HUOM! tama osio on kirjoitettu españolikoneella, jossa ei ole ääkkösiä kuin erikoisnappaimien takana, joten en jaksanut... koittakaan lukea oikein.

Tiistainen reissu maahanmuuttovirastoon sujui aika kivuttomasti. Menihan siella aikaa pari tuntia ja sormiin jai mustetta jonkin verran, mutta kaikin puolin aika kivuton reissu. Tulihan siina sitten ilmi se, etta kun kerran olen syntynyt muualla kuin suomessa ja olen viela asunutkin vaikka missa (en viitsinyt enaa ruveta erittelemaa), niin minulta pitaisi sitten loytya joku todistus siita, etta olen poistunut sielta maasta ja ettei minulla ole rikosrekisteria…. Luojalle kiitos tata minun ei tarvitse lahtea metsastamaan… koska en oikeasti voisi olla varma siita, miten edes aloittaisin! Ja todennakoisyys sille, etta mitaan todisteista asiasta saa on varsin olematon. Onhan siita jo melkein 20 vuotta kun olen suomeen muuttanut...

Kun vihdoin selvittiin siita hassakasta, oli aika lahtea shoppailemaan. Mentiin Punta Carretasiin, entiseen vankilaan, josta on tehty ostoskeskus. Todettiin siella, etta ei oikein osata enaa ostella yhtaan mitaan, kun ei taalta kotipaikkakunnalta saa oikein mitaan, niin sitten kun on kerrankin paljon kaikkea vastassa, ei enaa osaa edes ostaa mitaan! Liikaa valinnan varaa! Divinosta oltaisi ostettu kaksi nojatuolia… niita ei toki ollut sitten kuin yksi… josta olisi viimeisena kappaleena saanut alennusta, mutta eivat voineet sita kuljettaa meille… no eihan meidan autoon mikaan nojatuoli mahdu… prkl.. ei saatu sitakaan! Ei siis ostettu koko kauppakeskuksesta mitaan, vaan mentiin tutumpaan Portonesiin. Siella nahtiin, etta jollain lapsella on kaytossa sellainen auto, jossa voi istua ja siina on kahva, josta aiti voi sita tyontaa… Niita loytyi sitten pitkallisen etsinnan jalkeen ylakerrasta parkista. Siitahan mina sitten yhden nappasin ja meinasin lahtea liikkeelle kun joku rupesi siina sitten documentoa kyselemaan… mina tarjosin pojan passia, etta katso, on se vaan kaksi.. ei kelvannut, joten naytin omaani ja siina vaiheessa kun kasi tuli lahemmaksi ottaakseen passin itselleen, totesin, etta ei. En taatusti anna kenellekaan passia. Jos se haviaa, niin kaikki juuri tekemamme pitaisi varmaan aloittaa taas alusta! Onneksi oli sitten viela ajokortti, joka kelpasi tuosta muovisesta autosta pantiksi. Eihan sita koskaan tieda, josko mina vaikka olisin sen varastanut! Jarki meinasi taas menna, mutta olihan lapsi kuitenkin huomattavasti helpompi kasitella siina autossa kuin sylissa, joten jatkoimma matkaa ostoskeskuksen lapi. Yritettiin menna ruokakaupaankin, mutta siella oli seuraava sitten vastassa, etta ei tanne saa tulle noiden kotteroiden kanssa. Oli jo varsin suuri itsensa hillitseminen meneillaan! Nama ja naiden saannot. Kuulostaa tassa kohtaa naurettavalta, mutta kaikkia kun ei suinkaan ole tanne muistettu kirjoittaa…. Rautakauppaan sai menna auton kanssa, joten sielta lahdettiin hakemaan johtokoteloa, jota loydettiin ja jatkojohtoa, joka sekin loytyi ja olimme jo varsin tyytyvaisia itseemme. Aikaa kulunut shoppailemaan lahdosta kolme tuntia. Sattuipa siina sitten vastaan uruguaylaista homeenpoistoakin, joten ostettiin se… hanskojen kaytto sen yhteydessa todettiin pakolliseksi.. meillahan siis seinat kasvaa hometta, joten sita olisi syyta hieman jollain hillita siihen asti, kunnes varsinainen juurisyy loydetaan ja toivottavasti viela poistetaan. Sita odotellessa…

Pyoraahan me sielta hakemaan lahdettiin, mutta eipa ollut lasten pyoraa kuin kasijarruilla.. makuasia tietenkin, mutta niihin kasijarruihin ei miedan kaksivuotiaan kadet kylla olisi ylettaneet, joten se hanke jai sitten siina. Piti kuitenkin jotain kivaa ostaa pojalle, joka oli kiltisti kulkenut mukana jo aamu kuudesta. Sai salama sita ja vahan salamatata..