Iltapäivästä lähdettiinkin Tupliksen päiväunille, siis autoreissulle, koska herrahan on täällä asuessa päättänyt, että ei enää päiväunia sängyssä nuku, kun ei väsytä, eikä tarvi nukkua. Ja tulihan sitä nyt sitten ajeltua taas reilut 100km., kun piipahdettiin katsomassa tuota nousevan sellutehtaan alkua ja maisemia sielläpäin Urulandiaa...Ja kyllä taas tuonkin matkan aikana monta kertaa kerkesin Canonin Eos:ää kaipailla, joka ehkä kuitenkin joskus tänne saapuu kun tuolla kännykkä kameralla vaan ei oikein onnaa tallennella kaikkea... No kait se sitten joskus tai sitten ei.
Eikä muuten taaskaan keretty ajaa varmaan puolta kilsaa pidemmälle, kun meillä jo takapenkillä joku veti suu auki sikeitä. Onneksi ei ollut kärpäsiä autossa, ois muuten kyllä ollut suu täysi proteiineja.
No siinähän sekin päivä mukavasti taas vierähti ja niinhän ne taitaa vaan mennä, huomenna taitaa tulla jo tasan neljä viikkoa siitä kun me viimeksi ollaan nähty lunta ja pakkasta...;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti