No reissuhan oli varsin mukava ja oli hauska tutustua taas uusiin ihmisiin ja brasilialaisiin paimennuskisoihin ja harrastajiin. Ehkäpä joskus kirjoittelen tuosta reisusta matkakertomuksen erikseen.
Mut siis syynä tuolle reissulehan oli hakea uusi paimenpoika meille. matkaa kertyi kaikkiaan n.1600km halki Uruguayan ja eteläisen Brasilian.
Matka itsessään sujui hyvin ja nopeasti, koska tuon matkakumppanini (Uruguaylainen bortsukasvattaja) kaasujalka oli kovinkin raskas volkkarin mittari huiteli tuon reissun ajan pääsääntöisesti siellä 140km/h huitteilla kapeilla ja "hyväkuntoisilla" teillä. No ehjänä kuitenkin päästiin perille ja takaisinkin, joten turvallisestihan hän sitten ajoi. Yritin kyllä muutamaan otteeseen tarjoutua ajamaan, mutta hän ei autoaan kuulemma ikinä anna muiden ajaa, kun ei luota muiden ajotaitoon. Tuli siinä matkan aikana muutamaan kertaan jo syntejään anteeksi pyydettyä... Mutta nythän on sitten taas hyvä jatkaa puhtaalta pöydältä:)
Zicon kasvattajahan oli meille sitten varannut majoituksen aivan järkyttävän hirveästä hostellista, tosin ei se nyt kyllä paljon mitään maksanut, mutta ei siellä nyt oikein nukkuakaan pystynyt. Suihku kuitenkin löytyi ja sieltä tuli jopa lämmintä vettäkin. Jo perjantai iltana käytiin päivällisellä kisapaikalla, jonne jo kaikki kisaajat olivat tietysti paikalle saapuneet. Ja siellä sitten tietysti paikalliseen tapaan suudeltiin ja halailtiin kaikki läpi, syötiin hyvin ja viimein sitten joskus yhdentoista maissa pääsi nukkumaan...
Aamusta taas ylös ja pikaisesti pikakahvit naamaan ja kisapaikalle jossa tietty aamiaiseksi grillattua lihaa ja lihaa ja lihaa... Erona kyllä Uruguaylaiseen ruokakulttuuriin oli ehkä se että makuja käytetään enemmän ja myös salaattia ja kasviksia on runsaasti tarjolla mutt yllä kaikki ruuat perustuu siihen, että lihaa varattan aina varmaa joku 1/2kg. per syöjä.
Koko päivän kun siinä sitten tuli katsottua kisoja, kuunneltua espanjaa, portugeeesia ja onneksi myös muutama tyyppi osas englantiakin, oli illalla kisojen päätyttyä kuuden maissa jo suomalaispojan takki aika tyhjä ja täysin valmis sänkyyn ja nukkumaan.
Eihän se nyt tietenkään vielä käynyt, koska illanviettohan oli siinä vasta alkamassa ja päivällinen yhdeksältä...
Sunnuntaina paimennettiinkin sitten nautoja ja onneksi kisapäivä päättyi jo puolenpäivänmaissa, joten päästiinn ajissa lähtemään kohti kotia...
Kisoista sen verran, että ne sujui suurinpiirtein samalla tapaa kuin suomessa ja samoilla säännöillä. Taso oli kovin vaihtelevaa oli paljon hyviä, mutta myös vähemmän hyviä koiria. Suurin poikkeus radassa oli ehkä pitkät hakumatkat : n 300/400/500m...
"Viihtyisä Majatalo"
vasémmalla kulkupelimme
maisemaa kisapaikalta
Ykkösluokan haku, lampaat jossain tuolla kaukana...
Sisarkset Samba & Zico
Ja ihanan hirveä, hirveän ihana Brasilian tuliainen, Zico.
Onnea uudesta formulakoirasta. Toivottavasti on paljon tulista brasilialaista luonnetta, että virtaa riittää kaikenlaisiin hommiin.
VastaaPoistaHotellinne muistutti erehdyttävästi jotain vankilaa tai neuvostoaikaista kolossia. Hyvä, että edes kuumaa vettä.
Onneksi jutun aiheita kertyy ja on valinnan varaa, mistä kirjoittaa, kun Anturaisen aika lähestyy ( juu, en ole unohtanut asiaa ;-)