Tulipahan nyt testattua sitten tuo SOS palvelun toimintakin... On sellainen firma, joka on palkattu hoitamaan kaikkia terveyteen ja hätätilanteisiin liittyviin asioihin. Ei siis mitään onnettomuutta olla kohdattu, mutta kun tuo poika on ollut jo viikon räkäinen ja kuumeinen, niin päätin sitten aamulla, että on ehkä aika jonkun kuunnella vähän keuhkoja, ettei ole mitään vakavampaa. Ystävällisesti Lontoosta palveltiin ja luvattiin selvittää mihin olisi suotavaa mennä. Palvelun olisi saanut myös suomeksi: puhelun loppuvaiheessa hallinnollista puolta hoitanut ihminen ilmoitti, että minä puhun kyllä hieman suomeakin.. oli joskus asunut 6 vuotta suomessa! Hyvä tietää, jos joskus on todella hätä, niin saa ainakin asian selväksi vaikka muut kielet unohtuisivat! Philadelphiasta soitettiin hetken päästä vielä, että mikä on osoite, jonne mennä ja ilmoitettiin, että hoitavat juuri senkin, että lasku maksetaan suoraan heidän toimesta. Meille jäi siis tehtäväksi ainoastaan mennä paikalle... Tottahan toki sitten soiton jälkeen tuli taas ihan tyypillinen reaktio: eihän tähän nyt olisi mitään läääkäriä taas tarvittu. Toisaalta, kun on noita homeita havaittu, niin onhan se hyvä, että jäi merkintä nyt tuosta sitten johonkin muuallekin, kuin omaan muistiin... jos asiasta tarvii joskus ruveta taistelemaan. Kotiin tulon jälkeen tietenkin piti tarkistaa netistä, että mitä ne yskänlääkkeet mitä määrättiin piti sisällään: viime kerrasta opittuna varsinkaan pojalle ei anneta mitään mitä ei ensin olla vähintään tarkistanut itse, kielellä jota ymmärtää. Toinen oli kuitenkin murattiuutetta ja toinen yskän ärsytystä hillitsevää, joten tällä kertaa ei heitetty suoraan roskikseen.   

Voishan sitä tietenkin vaatia toista taloa... ja sekin kävi jo mielessä, mutta energiaa siihen muuttamiseen ei juuri nyt yksinkertaisesti ole. Toiseksi, tällaista paikkaa ei toista ole, eikä taatusti ole yhtä hyvin vartioitua, kun meilla tuo oma Carlos hoitaa yötä päivää tuon tarkkailun. Ja kyllä noissa muissakin taloissa vaikuttaa olevan ongelmia, ihan samalla, tai melkein samalla mitalla... annetaan nyt vielä mahdollisuus korjata ( voi tietenkin olla virhe, koska talojen tarve kasvaa koko ajan, kun porukkaa lappaa lisää projektiin, mutta...).. katsotaan sitten vaikka kesäloman jälkeen, mikä tilanne on, jos ei tämä tästä ihan mahdottomaksi mene. 

Muutenhan tämä viikko onkin mennyt ihan ohi.. kaikki asiat mitä piti tehdä, tuli mieleen tehdä liian myöhään. Poika kun on kipeä, niin ei kummallakaan pysy pakka oikein enää täysin hallinnassa, muuten kuin pojan suhteen, mikä lienee kuitenkin tärkeintä! Eikä tuo aikaero auta yhtään! Onneksi edes äitienpäiväkortit lähtivät suurinpiirtein ajoissa! 

Hyvää äitienpäivää siis rakkaalle Sirkalle, äidille ja anopille.. ;) Ja kaikille ystäville, jotka äitejä sattuvat olemaan!