sunnuntai 30. marraskuuta 2014

"Puolivaloilla" mennään

Ja joo, ihan kirjaimellisesti puolivaloilla. Vuorokausi on nyt oltu ns. puolikkaalla tai 1/4 sähköillä
eilisen ukkosen jäljiltä, jotain mystistä on tapahtunut ja meillä kyllä on talossa sähköt, ei tosin kovin montaakaan volttia, mutta on kuitenkin. 
Valot sentään pelaa tai ainakin himmeästi, vessoissa on kuin teknoluolassa puolikolmen aikaan aamuyöllä, mutta jos kahvia tekee mieli, kannattaa keitin jo laittaa porisemaan tuntia ennen kahviaikaa, niin ehtii tippua keittimestä. kuumaa vettähän ei luonnollisestikaan tule, sen myötä tietenkään myöskään pesukone ei toimi, ei myöskään tiskikone, saatikka mikro tai uuni. Toki pakastinkin suli, onneksi ainakin vielä, tuo jääkaapin puoli jotenkuten jaksaa kylmetä. Eilen tehtiin piparkakkutaikinakin ja tänään piti pipareita paistaman, no jääpi sekin johonkin tulevaisuuteen...
Vaan kylmä suihku, ah onhan se kuitenkin niin ihanan piristävä, eikä siinäkään mitään, jos kelit olisi, kuten esimerkiksi eilen tai männä viikolla siellä kolmenkympin tuntumassa, vaan ei sataa ja kylmäkin on...
Tosin kait tämä kaikki sai alkunsa jo aiemmin tuossa viikolla, keskiviikkona kävin ostamassa siivoojaa varten pesuaineita, mm. aqua Janea(klorite), kotiin tullessa huomasin sitten jotta sininen paitani (Armani semmoinen)on sitten nykyään sini-valkoinen, iltapäivällä pitkästä aikaa innoistuin oikein juoksulenkille lähtemään ja siinäpä sitten paiskaantui Sony-Eriksson asfalttiin ja toki näyttö paskaksi.
Tosin tuosta täytyy todeta, jotta olen koko tuon puhelimen olemassaoloajan tuskaillut, sen kosketusnäytön kanssa, vaan nyt kun se on täysin sirpaleina niin tuntuu toimivan moitteetta. Lukeminen tosin on hiukan haastavaa.
Torstainahan homma jatkui samaa rataa, siivoja oli estynyt tulemaan, vihanneskaupan pihalla huomasin, jotta auton renkaasta on ilmat pihalla ja komia ruuvihan se siellä törröttää...
Onneksi jo huomenna, ainakin ennusteiden mukaan tuo ilmojen jumala suo meille parempaa säätä. Aurinkoa, lämpöä.. toivottavasti. No aina ei pitäisi valittaa, käytiinhän toki taas lauantaiaamuna ratsatelemassa ensin me kaksin vaimon kanssa ja poika sitten heti perään omalla tunnillaan, parit kaveri synttäritkin Tupla on tällä viikolla viettänyt ja tänään kuulemma nyt sitten viimeinkin innoistui ainakin omien sanojensa mukaan myös tietysti joka lapsen synttäreille kuuluvasta pomppulinnasta...
Ja enkä nämä pienet ongelmat näin loppumetreillä helpottavat muuttoa Suomeen kolmen viikon, siis niin,  oikeasti jo kolmen viikon päästä.  Mihin nämäkin kolme vuotta ovat yhtäkkiä hävinneet...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti