Näillä eväillä ja 50/60 mahiksilla, sekä let's go meiningillä sitten suunnattiin heti lauantaiaamusta parturiin / kampaajalle.
Täällähän ei siis varata aikaaa moiseen toimintoon vaan marssitan ovesta sisään ja katsotaan, onko aikaa vai ei. No meillä kävi "hyvä" säkä ja päästiin molemmat miltei samantien käsittelyyn.
Ja varsin hienon hiustaiteilijan salongin sitten onnistuinkin meille ihan itse valitsemaan.
En ole meinaan ennen käynyt parturissa, jossa ensin hiukset pestään sen jälkeen leikataan ja vielä uusi huuhtelu, jonka jälkeen kuivaus ja (kampaus) ja tietysti näiden jokaisen toiminnon tekemiseen tarvitiin eri henkilö. joten siis kolme ihmistä tarvittiin minunkin suunnattoman valtaisan hiuksiston lyhentämiseen. Ja siis lopputuloshan oli se jotta onpa minulla ainakin miltei yhtä upea takatukka kuin eräällä suomalaisella mäkihyppääjä legendalla takavuosina...
No onneksi rouvan hiusten värjäys onnistui hiukan paremmin ja ei sitä 10 min leikkaustakaan voi moittia:) Saattaa olla jos nyt täällä vielä parturia tarvitaan, etsitään joku muu ja toivottavasti se meidän muuttokuorma jo vaikka saapuisi tälläviikolla niin minä pääsisin ehkä sitten tuosta takatukastakin eroon.
No joo, iltapäivästä sitten vuorossa agilitytreenejä itsensä El Coloradon opeissa, jotka tosin alkoi sitten kuitenkin Lumikon metsästyksellä. Tämä EL Coloradohan on kait tämän maan ensimmäinen ns. koirakouluttaja ja arvostettu semmoinen jo iäkkäämpi mukava herrasmies. Ja kait myöskin ensimmäinen agilitykouluttaja näillä main.
Tämä paikallinen ryhmähän koostui kahdesta, henkilöstä joista miehellä oli BC sekä Sakemanni ja naisella sitten joku nuorempi koira. Ilmeisesti hekään ei kuitenkaan vähään aikaan olleet treenanneet koska kun sitten esteitä sieltä "varastosta" kanneltiin tuli meitä vastaan puomin alta varsin kiukkuinen lumikkoemo pentueineen ja tämä Lumikko ei todellakaan ollut mikään pikkuinen söpöläinen vaan semmoinen reilu puolmetrinen hampaat irvessä kihisevä peto...
No eipä tuossa hätäpäivää, naapurista vaan isäntä kiväärin kanssa paikalle ja ongelma oli sitten sillä ratkaistu ja ei kun treenaamaan ja tehtiimpä kyllä sellaista rataa etten ennen ole moista nähnyt. Tuli ainakin piiiiiitkiä estevälejä ja omituisia lähestymiskulmia esteille treenailtua. Muhkukin pääsi tälläkertaan J:n kanssa mukaan treeneihin ja minullehan sitten, kun tietysti siinä hieman ohjeita jakelin El Colorado ilmoitti heti olevansa pomo já määräävänsä tällä kentällä:)
Agilityn tasohan nyt ehkä täällä on vähän kuin suomessa joskus 1900 luvun puolella tai 2000 alussa, mutta täällä kyllä on potentiaalia ja innostusta lajiin ja kehitys on kaiketi kuitenkin ollut aika huimaa viimevuosina. Ja onhan noissa naapurimaissa jo kuitenkin sitten ihan kansainvälistä menetystäkin niitetty.
No hauskaa oli kuitenkin nähdä taas vähän paikallista toimintaa ja tietty itse päästä vähän treenaamaan. Ja siis tämän El Coloradon loppukommenttihan oli meille selkeä täytyy vaan olla rauhallisempi ja siis enemmän Uruguaylainen niin hyvin menee...
Saadaan myös jatkossa mennä treenailemaan milloin vaan, joten eiköhän me hiukka taas Saimin kanssa palautella tuntumaa reilu vuoden tauon jälkeen ja kontaktitreenitkin näyttää taas jo ihan lupaavalta...
Ensi viikolla suuntaammekin sitten sunnuntaina Montevideoon agilitykisoihin, mikäli kisat nyt vaan järjestetään Täällä kisojen järjestämiselle on asetettu minimäärä koirakoille joka on vähintään 15 ja vielä tällähetkellä ei kait ole tarvittavaa määrää koirakoita, mutta toivotaan. Ongelma on siis hiukka toisenlainen kuin Suomessa, jossa kisapäivät venyy valtavan pitkiksi suunnatomien starttimäärien takia. No en kyllä epäile hetkeäkään, etteikö ne kisapäivät täälläkin venyisi, mutta viikonpäästä siitä sitten enemmän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti