Kävin eilen lääkärissä. Olin jo kaksi viikkoa sitten sitä mieltä, että olisi hyvä mennä, mutta en millään viitsinyt… Oli kuitenkin sen verran jo tukala olo, että oli annettava periksi ja marssittava paikalliseen sairaalaan emergenciaan perjantai-iltaa viettämään. Nimestä ja emergencian seinällä olevasta taulusta päätellen, minua hoiti psykiatri.. ja ei, en ollut sekoamassa (vaikka se siltä ajoittain tuntuukin ja varmaan vielä useammin kuulostaa) ja sen takia menossa lääkäriin vaan se ko. lääkäri oli ilmeisesti nyt sitten vaan vuorossa. Sain ”asiaan kuuluvan” antibioottireseptin ja  jonkun muun, joka helpottaa antibiootin kanssa toimittaessa elämää… kiitin ja kumarsin ja yritin maksaa vielä kerran käyntiäni ( normaalisti maksetaan ensin ja sitten mennään lääkäriin, mutta kun korttipääte ei toiminut, niin sain todennäköisesti jatkaa matkaani maksamatta työnantajani nimen ansiosta). Koska maksaminen ei vielä siinäkään vaiheessa onnistunut ja sairaalan apteekkikin oli jo kiinni, oli luvattava, että menen seuraavana päivänä toiseen sairaalaan maksamaan… ja ei kun apteekkia metsästämään. Kello oli jo jotakuinkin 20, joten onnea matkaan… onneksi sattui sitten vielä yksi siihen kotimatkalle, kun olin jo päättänyt, että ei sitten, ehkä mañana. Antibiootti, jota tohtori oli kirjoittanut, ei valmistettu enää apteekkarin mukaan siinä 100 mg vahvuudessa, mitä oli määrätty, mutta voithan toki ottaa tätä samaa 400 mg:n vahvuisena, varmistat sitten vaan lääkäriltä, että miten paljon sitä ottaa. Tokihan minä sen sitten varmistin, mutta en kyllä herra psykiatrilta vaan ihan tekstiviestillä suomesta. Kuulemma taas ammutaan singolla hyttystä… ei kyllä yllätä yhtään … ja tämä minun luottolääkärini ( Kiitos M) kehotti ottamaan lähemmä oikeaa annostusta, annetuilla antibiooteilla kun nyt on pakko mennä, ja välttämään hyppimistä seuraavan kuukauden ajan, ettei akillesjänne katkea tai repeä. Te, ketkä olette asiaan jotenkin perehtyneitä, osaattekin jo tuosta päätellä mikä minua vaivaa, mutta tähän tarinaan sillä ei ole mitään merkitystä… lähinnä minua huvittaa se, että täällä oikeasti käytetään lääkkeitä, joita ei enää käytetä juurikaan suomessa ja määrätään sellaisiakin, joita ei edes saa enää suomesta, syystä tai toisesta… kuten tuo toinen minulle määrätty lääke, joka on jopa kielletty ikävien haittavaikutustensa takia, useammassa maassa.  Onneksi on internet ja M!

Tänä aamuna menin sitten maksamaan määrättyyn sairaalaan… meinasin päästä toistamiseen lääkärin vastaanotolle, kun eivät minun ”hyvää” espanjaa ymmärtäneet sen osalta, että olin jo edellisenä iltana käynyt.  Ongelma ratkesi kuitenkin hieman käsillä korostaen niitä neljää sanaa, joita sanavarastostani saatoin tähän tilanteeseen käyttää ja sain käynnin maksettua. Nyt yritetään muistaa, ettei hyppiminen ole suotavaa.. laitoinkin M:lle pettyneen viestin siitä, kuinka lupaava seiväshyppyharrastuksen alku koki tässä nyt todella pahan kolauksen! ;) Näin täällä lääkärissä käynti, viime viikkoisista muista tunnelmista varmaan kertonee tuo mies jossain vaiheessa, kunhan huominen taas vaan hoidetaan alta pois: agilitykisat pääkaupungissa ja lähtö aamulla ennen kukon laulua ( toki naapurin kukko tuppaa vähän olemaan sekaisin tuosta kellosta, joten saattaa huomenna sattua juuri sopivasti..).