Tasta on nyt kohta viikko kun pojat ja koirat lahti kohti Suomea. Ensimmaiset pari paivaa sita pyori kotona kuin eksyksissa, kun ei oikein tiennyt mita silla ajalla ja kaikella tilalla tekisi. Tilaa en ole kylla yhtaan enempaa tayttanyt (ja vaikka olisin yrittanyt, se varmaan olisi epaonnistunut nain lyhyella aikavalilla), mutta hiljaisuuteen alkaa tottua. En sanoisi, etta siita mitenkaan liiallisesti nautin, muttei se enaa ole niin ahdistavaakaan. En mina pysty pojan kanssa skypessa olemaan ilman, etta itken, mutta se on ainakin minulle normaalia… muut voi halutessaan ajatella, etta olen hullu. Toissa osa varmaan onkin sita mielta, mutta olkoon (aikaerosta johtuen hyvaa yota sanotaan tyoaikana)… minulla on ikava minun pienta poikaa, piste, PUNTO. No onhan minulla ikava sita miestakin, mutta se on helpommin kasiteltavissa, vahemman kyyneleita.

Ensimmaisena iltana kavin sauvakevelemassa. Se on aina yhta hauskaa taalla, kun ihmiksten naamalta voi melkein lukea, etta hei, loco, unohdit varmaan jotain, eihan taalla ole edes lunta!  Toisena iltana oli ison herran jarjesatama illallinen ( ei iltapukuversio onneksi… varsinkaan kun taalla aina annetaan hyvassa lykyssa kaksi paivaa varoitusta, huonossa muutaman tunti.. ei sellaisessa ajassa ehdi toteuttaa mitaan iltapukuja!). Kolmantena piti miettia jo, etta mista kodin putkimiesta, koska meidan makkarin vessa ei oikein veda… no micriksestapa hyvinkin. Sen kahden viikon remontin j asen, ettei siella kukaan voinut toita tehda yksin asian jalkeen ajattelin, etta kokeilen mieluummin ensin kemikaaleja. Sitten joskus myohemmin mietitaan… Nukkuminen oli vaikeaa. Perjantai kun siis koitti, ja vaikka taalla olisi joku yhteispohjoismainen illanvietto ollutkin, en siina vaiheessa enaa jaksanu. Klo 21 kun olisi pitanyt menna syomaan, mina olin valmis nukkumaan. Se olikin ensimmainen yo, kun tuli nukuttua jotenkin laadukkaasti.

 Lauantaille olin suunnitellut reissua kangaskauppaan ja sielta sitten etsimaan kaavoja paikallisesta “lehtipisteesta”, josko jotain olisi ja olihan siella, argentiinalainen vastina Burdalle, joka tietenkin piti ostaa sokkona, kun oli niin tiukasti muoviin pakattuna. Arkipaivat selivisi tyopaikkaruokailulla ja hedelmilla, mutta viikonloppuna oli tehtava ruokaakin... siis hedelmakauppaan ja menin muuten paikalliseen luontaistuotekauppaankin. Ostin soijarouhetta, kun oli naapourin rouva sita kokeillut ja totesi ihan hyvaksi. Taalla kuitenkin tuota lihaa saa syoda ihan riitttamiin, joten nyt kun olen yksin saatan kokeilla kaiken maailman “mielenkiintoisuuksia”… ja niista sita tuleekin, kun ei tuota ruokaa tule juuri laitettua muuten… pannukakullakaan ei viitsi oikein elaa!  Voin kuitenkin raportoida, etta maku oli hyva! Maara olisi ruokkinut useammankin. Poika totesi Papalle, etta aiti teki ruokaa ja sotki Iskan keittion… Pappa siihen, etta “kylla se varmaan siivoaakin sitten”. “No, EI se osaa”, oli vaan tullut vastaukseksi! Ja varmaan oli siina samassa pyoritellyt silmiaan, vahvistaakseen pointtiaan.

Koko viikon kestaneen taistelun jaljet muurahaisia vastaan alkoi jo nakya lattialla ja joka paikassa, joten sunnuntaina oli aika siivota, eli tassa kohtaa tarkoitti imurointia. Sitten paatin tukkia ainakin osan niista reiteista, joita muurahaiset kayttaa silikonilla. Silla sai kylla aikaa kulutettua. Pesin siina samalla innolla sitten pojan rattaiden kankaatkin. Siina se oli se meikalaisen juhannus. Ei se juuri tuntunut juhannukselta.

Tassa kuitenkin kuva siita meidan portilta, kun oli tuo keli aika hieno.