevideota, tällä kertaa starttasinkin yksin, tai siis Saimin kanssa kaksin. Jostain syystä ei kauheasti ollut halukkaita lähtijöitä siihen aikaan.
Aikataulun mukaan :
 0800-08.30 maksut ja ell.tarkastus ( tai siis ell.todistuksen tarkastus), jota vartenhan tarvitaan paikalle ell.
Kisamaksut maksetaan siis myös vasta tässä kohtaaa ja samaten CUA.n (vast. agilityliitto) jäsenmaksut
08.30-09.00 radan rakennus
09.00 kisat käyntiin järjestyksessä aloittelijat, eläkeläiset, hyppy2, agi2, 4*agi1, agi2 ja hyppy2.
No arvatahan saattaa kuinka pitävä tuo "aikataulu saattoi olla, siinä heti kasin ja ysin välillä tietty suudeltiin kaikki läpi ja juteltiin kuulumisia ja ihmeteltiin uusia hienoja kontaktiesteitä, jotka oikeasti olivat ihan ok ja oikein alumiiniset:)
Heti joskus varttia vaille kymmenen sitten oltiin valmiita starttaamaan ja ensimmäinen koirakko pääsi radalle. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan oltu keretty vielä noita ell. papereita saamaan valmiiksi, eläinlääkärin saapuessa paikalle joskus siinä kahdentoista ja yhden välillä.
No viimein joskus yhdentoista maissa oli viimein meidänkin ekan startin vuoro. Olisin siis aivan hyvin voinut nukkua kotona kaikessa rauhassa taas sinne kahdeksaan asti ja siitä sitten pikkuhiljaa ajella kisapaikalle, vaan kun paikalla pitäisi olla kello kahdeksan niin tietysti minä eurooppalaisena olin ajoissa (tai no vartin myöhässä)...
No itse kisathan meni meidän osalta ihan ok tai oikeasti huomattavasti normaalia paremmin ja tuloksina pari  nollaa, vitonen ja pitihän se yks hyllykin napata.
Ihan vaan noista säännöistä mainitakseni täällähän siis kilpaillaan vaan kahdessa virallisessa luokassa, joten mekin ollaan siis kakkosluokassa ja kakkosluokan kisoissa on aina kaksi rataa ja siis yhteistulos on se joka ratkaisee ja jotain merkitsee. Jokaisesta kahdeksasta kisasta / vuosi jaetaan pisteitä ja eniten pisteitä kerännyt julistetaan vuoden päätteeksi Uruguayn mestariksi.
Kisoissa tälläkertaa oli yhteensä noin 60 starttia ja kisat päättyivät heti siinä viiden aikoihin. Siis äkkiseltään laskettuna kisat kesti yhteensä noin 9 tuntia ja tuona aikana siis 60 starttia... Pientä hienosäätöä siis noihin järjestelyihin vielä tarvis tehdä.
No kuitenkin vaikka nuo kisat aina venyvät ja venyvät ja venyvät, on täällä kuitenkin aina hauska  kisailla, kun tekeminen on hauskaa ja kaikki kannustavat kaikkia ja ei todellakaan hampaat irvessä niitä puuttuvia nollia metsäsästetä. Tärkeämpää on yhdessä olo ja sunnuntai päivien kuluttaminen...
Ja mikäs se nyt tälläkertaaa olikaan mukavampaa, kun väsyneenä voittajana ajella hymyillen kotia kohti ja katsella samalla, kun aamulla kauniisti noussut aurinko laski vähintään yhtä komeana peltojen taakse.

Kesäaika ja myös "kesäkelit"

Lauantai yönä siirryttiin kesäaikaan ja enää aikaeroa vain 5 tuntia Suomeen ja jahka siellä siirrytään talviaikaan eroa enää neljätuntia ja yhteydenpito helpottuu huomattavasti. Kesäjan myötä saatiin myös jo kesäisemmät kelitkin, on jo ollut aika ikävä shortseja ja t-paitaa, vaan nythän ne taas joutaas kaapista kaivaa ja vetäistä päälle.
Männäviikolla käytiin tekemässä taas polkupyörähankintojakin, kun tuo pikkumies nyt innokkaasti polkee ja myöskin valtaisalla vauhdilla kasvaa niin tokihan piti uusi ja isompi pyörä saada.
Kierreltiin siinä sitten Tuplan kansa kaikki fillarikaupat tai fillareita myyvät kaupat josko löytyis jotakin ja arvatahan saattaa. Yksi ja ainut malli tuossa kokoluokassa jossa on jalkajarrut ja ainakin meidän mielestä ne on kuitenkin tuossa harjoitteluvaiheessa tuiki tärkeät. varsinkin kun ei nuo pienet lyhyet sormet edes yletä käsijarrukahvoille. No onneksi tuo merkki oli jo aiemmin hyväksi sekä kestäväksi todettu ja sopii meidän fillari rivistöön hyvin.

Ja kovaahan tuolla pääsee vanhaan verrattuna, nyt joutuu itse pistämään rinnalla juoksuksi tai ennemminkin on syytä ottaa oma fillari matkaan.

Lauantaina pitkästä aikaa paimennusta ja nyt kokeiltiin "hieman" isommallakin laumalla, oisko ollut joku reilu sata päätä ja hyvinhän sekin alkaa pikkupojalta sujua ja ehkä alan itsekin tajuamaan kuinka nuo villimmänpuoleiset lampaat käyttäytyy ja liikkuu . Saimin kanssa otettiin pari hakutreeniä josko vaikka lähdetään ens sunnuntain paimennuskisoihin. Noh ainakin kurssille lauantaina.

Sunnuntainahan olikin sitten vuorossa agilitykisat ja tällä kertaa aikataulun mukaisesti paikalla piti olla jo klo 08.00, koska oli ns. yhdistetyt syys- ja lokakuun tuplakisat ja siis valtaisa määrä startteja... Syyskuun kisathan peruttiin sateen vuoksi. No tämähän tarkoitti heräämistä klo 05.00 ja kun kaiken kukkuraksi tuota kelloakin käännettiin. Pirteänä siis ylös sängystä ja keula kohti Montevideota.
jatkuu....