Ihmeteltiin tuossa viime viikolla, etta mika ihmeen meteli taas kerran... pimealla talla kertaa ja kyseessa ei ollut heinasirkka, joka joskus on tuota unta hairinnyt kesemmalla... tarkemman kuuntelun jalkeen tuntiin siihen johtopaatokseen, etta kyseessa oli sammakko... ei yksi vaan niin monta, etta siita syntyi suoranainen meteli. Asken kuuntelin, niin kutuaika on ilmeisesti loppu, koska ei kuulu enaa moista. 

Viime yo meni sitten siihen, etta pikkuherra heratti itkullaan. Oli juuttunut sangyn alle paastaan. Tilaa siella on, mutta jotenkin oli unissaan sitten jumissa. Kun han siita selvisi, oli 15 minuutin jalkeen niin vasynyt, etta piti sita itkea.. silmat kiinni. Viimein klo 0300 herra ilmoitti sitten sangystaan, etta " tule hakemaan minut taalta". Ajattelin tietenkin, etta kavisin laittamassa takaisin peiton alle ja jatkaisin itse uniani. Ajattelin vaarin. Herra imoitti, etta mina tulen isan ja aidin sankyyn ja otti pupun kainaloon ja tepsutti meidan huoneeseen. Eihan siina sitten auttanut muuta kuin nostaa herra sinne, kun ei taisteluintoakaan oikein siihen aikaan aamusta ollut. Siina se sitten olikin se nukkuminen silta yolta, kun vuoroin oli pieni kasi silittamassa hiuksia ja vuoroin kaivamassa silmaa tai nenaa... Virkeana haastattelemaan laborantteja. Tanaan oli myos pikkuherran ensimmainen koulupaiva loman jalkeen. Ei se kuulemma ollut suurta vastalausetta aiheuttanut, mutta hieman hammentyneena oli sinne jaanyt. Poikkeuksellisesti mentiin yhdessa hanta hakemaan, kun olin ollut koko paivan tassa kaupungissa. Ensimmaisen kerran taisi jotain sanoa vasta sitten kotona. Kulttuurishokki on tainnut kohdata pikkuherrankin aika lailla. Positiivisena kuitenkin voidaan ottaa se, ettei mitaan itkukohtauksia ollut havaittavissa.. ja housutkin oli kuivat. Meilla kun on tuota sisasiisteytta aloitettu ihan toden teolla harjoittelemaan. 

Nyt olisi kuitenkin jo aika varmaan lahtea nukkumaan.. josko tana yona saisi nukkua.