Aamu aloitettiin reissulla San José:hen. Herra jatettiin sinne eraan tuttavan luokse ja he lahtivat sitten yhdessa kohti Etela-Brasiliaa... autolla. Kuulostaa extreme-reissulta? Kylla se varmaan on sita. Kuski ajoi kuulemma kovaa ( 140-160 km/h) ja perilla olivat sitten n.8 h lahdon jalkeen. 760 km matkaa rajanylityksineen... No onneksi ovat perilla ehjana. 350 pesoa muuten ostaa antelin liittymassa vastaanotettua puhelua brasiliassa n. 13 minuuttia. Onneksi "hotellissa" on langaton verkko, jolla varmaan saadaan sitten ilmainen yhteys viikonlopun aikana. On se mielenkiintoista kuulla miten siella menee.. 

Kun oltiin saatu mies jatettya matkanlahtopaikalle suunnattiin takaisin kotiin, kauppaan ostamaan syntymapaivalahja pojan luokkakaverille ja kouluun. Onneksi syntymapaivajuhla vietetiin koulussa, ettei tarvinnut enaa koulun jalkeen lahtea mihinkaan bileisiin... Olisi vaatinut minulta vahan turhan paljon keskittymista nain perjantaina. Sita huomaa perjantaina olevansa jo sen verran vasynyt, ettei oikein tuo kielen kanssa skarppaaminen enaa luista. Pojan kun sai kouluun sai tehtya toita tehokkaasti iltapaivan ajan. Tarkkana sai olla, etta oli kuitenkin suurinpiirtein oikeaan aikaan koululla hakemassa!

Ilta meni melko lailla omalla painollaan piirrellen ja ilmapallolla leikkien. Sai muuten poika syntymapaivilta lahjaksi DVD:n missa oli elokuva ja muutama muukin piirretty. Se taalla on ilmeisesti syyta muistaa, etta jos jarjestaa lapsen syntymapaivajuhlan, on syyta olla amerikkalaisille ainakin tuttu party favor kaikille lapsen vieraille kotiin vietavaksi. Nailta juhlilta tuliaisiksi kotiin oli tuon DVD:n lisaksi pieni kassillinen "rimpparamppaa", ihastuttavaa muovitilpehooria, milla kukaan ei tee mitaan muutaman leikkikerran jalkeen. 

Pitanee tasta suunnata nukkumaan, jotta huomenna taas jaksaa touhuta taydella teholla...     

Ai niin... tanaan taisi olla Jaana-tatin syntymapaiva: onneksi olkoon, postimiesten lakko jatkuu edelleen!