Joo, oikeasti täällä on nyt juuri tänä vuonna alettu pitää paimennuskurseja ja kaikenlaista muutakin ohjelmaa paimennuksen tiimoilta jopa parit kisatkin on odotettavissa. Aiemminhan paimennus on ollut vain työkoirien lampaiden tai nautojen siirtoa paikasta toiseen, mutta nyt muutama aktiivi on alkanut puuhata kursseja jne... Joten tietty meidätkin sitten mukaan kutsuttiin:)
Ja mikäs oli lähtiessä, kun kouluttamaan oli kutsuttu oikein lajin ammattilainen Brasilista, missä paimennuksella on jo ihan toisenlainen status kuin täällä, siis paimennusta harrastetaan paljon ja myös kisoja järjestetään paljon. Kouluttajamme oli siis nimeltään: Jefferson Egon Munhoz ja hän mm. edusti Brasiliaa viimevuoden MM-mittelöissä Englannissa koiransa Milongan kanssa. Ketä kiinnostaa, kannattaa googlettaa, hyviä videoita löytyy:)
Aamu sinällään alkoi taas kaoottisissa merkeissä ja tietysti oltiin jo meille pelottavankin hyvin tarttuneella tavalla myöhässä ja piti vielä tankata autokin ja vielä huoltoasemlla joku onneton huomasi unohtaneensa juuri eilen ihan paimennusta varten ostettujen kenkien jääneen kotiovelle. Eihän siinä muuta kun oltiin vaan sovittu treffit 08.00 tuonne 40km. päähän, ihmisten kanssa jotka lupautuivat oppaaksi ja tavallaan meidät myös kurssille mukaan kutsuivat. ja oltiin vielä 07.45 kotona...Myös heidän luokseen jatkossa pääsemme Saimin kanssa paimennusta treenailemaan ainakin kerta viikossa, jotta ollaan sitten kesällä Suomeen saavuttaessa kunnossa:) Toivottavasti sattuu edes joku kisa kohdalleen.
No J.soitti ja kertoi että tullaan hieman myöhässä, johon kehotus oli ajakaa sitten vaan kovempaa ja no joo, tulipahan kokeiltua mihin tuo Vectra pystyy ja ei me nyt myöhästytty kun 7min, joten siitä joku voi vähän laskea kuinka kovaa ajeltiin ja ei kyseessä ei todellakaan ole moottoritie... Mutta Argentiinassahan on juuri MM-ralli menossa, joten...Takaisintulo matka ajeltiinkin sitten sitäkin rauhallisemmin kaatosateessa ja sysipimeässä.
No mihinkä meillä nyt sitten kiire oli muualle kun odottelemaan.. Kerettiin siinä kyllä juomaan kahvit jos toisetkin ennen kuin itse asiaan päästiin. Onneksi olin kuitenkin ensimmäisten onnellisten joukossa jotka lampaille pääsivät ja näin ollen sain siis oman osuuteni ennen lounasta suoritettua...Lounasta ennen taisi keretä 4 koiraa lampaille ja lounaan jälkeen tuli vielä n.20.n keretä...
Kovin verkkaisessa tahdissa koulutus eteni ja lähinnä teoriaa ja fläppitaulua käytettiin, mutta paljon tuli asiaa ja paljon myös uusia vinkkejä:), niin no tosin kielenä tietysti espanja ja portugeesi tai siis niiden sekoitus, mutta onneksi minulle myös kaikki tulkattiin tälläkertaa ihailtavan selkeästi englanniksi ja siitä sitten tietysti vielä suomeksi, jos en jotain oikein ymmärtänyt:) Itse lampaatkin oli hyvin erilaisia mihin Saimi on tottunut, ei siis todellakaan ihmiseen tukeutuvia. Itseasiassa en edes yhtennkään lampaasen koskenut kurssin aikana,mutta ihan hyvin se tyttö niitäkin hanskasi. Ja huomennahan me menemme vielä jatkamaan kurssi ja silloin tuo meidän kouluttaja haluaa itse kokeilla Saimia pellolla, koska hänen mielestään se on vaan niin mahtavan oloinen koira, minä siis ehkä vähän heikompi:(...
joskos vaikka ensviikolla sais muutaman videon julkaistua, ehkä...
Saimin lisäksi tietysti ja ennenkaikkea myös Tuplis hurmasi taas kaikki ihmiset sinisillä silmillään, vaaleilla hiuksillaan, loistavilla käytöstavoillaan ja myös espanjan kielen taidollaan:). Luoja paratkoon kohta tulkkia tarvitaan.
Päivä oli kaikin puolin taas todella hauska ja antoisa säätä lukuunottamatta, (koska tänään oli oikeasti ensimmäinen päivä, jolloin aurinkoa ei näkynyt ja vettä satoi todella koko päivän), paljon uusia paikallisia tuttavuuksia tietty Saimille uusi treenipaikka...
Ei kyllä kaduta yhtään koirien mukaanotto tänne, koska vaikea olisi kuvitella tutustuvansa näin nopeasti niin moniin ja mukaviin paikallisiin ihmisiin, sitäkautta kulttuuriin ja paikalliseen elämän tapaan ja rytmiin ja...
Lounastauko "paimennuskoululla"
Leikittelimme hieman ajatuksella hakea ihmisistä samoja tuttuja hahmoja kuin Paimennuskoulun porukoistakin Suomesta ja kyllä sieltä ainakin ihan selkeästi Kimmo ja Tuija ainakin löytyi:)
Kotiinpaluu matkalla muistui selkeästi mieleen ihan talvisen Suomen ajokelit, paitsi oli ehkä vielä vaan hieman liukkaampaa, kun ajeltiin kilometritolkulla hiekka-/nurmi-/savitietä, jolle koko päivän oli vettä satanut ja tietysti pimeyskin teki matkasta todella mukavan:(
Täällä kun on turha noilla pikkuteillä varsinkaan mitään heijastimia / aurausmerkkejä tienvarresta etsiä, mutta ehjänä kuitenkin saavuttiin perille ja huomenn siis uudestaan pellolle:)
Ja samainen kaveri tullee jatkossa kerran kuussa tänne Uruguayhin kouluttamaan, joten eiköhän me jatkossakin, opeja käydä hakemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti