Taas on viikko vierähtänyt ja sunnuntaiaamun auringossa istutaan… olin jo luullut täälläkin olevan enemmän syksyinen ja ankea tuon kelin puolesta, mutta nytkin on reilusti yli 20 astetta lämmintä. Ei tunnu kovin syksyiseltä. Ei sinällään, en minä valita, ihmettelen vaan hieman.

Työnantajalla on olemassa ”eläinpuisto”, jonka tarkoitus on kasvattaa ja palauttaa luontoon Uruguayssa uhanalaisia ja harvinaisia lajeja.  Puistoon pääsee ainoastaan yhtiön työntekijät tiettynä lauantaina kuukaudessa ja koululaisryhmät, jotta lapsille voidaan opettaa eläimistä ja miten niistä tulee uhanalaisia. Eilen oli tämän kuukauden osalta se päivä, jolloin yhtiön työntekijöille vierailu oli mahdollista ja olin järjestänyt meille tapaamisen klo 14 iltapäivällä. Kyllä korkeasaari kalpenee tuolle yksityiskierrokselle, jolle päästiin.  Nähtiin harvinaisia ja uhanalaisia lintuja, kissoja, jos jonkinlaisia… tämä puuma mukaan lukien. Ko. yksilö oli ollut eräällä vanhalla herralla lemmikkinä, kunnes hän oli kuollut ja poika ei enää ollut tiennyt mitä ”kissalla” tehdä.  Niinpä ”kissa” sai kodin eläinpuistosta ja hulppeat uudet tilat ovat juuri valmistumassa, joissa sillä on varmasti hyvä olla! Tuo kyseinen kissa oli yksi pojan suosikeista, vaikka selkeästi "kissalla" oli Tuplista katsellessa mielessään lähinnä lounas.

Tässä hitti numero kaksi: muurahaiskarhu, jota voi silittää!

Puistosta löytyi myös iso lauma villisikoja, joista noin 80-90 pääsee luontoon keväällä. Toivottavasti koirat pysyvät näistä pedoista kaukana, sillä yksi puistonhoitajan  koirista oli päässyt hengestään mentyään niiden aitaukseen…

Kesken matkan oli aika tehdä "kissahälytys". Tosipaikan tullen on hyvä olla tämäkin taito harjoiteltuna valmiiksi!

Tottahan toki siellä oli myös krokotiilejä, joita löytyy joen yläjuoksulta… Joskus kuulemma myös täältä alajuoksulta, mutta harvemmin, onneksi. Aika vahvoja kavereita nuo keskenkasvuisetkin, joista tämä yksilö rikkoi tuon metallitangon, jolla sitä käsiteltiin.

Matkalla tuonne raunioille törmättiin vähemmin mieluisaan otukseen, paikallisella kielellä nimeltään yarara. Lienee myrkyllisin käärme, tai ainakin yksi niistä 2-3 myrkyllisimmistä, tässä maassa, kun piston jälkeen elinaika lyhenee n. 8 tuntiin. Onneksi kyseinen käärme mieluummin väistää, kuin käy kinttuun kiinni. Takaisin tullessa saatiin selitys sillekin, miksi moni paikallinen kantaa mukanaan n. metristä keppiä kävellessään mm. tuon työmatkan varrella. Eläinpuiston hoitaja otti nimittäin kepin valmiiksi ennen, kuin lähestyttiin tuota samaista kohtaa uudestaan, siltä varalta, että yarara on palannut samaan kohtaan ja sen kanssa tarvii neuvotella. Hyi yök... niitä kuulemma on työmaalla ja siinä lähistöllä paljon.

Tämä on muuten 1875 valmistunut englantilainen lihatehdas, jossa pystyttiin teurastamaan 400 lehmää päivässä. Se toimi kolme vuotta, jonka jälkeen se on jäänyt raunioitumaan. Puut ovat tehneet selvää jo muista rakennuksista, mutta tämä vielä sinnittelee. Joskin, senkin seinien päälläkin kasvaa puita. Varsin näyttäviä sellaisia.

Matka takaisin tehtiin eri reittiä kuin menomatka, jotta nähtäisi taas tämänkin reissun aikana enemmän tätä maata.. ja kyllä sitä nähtiin. Navigaattori ei ole ihan noiden pienten kaupunkien osalta tietoinen kaikkien teiden olemassaolosta, mistä johtuu, että päädyttiin "väärälle" reitille, jolta tehtiin sitten käännös kartan mukaan ja taas piteni arvioitu matkan kesto puoli tuntia. NO, ei se mitään, kotiin päästiin ihan kunnialla... mutta olihan se jo pimeä. Pissahätä oli jossain vaiheessa jo ihan kiitettävä, mutta ei kyllä tullut pieneen mieleenkään sanoa kuskille, että auto seis, minä menen nyt puskapissille! 

Oli muuten yksi lamppukauppa siinä Carmelossa, johon voisi vaikka mennä joku kerta... onhan sinne se 90 km, ehkä, mutta kyllä se nyt vaan on niin, että täällä pitää joskus ajaa sekin matka yhden lampun takia... ;) Jopa Ukki alkoi uskomaan, ettei täältä yksinkertaisesti vaan löydy jotain... ei ainakaan helpolla tai ei sitten ollenkaan...

Onneksi voi todeta, että tämä sunnuntai meni sitten tässä kotinurkilla akkuja ladatessa. Huomenna taas töihin.