homeongelmia ja se POLKUPYÖRÄ

Syksykin on nyt ihan oikeasti ja fyysisestikin saapunut ja meillä pitää jo olla lämmityskin päällä, kun alkaa olla koleaa kalseaa ja kosteaa...
No eilen kuitenkin tehtiin ns. keväisiä hankintoja Tupliksen kanssa. Koulun jälkeen kysyin mennäänkö leivoskauppaan, johon poika. joo ja ostetaan minulle polkupyörä. Kait se oli vielä eilisestä muistissa No mitäs siinä sitten muuta, kun pyöräkauppaan ja fillarin hankintaan.
Eipä ollut ihan helppo hankita sekään, lasten fillareitahan täältä kyllä löytyy miltei joka kaupasta, mutta jos haluaa sellaisen perinteisen, jossa on jalkajarrut niinkuin jo mainittiinkin... Viimein kuitenkin löydettiin oikea malli ja myös ainut sellainen, mutta väärän värinen tietysti, onneksi myyjä tajusi kuitenkin ettei nyt ehkä pojalle tuollaista lila/valkoista pyörää voi ostaa ja soitti toiseen liikkeeseen mistä löytyi kuuri oikean värinenkin tai ainakin se Tuplikselle tuntui kelpaavan ja kovin on herra ylpeä uudesta ajokistaan:) ja onhan se nyt kuitenkin aito Scott:)

Maksaminen sinällään olikin jo toinen juttu, kun ei tuntunut sitten millään onnistuvan. Luottokortillahan tietysti lähdin tuota maksamaan ja ensin visalla no ei Masterilla no ei... siinä sitten jo hälytettiin saman firman toisesta myymälästä asiantuntijarouva paikalle, joka tiesi kertoa ettei minun visa kortissa voi olla sekä credit-, että depitominaisuutta (täällähän siis on erikseen luottokortti ja ns.pankkikortti) ja tämän takia ei toimi joten ei kun masterilla taas yrittämään joka sekään ei toiminut... numerot ei nyt vaan piirtyneet, kyseessä siis oikeasti ihan perinteinen höyläkone...
No reilu puolentunnin taistelun kuluttua kyllästyin odottamaan ja kysyin josko tuota lähden nyt hakeman ne dollarit tuosta automaatista niin saada homma hoidettua ja poika pöyräilemään. Näin myös tehtiin ja kaikki taas ok.
Erehdyimpä siinä jossain välissä kaupanteon keskellä kysymään kypärää pojalle, jolloin minua kyllä katsottiin ehkä kuin hieman hullua...Siis kypärä, lapselle, pyörällä, mitä se nyt sillä voisi tehdä.
Täällähän noita lapsia kuljetellaan moottoripöyrilläkin ilman kypärää tai korkeintaan se kypärä on käsivarressa, jos sellainen sattuu löytymään...
No kypäräkin kuitenkin sitten onneksi löydettiin naapurikaupasta, joten ei kun opettelemaan fillarointia.
Ja kävihän meillä taas porukkaa ihmettelemässä noita homeisia seiniäkin, saas nähdä koska jotain alkaa tapahtua. Joo ja niitä PERKELEEN tuulilasinpyyhkijöitäkään ei ole vielä kuulunut
Tänään vuorossa olikin taas aksatreenit ja tietysti aamuharjoittelua polkupyörällä, joka muuten sujuu kohtalaisen hyvin:), saas nähdä koska joudun ostamaan itsellekin fillarin, jotta päästään yhdessä pyöräilemään, kun olin niinkin hölmö, etten Nishikiä mukaan muuttokuormaan pakannut  vaikka olishan se mahtunut.
Aksatreeneistä kotiin ajellessani törmäsin myöskin paikalliseen liikennepoliisiin, tai siis onneksi en ihan törmännyt. He siis ihan törkeästi lähtivät tien sivusta liikkeelle ja suoraan eteeni, ei vilkkuja ei mitään merkkejä, eteen vain. Tietenkin minä siinä jo refleksin omaisesti torvea soittamaan, kunnes heti mielesäni kirosin, voi perse sehän on poliisi, no ei kun tien sivuun, ajokortti esiin ja kuuntelemaan esitelmää. No edes yrittänyt ymmärtää mitä herralla mahtoi olla asiaa ja hetken esitelmän jälkeen poliisi toivotti vain hyvää matkaa ja antoi ajokortinkin takaisin. Huokaisin siinä vaan syvään ja ei kun kotia kohti...
Ai niin ja vielä tietysti synttäri onnittelut tätäkin kautta mummolle, joka tänään täyttää jo kunnioitettavat 13v.
Viikonloppuna suuntaammekin paimennuskurssille, jota tulee vetämään brasilislainen kaveri. jolla on kait meriittejä enemmänkin. Ainakin hän on osallistunut viimevuoden MM-kisoihin, joten innolla odotan jo tulevaa viikonloppua.