On nämä paikalliset pöpöt kyllä vähän toista maata kuin Suomessa... jos Suomessa tunsi flunssaisena olonsa rekan alle jääneeksi, niin täällä kyseessä on vähintään puskutraktori! Ääni on kuin Paula Koivunimeillä viikon viskikuurin jälkeen.... Kurkku on kuin kaktuksen olisi syönyt. Siinä varmaan pähkinänkuoressa pahimmat. Tänään sama lääkäripalvelu, jonka palvelut saattoi helposti olla maksettavissa suoraan SOS palvelumme toimesta, ei enää ollutkaan ollenkaan maksettavissa sitä kautta... kyllä minä olisin ihan ilman apuakin osannut sinne samaiseen sairaalaan, johon minut ohjattiin taas. Ajattelin vaan, että soittamalla vältän sen vakuutusyhtiön sivujen kanssa taistelemisen... ajattelin tänään väärin. Kolmen päivän sairaslomalla tästä toivottavasti selvitään...  pojalla meni reilu viikko, niin eiköhän se kolme päivää riitä minulle.

Telkkarista katsoin tuossa jotain pitsaohjelmaa, kun odottelin, että poika tulee koulusta kotiin... rupesi tekemään mieli pitsaa... T on jo pitkään valittanut, ettei kunnon rullakebabia ole mailla ei halmeilla.. pitsaa saattaisi saada ihan hyvääkin, mutta kun nuo paikat on aina niin myöhään vasta auki, ettei tuo suomalaisella aikataululla elävä kaksivuotias ole enää hereillä silloin kun sinne voisi mennä! Suomeen kun päästään, niin varmaan tulee muutama kebab tilattua.. ehkä jokunen pitsakin! Pahimpaan hätään tuo poika rupesi sitten laittamaan meille pitsaa... iskän avustuksella tietenkin. Pojalla ei valitettavasti ole esiliinaa...joten voi nuo vaatteet sotkeentua aina noissa kokkaushommissa! 

Nyt kuitenkin takaisin sairastamaan...