Voi pyhä jyssäys taas...

Kuinka hankalaa voikaan olla paperien metsästys koiralle, kun meinaa kera koiran matkustaa...
no aiemminhan meidän koirien paperit Suomenmatkoja varten on hoitanut paikallinen henkilö ja mikäli se minusta riippuu jatkossakin toimitaan niin.
Mehän siis Saimin kanssa ollaan lähdössä ens maanantaina kisailemaan Peruun ja matkaa varten toki tarvitaan erinäinen määrä papereita ja leimoja ja tarrova ja virallistuksia.
Eilen aamusta siis auton keula kohti Montevideota, luonnollisestihan tästä kylästä ei noita tarvittavia leimoja saa. no tarkat ohjeet ja osoittteet oli mistä ja mitä tarvitaan. Tätä ennenhän tietty piti jo käydä täällä Coloniassa eläinlääkärissä hakemassa todistus rokotuksista ja koiran terveydestä. Tietty virallistamistarra myös virallistamistoimistosta. Montevideossa sitten "maatalousministeriön" ovelle kolkuttelemaan. Ensin selitys vartijalle, jotta pääsee ovesta sisään, sen jälkeen neuvontatiskille ja taas samat selitykset jotta saa vierailijakortin ja luvan liikkua talossa, siitä kakkoskerrokseen ja taas neuvontatiskille sama selitys, jonka jälkeen ystävällinen virkailija taas laski meidät seuraavista lukituista ovista eteenpäin ja ohjasi oikealle ovelle asti odottelemaan. Tässäkohti huokasin jo helpotuksesta, jotta viimeinkin. Vaan mitäpä vielä, sain vain osoitteeen josta nyt pitäisi papereita hakea. Ei kun autoon ja kymmenen kilometria halki Montevideon miellyttövän ja ah niin ruuhkaisen liikenteen. No tämä konttori löytyikin sitten ihan helposti ja paperitkin saatiin, mutta. Ne ministeriön paperithan ei tietenkään ole virallisia, ennenkuin ne virallistetaan taas "virallistamistoimistossa".
No ei muuta kun suunta takaisin kohti keskustaa ja miltei sen edellisen paikan viereen, josta sitten taas saataisiin lisää leimoja. Konttorissa oli tungosta ja jono näytti varsin varsin pitkältä, vaan onneksi minulla oli mukana tuo sinisilmäinen valkotukkainen "pikkupoika" ja päästiiin samantien jonon ohi,  saatiin leimat papereihin ja lupa matkustaa Peruun.
Toki mutkia tähän matkaan vielä teettää se kun me matkustetaan tuon naapurimaankautta ja siihen nyt sitten tarvitaan toki erillinen transitolupa ja sen nyt sitten kuulemma saapi ihan tästä meidän kotikaupungista, vaan nähtäväksi jää, kohta lähden kokeilemaan...
Kaiken tämän saman hommanhan hoitaa Suomessa kunnaneläinlääkäri yhdellä 10min.visitiillä, täällä siihen helposti mennee noin kolme päivää kaikkinensa...
No eihän kaikki täällä ihan pelkkää tuskaa ja vääntämistäkään ole aurinko paistaa ja päivät onneksi on vielä lämpöisiä, vaikka yöllä jo hiukka paleltaa.
Lauantaina käväistiin pitkästä aikaa hieman paimentelemassa ja aikasta hyvin sujui pikkupojaltakin tuo paimentelu ja nyt oli jo hieman malttiakin

Kuvaaja toki pitää matkassa olla

Ja sunnuntaina aivan loistavan mahtava ratsastuslenkki läpi Oliivitilusten upeassa säässä rannalle...