Keskiviikko: katto on edelleen korjaamatta, vaikka jo maanantaina piti jonkun tulla sita korjaamaan.. ei ole näkynyt kuulemma ketään sellaista, joka siihen asiaan olisi voinut jotain tehdä. Putket Suomen talossa kuulemma jäässä, joten siihen taloon ei tule vettä. Minun oli pakko mennä eilen apteekkiin metsästämään lääkettä, jonka selittäminen minulle turhan vieraalla kielellä ei oikein onnistunut. Olin toki käyttänyt Google -kääntäjää, jotta voisin aavistaa, miten asiaa lähestyä - ilmeisimmin Googlella olisi kehitettävää lääketieteen sanastossa, koska sairaalan apteekista minua yritettiin käännyttää lääkärin pakeille. Selitin lopulta, että en todellakaan meinaa mennä lääkäriin ja lähdin pois. Ulkolämpötila oli 32 ja sisällä sairaalassakin oli melko samoja lukemia. Poika sylissä, hiestä märkänä yritin siinä sitten muistaa, ettei se todellakaan ole heidän vika, että minä en osaa asiaani selittää oikein tai mennä oikeaan paikkaan... vaikeaa ja siis taas poika sai muistutuksen kotimaisista sivistyssanoista matkalla seuraavaan arvottavaan kohteeseen, eli apteekkiin, joka ei ollut sairaalassa. Sellainen löytyi ja selitin asiani naiselle, joka yritti tarjota jotain, josta en ymmärtänyt mitään.Yritin vielä, josko joku puhuisi englantia... ei. Kyllä nimittäin meinasin jo soittaa kotiin ja ilmoittaa Tuukalle, että ole hyvä pakkaa laukkusi, nyt meni hermot, me lähdetään suomeen. Täällä yksinkertaisen asiankin hoitaminen ilman sitä kuuluisaa yhteistä kieltä on niin paljon aikaa vievää, ettei sitä Suomesta lähtiessään edes voinut arvata - että "aspiriinin" metsästäminen vie kaksi tuntia, jota varmasti on joka ikisessä apteekissa jota maasta löytyy, mutta kun se täti siinä tiskin takana ei ymmärrä, että sinua "särkee päätä". Loppuviimein soitin Karinalle (homerelocation palvelun ihminen, jonka tehtävä on auttaa meitä), etä voisitko selittää, että minua "särkee päätä" ja tarvitsen siihen lääkettä. Kävelin takaisin apteekkiin puhelimen kanssa ja ojensin puhelimen jo hieman suivaantuneen näköiselle apteekin tätille, por favor?, ja Karina selitti asian ja minä sain lääkkeet. Kiitos näkemiin ja hedelmäkauppaan. Siellä sentään selviän, koska Google -kääntäjä tietää kyllä mikä on kurkku, ja vaikkei tietäisikään, voin sen itse ottaa hyllystä ja ojentaa punnitsijalle ( juu, täällä on jopa supermercadossa erikseen ihminen, joka punnitsee valitsemasi hedelmät ja vihannekset), gracias ja kuitin kanssa kassalle. Buenos tardes, 142, gracias, ciao! Asia hoidettu. Toivottavasti ei ihan heti ole toista "päänsärkyä". Menin kotiin, otin lasillisen roseeta ja köllöttelin riippukeinussa ilta-auringossa ja olin ihan tyytyväinen, etten soittanut ja käskenyt pakkaamaan niitä tavaroita ihan vielä.

Torstaina oli hieman jo pidempi päivä töissä. Paremman elämän aloittaneena, olin aamulla syönyt puuroa ja melonia ja aktiivin (kuten Tuplis sitä nimittää). Lounasajan tullen minulla ei ollutkaan vielä kirkuva nälkä, joten taisi olla ihan hyvä ratkaisu. Koitetaan samaa uudestaan huomenna.

Tässä vielä kuva iltauinnilta. Vielä viime viikolla tuollainen ei olisi onnistunut mitenkään. Tällä viikolla vaikuttaa siltä, ettei sitä kohta pitele mikään! Enkä oikeasti ole varma kumpaan tuo lause pätee enemmän, ei tuo "kotirouvakaan" ole vedessä ollut vuosiin niin montaa kertaa kuin jo ensimmäisen kahden päivän aikana oli tänne tultua ollut! ;)