Loppuispa jo...

Meinaan toi Saimin juoksu. alkaa jo hermot mennä, kun ei voi yhtään pitäää Saimia ulkona ja lenkilläkin on oltava kokoajan valmiinna keppi kädessä valmiina häätämään milloin minkäkin näköisen sulhasehdokkaan. Saa poikakin siinä oikein hyvän kuvan kuinka vieraita koiria hakataan kepillä päin näköä... Voi kumpa olisin ollut viisas ja leikkauttanut tuon tytön ennen lähtöä. Kyllähän siitäkin puhetta oli... Ja sitten se yksi prkl. joka kiipeää yli portin ja pyörii pihalla kaiken päivää. Ja mitä tekee Muhku Müller...No ei mitään sehän vaan tahtois laittaa leikiksi poikain kesken...Toisaalta sekin on ihan positiivista, kun on noin sosiaalinen ja tulee hyvin juttuun muiden urosten kanssa, mutta voishan sitä nyt vähän ees pihaansa tai omaa narttuaan puolustaa. Mutta ehkä se on tuo Muhkukin sitte leikattuna uroksena enempi poikiin päin, ainakin hauskaa tuntuu olevan...
No joo se siitä ja toivottavasti jo viikonloppuna vaikka helpottaa tai ois ainakin jo aika.
Toteutimpa tuossa viikolla jo pitempiaikaisen haaveenikin ja aloitin taas uuden harratuksen.
Tai siis yritän ainakin opetella, kuinka tuo minun upouusi hieno kitara soisi yhtä kauniisti, kuin siellä liikkeesä sen myyjän käsissä. Jotenkin se vaan matkalla liikkeestä tänne kotiin lakkasi soimasta yhtä kauniisti, mut ehkä se siitä taas alkaa heleästi...

Komeahan se ainakin on ja Ainakin tossa lehmännahka matolla...Ehkä minä sen vielä kesytän:)

Sää hellii meitä yhä lämpimänä ja Uruguayn aurinko paistaa yhä edelleen lämpimästi, vaikka ollaan jo kovaa vauhtia menossa kohti talvea ja pitäis jo palellakin.
Niin ja käytiinhän me alkuviikosta hakemassa minulle lupa tuoda W mukanani Suomeen, kun eihän sitä nyt tietenkääään ilman virallista lupaa saata tehdä, hyvänenaika sentään voinhan vaikka salakuljettaaa pojan Suomeen vaimoni siitä tietämättä.... ja ties vaikka mitä:)
No lupa kuitenkin saatiin tosin W:n nimi tietysti väärin kirjoitettuna, joten uutta odotetaan. Ja ehkä se vielä ajoissa saapuu. Alkaa Kuitenkin olemaan tuo meidän "talviloma" jo aika lähellä.

Tänään saatiin myös ikäviä uutisia Suomesta, vanhempieni norfolkkityttö ja oma kasvatini Aino on siirtynyt koirien taivaaseen.
Siis hyvää matkaa koirien sateenkaarisillalle Ainolle täältä meiltäkin ja jaksamisia Mammalle ja Papalle, niin ja tiettu  Tepille myös.